Hei !
Itseä on alkanut ärsyttämään se, että jos esim. jollain "virallisella" taholla puhutaan ihmisten kokemasta yksinäisyydestä, niin aina muistetaan mainita, että yleensä miehet kärsivät yksinäisyydestä naisia enemmän, sillä ovat taitamattomampia sosiaalisesti ja lisäksi sulkeutuneempia. Myös avioeron sanotaan olevan miehille em. syistä vaikeampi kuin naisille. Miehien kerrotaan jäävän tyhjän päälle kun ei ole paljoa kavereita, kun taas naiset voivat purkaa ongelmiaan yhdessä laajan ystäväpiirinsä kanssa.
No hohhoijaa.....
Ärsyttää tuommoinen yleistäminen, sillä itse olen nainen, enkä tosiaankaan mikään sosiaalisen elämän mestari ja sulkeutunutkin vielä olen. Sitä paitsi juuri erotilanteessa se olisin minä, eikä tuo äijä, joka jäisi tyhjän päälle, kun ei tosiaankaan minulla ole niitä ystäviä, joille voisi alkaa asioista jauhamaan. Tai voihan se olla, että olen maailman ainoa muori, joka ei olekaan sukupuolistereotypioidensa (ihanan pitkä, ulkomaalaiselle luultavasti vaikea sana) mukainen...
Itseä on alkanut ärsyttämään se, että jos esim. jollain "virallisella" taholla puhutaan ihmisten kokemasta yksinäisyydestä, niin aina muistetaan mainita, että yleensä miehet kärsivät yksinäisyydestä naisia enemmän, sillä ovat taitamattomampia sosiaalisesti ja lisäksi sulkeutuneempia. Myös avioeron sanotaan olevan miehille em. syistä vaikeampi kuin naisille. Miehien kerrotaan jäävän tyhjän päälle kun ei ole paljoa kavereita, kun taas naiset voivat purkaa ongelmiaan yhdessä laajan ystäväpiirinsä kanssa.
No hohhoijaa.....
Ärsyttää tuommoinen yleistäminen, sillä itse olen nainen, enkä tosiaankaan mikään sosiaalisen elämän mestari ja sulkeutunutkin vielä olen. Sitä paitsi juuri erotilanteessa se olisin minä, eikä tuo äijä, joka jäisi tyhjän päälle, kun ei tosiaankaan minulla ole niitä ystäviä, joille voisi alkaa asioista jauhamaan. Tai voihan se olla, että olen maailman ainoa muori, joka ei olekaan sukupuolistereotypioidensa (ihanan pitkä, ulkomaalaiselle luultavasti vaikea sana) mukainen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
naisilla ei ole mitään ongelmaa seuran löytymisessä, ongelma on vain seuran laatu...
Miehillä taas ei seuraa tahdo löytyä kun kaikki lähitienoon naiset ovat varattuja viimeistään 17-vuotiaana...
Tarkoitin lähinnä ystävyyssuhteita, en mitään seurustelusuhteita. Se on varmaan totta, että näitä kaiken maailman "seurustelijoita" varmasti nainen löytää helpommin, mutta ehkä kuitenkin ihan ystävät ovat yhtä tiukassa kuin miehilläkin. Se on kuitenkin enemmän kiinni persoonallisuudesta kuin siitä joutuuko hiusten leikkuusta maksamaan 26 vai 21 euroa.
Älä muija säkätä.
Oikeasti ,minä inhoan kun kaikista elämän ongelmista tulee mies vs nainen taistelu.
Älä äijä säkätä.
Juurihan yritin sanoa, että tässä asiassa nimenomaan ei ole mitään mies vs. nainen -taistelua, vaan kyse on persoonallisuuksista, joita löytyy kummastakin sukupuolesta. Mutta mutta... aina kun yritän kirjoittaa tälle palstalle, niin vastaanotto on juuri tuon tyyppistä. Enpä enää ihmettele, miksi moni täälläkin on yksinäinen.. No, ihan sama. Kuolkaa.
No kyllä itse koen ainakin että yksinäisyys on miehille vaikeampaa kuin naisille. Siis miehenä voisin ottaa kenet naiset vain kaveriksi ulkonäköön katsomatta mutta kaikilta naisilta se ei todellakaan luonnistu. Voit mennä testaamaan asiaa vaikka ensimmäiselle sinkkumiehelle kenet näet niin huomaat. Minä taas jos miehenä menisin tekemään saman niin tietäisin miten siinä tulisi käymään. Elämä olisi muutenkin niin paljon helpompaa kun naiset joutuisivat tekemään aloitteen eikä miehet. Sillon naiset saisivat ainakin päättää minkänäköisen miehen he haluaisivat.
Tyypillistä Suomalaisuutta on aina iskeä heikkoon kohtaan ja osoittaa olevansa parempi kuin muut. Miehet ovat orjia tässä maassa. Heidän pitää maksaa auto ja asunto, edustaa perhettään, tehdä aloite parisuhteessa, suojella perhettään, käydä armeija ja puolustaa omalla hengellään omaa maatansa välittämättä omista tiedoista, unelmista ja päämääristä.
Sitten kun on nainen isketty niin on tyypillistä olla omahyväinen ja halveksia ja ylenkatsoa niitä miehiä joilla menee huonosti.
Kyllä se nainenkin joutuu ottaa lainaa asuntoon ja autoonkin, ainakin jos haluaa oman auton itselleen! Meillä se edustaa perhettä joka sattuu olemaan suulaampi... ei siitä numeroa tehdä!! Ja kyllä mä oon joutunut tosissaan töitä tekee että sen miehen rinnalleen on saanut - siis hyvän miehen!
Ilmaisia aterioita ei olekaan!! Edes naisille... muuten kai oisin rikas!!
yksi samanlainen nainen. tunnistin itseni tuosta kuvauksestasi...:-) ujo olen, ja sulkeutunutkin. enkä omaa mitään small talk -taitoja... niitä tosin yrittänyt opetella.
mahdatko olla mistä päin, ja mitä ikäluokkaa suurinpiirtein..?? voisin laittaa mailiossan, jos haluaisit vaihtaa ajatuksia...
kuin miesten...monesti kun alkaa selvittämään vyytiä kun joku nainen itkee yksinäisyyttään. Se yksinäisyys on jotenkin erilaista se on enemmän sitä, että kaipaa ystävää/kaveria. Koska yllättävän monella naisella on kuitenkin jo poikaystävä. Kun taas kun mies puhuu yksinäisyydestä siinä yhteydessä käy ilmi, että kaipaisi tyttöystävää. Eli tässäkin asiassa naisilla on useimiten paremmin asiat. Useilla kun tarkemmin juttelee vaikka työnkahviossa...on se poikaystävä ja heillä menee ainakin omien sanojensa mukaan hienosti, on vakkari työ, asunto jne. Mutta silti ollaan uusyksinäisiä niinku joku täällä hienon sanan lanseerasi. Jotenkin vaan tuntuu niin turhalta valitukselta kun asiat kerran on jo noinkin hyvin. Kun on ihmisiä jotka on totaalisesti yksin yksin menee tyhjään kämppään eikä ketään ole vastaanottamassa siellä. Jos sattuu vielä olemaan työtön niin etupäässä on vaan siellä yksiksikseen neljänseinänsisää. Itselläni on onneksi työpaikka vaikkei tyttöystävää olekaan tulisin hulluksi tollasessa elämässä...jossa se olis vaan tyhjässä kämpässä kököttämistä ja työkkärissä käyntiä. Pahinta olisi se jos sairastuisi niin, että saisi passituksen eläkkeelle eikä mitään työtä pystyisi vastaanottamaan. Se voi johtaa jopa itsemurhaan kaltaisillani ihmisillä jotka on tottuneet pienestä pitäen tekemään kovasti töitä ja arvostamaan työntekoa.
Minäkään en ole "sosiaalisen elämän mestari" enkä koskaan ole oikein kelvannut kaakattaviin kanalaumoihin (kärjistys), toisaalta koen ne äärimmäisen vieraaksi. Olen hyvin itsenäinen, enkä tarvitse koko ajan jotain toista kädestä pitämään, jos haluan jotain tehdä. Toisaalta tunnen itseni usein hyvin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, ja kaipaisin lisää ystäviä. Huomasin tässä, että koko 2000-luvulla en ole löytänyt yhtään uutta ystävää, tuttavia vain. Viimeksi olen saanut ystäviä 90-luvun alussa ja nekin ystävyydet ovat hiipuneet. En osaa olla pinnallinen, olen aina tosissani ystävyyssuhteissa.
Tuo uusyksinäisyys on varsin yleistä. Yleensä jopa löytyy melkoinen määrä "tuttuja" ym. puhekumppaneita sen seurustelukumppanin lisäksi, mutta silti ollaan niin yksinäisiä... Toiset taas kertovat miten hienoa yksinäisyys on... no kyllähän yksinäisyys on hienoa, jos se ei kestä 24/7/52.