Ja jos lukee artikkelin tarkemmin, niin raaka-aineiden hinnan, sillä harva kuluttaja enää ostaa jyviä.
Miten viljan hinnan kaksinkertaistuminen vaikuttaa ruuan lopulliseen hintaan? Täällä väitettään ruisleivän hinnasta muutaman prosentin jäävän maanviljelijälle. Jos viljan hinta kaksinkertaistuu, se ei juuri vaikuta leivän hintaan, sillä jalostuksen ja kaupan kustannukset eivät siitä kasva muilta osin; jauhaminen, leipominen, pakkaaminen, kuljettaminen, markkinointi ja myyminen maksavat edelleen saman verran. Ja koska jalostusta, kuljetusta ja kauppaa ei tueta eikä rajoiteta, pitää kilpailu huolen marginaaleista.
Toisaalta, jos viljan hinta kaksinkertaistuu, ei perusteita tukiaisille enää ole, sitäkin täällä on vannottu ja vakuutettu. Tukien lopettamisen myötä veroaste koko EU alueella tuo vähintäänkin vastaavan ostovoiman nouseen kustannustason tilalle, joten eivätkö kaikki silloin saa haluamansa - tukiviidakon ylläpitäjiä lukuunottamatta?
Tervetuloa hinnankorotus,
toivoo Kuluttaja.
Miten viljan hinnan kaksinkertaistuminen vaikuttaa ruuan lopulliseen hintaan? Täällä väitettään ruisleivän hinnasta muutaman prosentin jäävän maanviljelijälle. Jos viljan hinta kaksinkertaistuu, se ei juuri vaikuta leivän hintaan, sillä jalostuksen ja kaupan kustannukset eivät siitä kasva muilta osin; jauhaminen, leipominen, pakkaaminen, kuljettaminen, markkinointi ja myyminen maksavat edelleen saman verran. Ja koska jalostusta, kuljetusta ja kauppaa ei tueta eikä rajoiteta, pitää kilpailu huolen marginaaleista.
Toisaalta, jos viljan hinta kaksinkertaistuu, ei perusteita tukiaisille enää ole, sitäkin täällä on vannottu ja vakuutettu. Tukien lopettamisen myötä veroaste koko EU alueella tuo vähintäänkin vastaavan ostovoiman nouseen kustannustason tilalle, joten eivätkö kaikki silloin saa haluamansa - tukiviidakon ylläpitäjiä lukuunottamatta?
Tervetuloa hinnankorotus,
toivoo Kuluttaja.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mutta jalostajat ja varsinkin kauppa toimivat prosenteilla. Tiedätkö muuten mikä kasvi on tällä sarakkeella noissa hinnoitteluprosenteissa. Sarakkeen päällä lukee "herkästi pilaantuvat eksoottiset hedelmät". Vastaus on tietysti peruna, ja sen myyntivoitto onkin aika mukava noin kauppiaan kannalta. Pesu ennen myyntiä vielä heikentää perunan laatua, mutta asiakas kuulemma määrää miten myydään.
Hopi hopi ostamaan suoraan tiloita, niin megamarketit jäävät rakentamatta.
On aivan totta, että kauppiaat mittaavat katetta prosentteina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että raaka-aineen hinnan kaksinkertaistuessa leivän hinta kansinkertaistuisi, ei toki. Muut komponentit pysyvät ennallaan, joten esimerkiksi viiden prosentin siivu tuotantokustannuksessa nostaa kokonaiskustannusta vain hieman.
Vaikka kaupan hinnoittelu perustuisi kiinteään kateprosenttiin, se lasketaan silti sisäänostohinnasta, jossa vain yksi komponentti on noussut. Laskelma on helppo tehdä vaikka Excelillä. Lisäksi kilpailu pitää huolen siitä, että kateprosentti ei pysy kiinteänä, vaan totuus kulkee näiden kahden ääripään välillä.
Ajatus suoraan tiloilta ostamisesta on hauska, mutta jos pääkaupunkiseudun pyöreästi puolimijoonaa taloutta lähtee viikottain kiertomatkalle hakemaan maidot meijeristä, lihat teurastamolta, vihannekset viljelijöiltä ja leivän leipomoista voi tulla pikku ongelma - sitäpaitsi eivät ne mokomat meille suoraan myy; pastöroimattoman maidon osto suoraan tilalta omaan tonkkaan voisi sekin tuoda ongelmia kun tilalla kävisi esimerkiksi tuhat ihmistä päivässä tonkkineen (maito ei kai kauaa säily ilman pastörointia? korjatkaa jos olen väärässä). Lisäksi harvoilla on kotona esimerkiksi viljamyllyä jne..
Tai ajatuksen voi kääntää provosoiden toisinkin päin - hopihopi maanviljelijät myymään ovelta ovelle, vältätte väliportaat. Helppoa kuin heinänteko!
Kyllä kuljetussektoria, jalostajia ja kauppoja tarvitaan siinä kuin alkutuotantoa ja kuluttajiakin. Ei se homma muuten pelaa, eikö totta?
Eli onko alkuperäisessä ajatuksessa jotain pielessä elämän pienet reaaliteetit huomioiden?
Miksi sitten on niin suuri poru kaupan hinnoista jos ei ole halua tehdä asialle mitään. Ne ruokapiirit toimivat hyvin, perustakaa lisää niitä.
Eikä niitä vijoja jyvinä tarvitse ostaa, monilla tiloilla on vielä vanhastaan pienmyllyjä. Ei ole suuri juttu pistää vanha mylly kuntoon, mutta kuorimakoneita on harvemmilla (eli siis kokojyväjauhoja).
Kunnollisisa puurosuurimoita ei muuten kaupoissa enää ole ja ohrapuutostakin on tullut siksi aika omituista. Suoraan mylläriltä saa mitä haluaa ja tavara on tuoreempaakin.
mutta käytännössä mahdottomuus palvella edes prosenttia talouksista tällaisella menettelyllä. Jakelu kotitalouden tarkkuudella on harrastustoimintaa, sen kustannustehokkuutta ei ole saatu lähellekkään nykyisen jakeluketjun kustannuksia.
Nykyinen markettikulttuuri jossa jokainen kerää ja jakelee (=kuljettaa kotiin) tuotteensa itse, on siirtänyt siis siirtänyt keräily- ja kuljetustyön itsepalveluksi - sen muuttaminen maksulliseksi ei olisi halpaa vaikka joku välikäsi saataisi poiskin.
Vaikka tiloilla olisi myllyjäkin, harvat ostavat enää jauhoja päivittäisen leivän sijaan, ja kaikkien suoraan maatiloilta saatavien tuotteidenkin osuus markettikulutuksesta on murto-osa kokokonaisostoista - jostain tialstokeskuksen ruokakorista varmaan selviäisi, mutten veikkaa se olevan montaakaan prosenttia. Marketeista haetaan nykyään aivan erikoisimpia tuotteita lukuunottamatta kaikki pävittäiset tuotteet.
Lopputuloksena olisi siis kahden kustannuksen maalli, jossa sekä joku tuo tavaraa sinulle, että haet sitä marketista itse. Ei oikein puolla paikkaansa.
Kaunis ajatus, ei siinä mitään. Toimii hyvin niile, joilla tuotteiden nouto onnistuu esim työmatkan varrelta tms. muttei laajemmassa mittakaavassa.
Sittenhän kannattaa maksaa markettien rakennuskustannuksia korkeina hintoina. Silti on minusta kuitenkin omituista että kauppaketjuilla on keskusvarasto jossain ja kaikki pitää ensin kuljettaa sinne ja vasta sitten kauppaan. Totteille tulee todella paljon kuljetusmatkaa kun vielä teollisuuskin kuljettelee tavaraa ennen ketjulle siirtoa. Itseasiassa tuo kuljetustehommuus on erittäin heikkoa vaikka suuria kuormia kerralla kuljetetaankin. Lisäongelmana on vielä kuljetusyrittäjien ahdinko, sillä yritykset eivät suostu maksamaan kuljetuksista juurikaan enempää, vaikka kustannukset nousevat jatkuvasti. Siis tässäkin suuri sortaa pienempiä.
Nyt kun systeemit kasvavat, siirrytään vähitellen seuraavaan portaasee, joka on tietenkin euroopan laajuinen markkina-alue. Koko alueelle jää vain pari saman alan tuotantolaitosta ja kuljetusetäisyydet kasvavat yhä suuremmiksi. Erityisesti pitää huomata että kuljetus säilyy silti yhä maanteillä, koska rautatiet näkevät hyväksi hinnoitella rahtinsa suurin piirtein samaan kuin maantiekuljetukset ovat. Kansantalous kärsii kun rautatiet ovat vajaakäytössä ja maantiekuljetukset kuluttavat teitä ja hirvittävästie enemmän energiaa ja työtunteja.
Yhä kummallisemmaksi on systeemi menossa ja hyötysuhde kärsii jokaisessa vaiheessa.
Nyt mennään jo kauas elintarvikkeiden hinnankorotuksista, mutten malta olla vähän oikomatta.. Olen ollut alalla pari vuosikymmentä - voisin väittää ettei juuri mikään väitteistäsi pidä paikkaansa.
Rautatieverkko; mistä ja minne jakelisit ja mitä? Vaatisi aina molemmissa päissä kumipyöräkuljetuksen ja kaksi ylimääräistä käsittelyä. Junaliikenne palvelee hyvin b2b massoja, kuten puu-, kemikaali-, metalliteollisuutta, jossa koko junallinen viedään esimerkiksi kemian alan yrityksestä satamaan. Sitävastoin se soveltuu huonosti pikkunyssäköille, jossa pitäisi pysähdellä, poimia ja jaella.
VR perusti TransPointin (nimi lienee jo muuttunut) palvelemaan pienkuljetuspuolta - siis koko jakelulogistiikka siirrettiin kumipyörille. Jakelulogistiikaan sisältyy käytännössä koko kuluttajatuotekauppa.
Vähittäisjakelussa tukkukauppujen keskusvarastot ja rahtiterminaalit toimivat solmukohtina runkoliikenteelle. Aikataulut ovat säännöllisiä ja jakelu tehdään pääsääntöisesti tarkasti mietittyjen reittien mukaan, tottakai poikkeuksiakin on.
Kuljetusyritysten ahdinko johtuu siitä että alalla on liikaa kapasiteettia, paljon mahdollisuuksia eikä kukaan halua luovuttaa; asiakkaiden ei siis tarvitse maksaa enempää. Tilanne voi muuttua radikaalistikin jos tasapaino heilahtaa toisin päin.
Jos puhutaan maataloustuotteiden jalostajista, niin miten voit väittää että "Koko (EU) alueelle jää vain pari saman alan tuotantolaitosta ja kuljetusetäisyydet kasvavat yhä suuremmiksi." Mistä moisen vedät? Meijeireitä yksi Puolaan ja yksi Espanjaan? Teurastamot Hollantiin ja Britanniaan? Leipomot Italiaan ja Ranskaan? Tuskin.
Ajatuksesi on kyllä siinä mielessä oikea, että keskittymistä tapahtuu jatkuvasti, sillä suuruudella on ekonomiansa. Se kasvattaa kuljetusmatkoja, mutta investoinnit tehdään taloudellisin perustein eli kokonaisuus tulee edullisemmaksi kuin pienissä yksiköissä toimittaessa.
Matkat ovat pitkiä - se on tosiasia, jota ei ahkerallakaan työllä voi muuttaa, mutta sen voin vakuuttaa, että alalla on tehty ja tehdään paljon töitä kustannusten karsimiseksi.
Että kustannusten karsiminen tehdään lisäämällä yhteiskunnan kustannuksia. Yrityksen kannalta se on järkevää, mutta koko systeemi kärsii.
Koko eurooppaan ei jää kuin muutama laitos niille tuotteille, joilla välitön säilyvyys ei ole ongelma. Siis keksit, säilykkeet ja kuivatuotteet. Meijeritkin keskittyvät niin, ettei pohjoismaihin jää kuin yksi yritys, jolla on muutama tuotantolaitos.
Rautateiden kehitys on jäänyt tekemättä ja asiaa kuvaa hyvin se että ne ylimääräiset käsittelyt ovat niin hankalia että pitkätkin matkat kannattaa ajaa rekoilla. On vaikea ymmärtää miten tuntikausien ajomatkat ovat kannattavia, kun rautateillä sekä kalusto, että energiakulut ovat huomattavasti taloudellisempia.
Meillä oli rautateillä aikanaan hyvin toimiva pienkuljetusjärjestelmä, mutta asemahenkilökunnan palkkojen takia tästä luovuttiin. Systeemi ei ollut halukas kehittämään itseään ja nyt sitten ollaan totuttu tehottomuuteen. Järjestelmä olisi kuitenkin edelleen mahdollinen. Nyt tosin on jo luovuttu syrjäisemmistä asemarakennuksista ja konttinosturitkin ovat niiltä poistuneet. Rautateiden muutoshalukkuutta kuvaa hyvin se miten he suhtautuvat junien havaittavuuden parantamiseen: on esitetty veturien valojen parantamista, mutta rautatiet torjuvat sen sillä verukkeella että vilkkuvalot aiheuttavat kuljettajille epilepsiakohtauksia. Aura-autot, hälytysajoneuvot ym. eivät kuitenkaan ilmeisesti ole samoin ongelmallisia kuin junat. Meillä on kuitenkin aika paljon tasoristeysonnettomuusia, jotka ovat usein johtuneet siitä ettei muu liikenne ole havainnut junaa sen heikon valovarustuksen takia. Onnettomuudet eivät kuitenkaan juuri aiheuta rautateille kustannuksia, joten asiaan ei puututa. Pendolinojenkin kytkentäongelmat ovat naurettavia ja muuttamalla systeemiä, saadaan sähköiset kytkennät toimimaa ilmastosta riippumatta. Ei vain ole näkemystä asiaan.
En kuitenkaan halua täällä nimetömien areenalla julkaista ratkaisuvaihtoehtoja, sillä vaikkei ideoilla yleensä olekaan rahallista arvoa, on silti hyvä saada hiukan mainetta.
Lähteenä lienee käytetty tätä eilen julkaistua
katsausta.
Tässäpä tiivistelmä, linkki itse raporttiin löytyy
tekstiin piilotettuna.
http://www.oecd.org/document/2/0,3343,en_2649_201185_38893378_1_1_1_1,00.html
Tämähän merkitsee suomen tuottajahintojen nelinkertaistumista,
koska jo nyt suomeen tuotu vilja on noin puolta kallimpaa,
kuin mitä viljelijöille maksetaan.
Mallasohranviljelijöiden mitta lienee varsin täynnä, kun viljelijä
joutuu tukemaan terassikansan juopottelua noin 300-400
eurolla hehtaaria kohti.
Sama tilanne muissa viljoissa. Vaan eipä ole kauan.
jalostusketjun eri vaiheissa ,alkutuottajalta kuluttajalle
kuljetus ,valmistus , kauppa ,ym
"Tervetuloa hinnankorotus,
toivoo Kuluttaja."
Jep tervetuloa vaan tuottajahinnankorotukset eikä suurista summista olisi kysymys tuskin kuluttaja edes välttämättä huomais sitä.
Mutta mutta suurimpana esteenä on kuitenkin EU ja hallinnon suojatyöpaikat byrokratiassa, tämä porukkahan elää juuri tästä tukirumbasta, arvaa miten monta tuhatta jopa kymmenissätuhansissa on tätä tukirumbaa pyörittävien virkamiesten määrä?
"Tervetuloa hinnankorotus,
toivoo Kuluttaja."
Olen samaa mieltä.
Päästäis tästä tukirumbahelvetistä ja gestapoon pyöveleistä eroon.
toivoo Tuottaja
Minulle alkaa muodostua hyvin samanlainen käsitys asiasta. Tuottajahinnan reipaskin nousu kestettäisi ilman maailmanloppua - ja palkkojen nousussa ei ole mitään uutta tai yllättävää - mutta kuten sanoit byrokratian ylläpidon täytyy maksaa mansikoita ja vielä huomattavasti enemmän.
Toivotaan että tuottajahinnat tosiaan nousevat ja ainakin osittain päästäisi suoraviivaisempaan tukipolitiikkaan pois korvamerkkien kyttäämisestä (kaupunkilaisena meinasin tippua sohvalta kun näin tellusta miten EU tarkastaja kävi katsomassa onko korvamerkin oikea puoli eteenpäin.. voi n*kkileipä, kai se oli provosoitua? Vai onko sille joku tarkoitus?)
Jos ei hae tukea, niin tarkastajat eivät ole enää häiritsemässä?
Jos kaikki maanviljelijät lopettaisivat tukien hakemisen, niin enää ei tarvittaisi tarkastajia eikä muutakaan tukibyrokratiaa?
Eihän tarkastamatonta elintarviketuotantoa EU-tunne.
Sitten ne varmaan vasta alkaakin ramppaamaan, jos ei lappusia lähetä.
Tuskin saisi laittaa tuotteitaan markkinoille jos ei tiedot ole brysselissä joka lehmästä ja neliömetristä.
tuet loppuisivat, niin eihän nuo byrokraatit suostu hyvistä hommistaan luopumaan!! Joten, tulee lisää byrokratiaa, jota perustellaan mitä ihmeellisimmillä syillä. Se aiheuttaa lisää kustannuksia, joten hinnannousupaineet kasvavat lisää!!!
Tietääkö kukaan muuten paljonko maatalousbyrokratia kaikkinensa nielee vuosittain euroja? Olis todella kiva tietää!! On varmaan kohta suurempi potti kuin maataloustuet!!!
jakautuminen eri tahoille.
http://tilinpaatoskertomus.vm.fi/indox-tpk/tpk/apuikkuna.jsp?document=/2006/he/tp/vtp/csv/pl30.xml&pointer=/
jotka päätyvät l/kg ja hehtaarikohtaisesti suoraan viljelijöille on koko potista yllättävän pieni osuus. Vai pitäiskö sanoa että yllättävän suuri osuus rahasta menee muualle. Kiitos hyvästä linkistä ;-)
leipänsä itse. Leipomo alalle tulee työttömiä!
Myös tuloksena energian kulutuksen nousu.
Sitten keskustellaan sähkön hinnoista jotka ovat jo nyt törkeän korkeat.
Siitä syntyy sitten Eu tasolla polemiikkia päästöjen nousemisesta.
Jne...
Ei ole epäilystäkään etteikö nouse.
Tokkopa tuo leipomoiden kannattavuuteen vaikuttaa, kun kellään ei ole korvaavaa raaka-ainetta. Raaka-aineen hinta nousee siis kaikilla ja leipomoiden kilpailuasetelma siis säilyy.
Vaikka raaka-aineen hinta tuplaantuu ei monikaan ala leipomaan kotonaan vaan maksaa kiltisti sen 10-20 cnt/leipä enemmän. Ei noin pieni hinnankorotus saa ihmisiä hellan ääreen.
Tokihan voi käydä niin kuin yleensä näissä, että kun raaka-aine kallistuu 15 cnt/kg, niin mylläri lisää siihen myös 15 cnt/kg, samoin leipuri ja lopuksi kauppa vielä kertoo kaikkien korotuksen kahdella ja lisää myyntihintaan.
Näin raaka-aineen hinnankorotus 15 cnt/kg muuttukin lopulliseen tuotteeseen euron korotukseksi.
Ja sen jälkeen taas saa maajussi kuulla kunniansa suomen kalliista ruuasta, vaikka möisi sen viljansa edelleen euroopan edullisimmalla kilohinnalla myllärille.
hintoja korotettua perusteettomasti yhtäaikaa? Ovatko vähittäismyytiketjujen sisäänostajat niin tumpeloita, etteivät osaa laskea kuinka paljon viljan hinnannousu vaikuttaa jauhokilon ja sitäkautta leivän hintaan?
Veikkaampa että osaavat. Ja tarkasti.
autoveron alennus siirtyi autojen hintaan?
tai luuletko että, polttoaineen hinnan alennus siirtyy huoltoaseman mittarihintaan?
tai luuletko että maatalouskoneiden hinnat eivät ole reaaliarvoltaan nousseet EU-kaudella kun investointeihin on ollut tarjolla tukirahoja
tai että puujalosteiden hinnat eivät ole nousseet enemmän kuin mitä raaka-aineen hinta.
Eiköhän se aina kuitenkin käy niin, että siinä samalla kun joku heilauttaa hintarakennetta, kaikilla osapuolilla on kertoa patoutuneita/lykättyjä hinnankorotuksia tai mitä eriskummallisempia selityksiä sille että pitää omaakin osuutta nostaa.
Se on vähän kuin tuolla ay-puolella. Jos hoitajille luvataan reilu palkankorotus, niin vähintään opettajat ja paperiväki ilmoittaa että heille kuuluu jokatapauksessa vähän enemmän prosentteja lisää kuin hoitajille.
Noin se vaan ihmisen luonto menee.
Olet osin oikeassa - ja kuluttajapuolella varsinkaan euromäärältään pienistä hinnoista ei juuri neuvotella, en itse aikanaan ole nähnyt kenenkään tinkineen marketin kassalla.
Kirjoitin kuitenkin B2B-kaupasta, ketjujen sisäänostohinnoista. Kauppa laskee tarkasti mikä menee kaupaksi ja mikä ei. Ketjujen sisäänostajat myös kilpailuttavat tehokkaasti, he tekevät sitä ammatikseen. Kauppaketjun ostajalla on melkoinen valta myyvän yrityksen tulevaisuuteen, sillä he saattavat olla leipomon liikevaihdosta kymmeniä prosentteja. Hyvä esimerkki oli Stockmannin aiheuttama kohu joitain kuukausia sitten, kun he päättivät ostaa leivoksensa uudelta yrittäjältä ja lopettivat pitkään käyttämänsä leipomon palvelut - ja koko leipomon samalla.
Kuluttaja taas toimii massana toisin; jos ruisleivän hintaan tällätään euro lisää, ihmiset eivät osta yhtä paljon kuin ennen. Ainakin lyhyellä aikavälillä miltei kaikki tuotteet ovat korvattavissa tai jätettävissä pois ostokorista kokonaan; tuotteet kilpailevat keskenään, korvaavien tuotteiden kanssa ja olemassaolosta yleensä. Jokaisella tuotteella on hinta- ja kysyntäjoustonsa, niin ruisleivälläkin, jos kohta se on varmaan jäykimpien joukossa.
Jos hinnoittelu olisi kuvaamasi mallin mukaista, eli aina tuotteen hintarakenteen muuttuessa niiden hinta nousee, niin miksi kännyköiden hinta laskee jatkuvasti? Tai televisioiden? Miksi Suomeen tuodaan euroopan halvimmat autot vaikka olemme euroopan pienin markkina? Tai mainitsemasi bensiini - miksi perinteisiä huoltoasemia kaatuu jatkuvasti, vain isojen ketjujen kylmät asemat ja massiiviset kompleksit jäävät jäljelle? Ala ei maallikon silmin vaikuta kultakaivokselta.
Hinnoitteluun vaikuttaa moni muukin tekijä kuin myyjän ahneus, perusteettomia korotuksia on pitkällä aikavälillä vaikea saada läpi kilpaillulla markinalla. Aina tulee joku joka tekee homman halvemmalla, jopa haastaa kylläisen markkinan kuten kävi Lidl'in tullessa ja nyt on käymässä optikkopuolella.
Luonnollisesti hinnoittelussa yritetään luoda mielikuvaa kuluttajalle kulujen noususta ja niukkuudesta (osta heti ennenkuin loppuvat), mutta tosiasia on, että mitä enemmän kilpailua alalla on, mitä paremmin ostajat sen tuntevat ja mitä helpommin tuote on korvattavaissa tai sivuutettavissa, sen tiukempaa on hinnoittelu. Optikkoliikkeiden ei aiemmin tarvinnut hirveästi kilpailla, lasit ovat monelle välttämättömyys ja miltei yhtä moni maksoi ne ainakin osin jonkun muun rahoilla. Mutta mutta; ensin tuli Vironmatkailu, sitten nettikaupat ja nyt uusi halpisketju, Specsavers. Voisin veikata, että hinnat eivät lähivuosina ainakaan nouse vaikka palkka- vuokra- ja materiaalikulut nousisivatkin.
Eli lyhyemmin - et saanut minua vakuuttuneeksi :)
olet selvästi asiantuntija näissä hommissa :-)
Tuo on totta tuo kauppojen sisäänostomäärien kasvun mukanaan tuoma kilpailutus sun muut menee noin. Uusien ketjujen tulo koventaa sitä edelleen. Siitä, onko se kuitenkaan lopullisessa hinnassa näkyvissä, en uskalla sanoa enää mitään. Kauppoihin tavaraa toimittavan hintoja se ainakin polkee, mutta toisaalta joillakin sitten taas menekkiä lisää.
Nuo edellisen viestini esimerkit kuitenkin ovat sitä arkielämän realismia, johon aina välillä törmää. Viimeisin juuri tuo puun hinta.
Sepä tässä Suomen kokoisessa maassa onkin esim. maatalouden erikoistuotteiden ongelma, että meillä olisi kai hyviäkin ideoita, mutta me ei pystytä tarjoamaan riittävää volyymia ostajille. Pienimmät erät joita suuret kauppaketjut ostavat ovat jo sitä kokoluokkaa että oksat pois. No, sehän on ymmärrettävää että jos ketjun yhteismainos jotain tuotetta markkinoi, niin olishan sitä joka kauppan hyllylle oltava.
Voihan olla että oma elintasoni on (keskituloinen) sen verran korkea tai kulutustottumukset erilaiset, mutten kuitenkaan koskaan kaupassa käydessäni jätä leipää ostamatta sen hinnan vuoksi. Se kun kuitenkin keikkuu siinä 1,5 - 3 euron välillä.
Olen itse ajatellut aina niin, että niin kauan kuin minulla (ja muillakin) on vara viinaan(olueen) ja muuhun ylimääräiseen "turhuuteen", niin niin kauan ruoka on halpaa.
Kun ei tässä ole haudattu kuin isovanhemmat jotka sitä puunkuorta söivät nälkäänsä aikoinaan.