Suuri suru puserossa edelleen ja alustavien tulosten mukaan pikkuisilla ei mitään vikaa mikä ois km aiheuttanut eikä itsellänikään mitään mikä sen ois aiheuttanut mutta niin vain kävi.Loppukuusta tulee tarkemmat raportit ja pienten tuhkat saadaan silloin itselle(halusimme itselle muuten olisivat sairaalassa hoitaneet oman käytännön mukaan ja sitä käytäntöä en edes halua tietää...).nämä tuhkat aiomme perheen voimin laskea hautaan.Emme halua muita kuin oman perheen paikalle ja sen on kaikki ymmärtäneet.Pala on ollut kova nieltäväksi ja pikkuhiljaa alkaa päivä paistaan.Iltaisin tulee hiljainen hetki jolloin kaikki tunteet pääsee valloilleen:viha,ilo,tuska;äärilaidasta toiseen hyppää.Välillä kaikki on todella vaikeaa käsitellä ja toiselle tulee tiuskittua tyhjästä.Lapset ovat kovasti kyselleet mihin minne miksi...Vaikeaa ollu vastailla mutta kyllähän se täytyy kertoa asiat niinkuin ne on kun niin kovasti odottivat pikkuisia.Oli pakko hiukan purkaa mietteitään...
Hei
Gougar-77
6812
0Äänestä
Vastaukset 6
Vanhimmat
itku pääsi kun tuli omat menetykset mieleen tekstiäsi lukiessa... voimia sinulle ja koko perheelle. viellä tulee päivä jolloin on helpompi hengittää!
ajatuksesi. Menetin lapseni 3 viikkoa sitten. Kaikki piti mennä hyvin, vaan näyttipä maailma tämän julman puolensa.
Sain tuntea pikkuiseni liikkeitä 9 viikon ajan, joka päivä, kunnes ne loppuivat kuin seinään.
Myös me halusimme pitää hautajaiset oman perheen kesken. Halusimme ja saimme tuoda pikkuisen arkussa omalla autolla sairaalasta ruumishuoneelle.
Niin monesti itken ikävää, on niin tyhjä olo. Välillä haluaisin huutaa jokaiselle vastaan tulevalle ihmiselle vihaani, välillä taas tahtoisin vain että minua halataan. Välillä kuljen pää painuksissa keneenkään katsomatta.
Ehkä pikkuisemme halaavat meitä tälläkin hetkellä...?
Niin suurta surua ei ole kuin, oman lapsen menettäminen. Suru ei lopu koskaan, mutta se ajan kanssa helpottuu... Koskaan ei tarvitse unohtaa, on vain opittava elämään asian kanssa... Jaksamisia sinulle!
Olen kirjoittanut sinulle aiempiin ketjuihin, et ole vastannut, joten en tiedä onko myötäeläminen välittynyt sinulle.
En tiedä onko hyvä vai huono, ettei syytä löytynyt, toisaalta varmasti asiasta tekee katkeran juuri järjellisen selityksen puuttuminen. Minä kuitenkin uskon, että teille lisää lapsia/lapsi suodaan. Kun siirryt jossain vaiheessa kuumeilijoiden puolelle, tulen sinulle pitämään peukkuja sitten sinne.
Hyvä, että saatte hoitaa hautaamisen haluamallanne, arvokkaalla tavalla. Jotenkin surun käsittelystä tulee varmasti konkreettisempaa näin.Välitän sinulle hurjasti jaksamista surunne keskellä ja pahoittelut vielä kerran.
Eli suuri kiitos kaikille joilta tukea olen saanut....Paljon en ole koneella jaksanut istua ja kuumeilupalstalle palaan varmasti sitten kun sen aika on....Miten sulla muru menee??
Tuntuu kurjalta kirjoittaa tänne tällaista, mutta sen verran, että laskettuun aikaan nelisen viikkoa. Muistan kyllä viime syksystä, miten satutti lukea muiden raskauksia, kun itse painiskeli keskenmenon, kaavinnan, uuden kaavinnan ja hcg:n laskun kanssa.
Paljon olet joutunut kestämään ja erityisen kurjaa, että raskaus meni jo noin pitkälle. En ole itse kovinkaan aktiivisesti kirjoitellut odotuspuolelle, enkä muihinkaan foorumeihin, lähinnä taustalta lueskellut.
Toipumista ja kun on oikea aika, toivotan uudelle raskaudelle roppakaupalla suojelusta. Halit sulle!