Sain eilen tietää odottavani toista lasta. Lapsi sai ilmeisesti alkunsa yhdestä ainoasta vahigosta ja edellistä lastamme, joka on nyt kolmen kuukauden saimme odottaa yli vuoden ennen kuin hän sai alkunsa.
Tiedämme,että jokainen lapsi on ihme, mutta tämä lapsi on ei toivottu ja emme tiedä mitä tekisimme. Taloudellinen tilanteemme on todella heikko ja kuinka oli sitten aikaa kahdelle pienelle lapselle kun miehen on pakko käydä töissä, että saadaan ruoka pöytään.
Aborttia en suostu tekemään enkä adoptiota, eli vaihtoehdoksi jää lapsen pitäminen, mutta rakastaako tätä toista sitten samalla tavalla kuin ensimmäistä.
Ja kuinka pärjää suurimman osan yksin kahden pienen kanssa?
Kertokaa kokemuksianne, kuinka olette pärjänneet ja jaksaneet?
Tiedämme,että jokainen lapsi on ihme, mutta tämä lapsi on ei toivottu ja emme tiedä mitä tekisimme. Taloudellinen tilanteemme on todella heikko ja kuinka oli sitten aikaa kahdelle pienelle lapselle kun miehen on pakko käydä töissä, että saadaan ruoka pöytään.
Aborttia en suostu tekemään enkä adoptiota, eli vaihtoehdoksi jää lapsen pitäminen, mutta rakastaako tätä toista sitten samalla tavalla kuin ensimmäistä.
Ja kuinka pärjää suurimman osan yksin kahden pienen kanssa?
Kertokaa kokemuksianne, kuinka olette pärjänneet ja jaksaneet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka voit ajatella noin? Olet aikuinen ihminen ja käytä miehesi kanssa ehkäisyä jos et lapsia halua!
vähän sama tilanne lapsilla tasan vuosi ikäeroa.ja voin kertoa kokemuksesta että kyllä sitä aina jotenkin rahallisesti pärjää, ja aluksi kun lapset olvat pieniä niin oli tosi rankkaakin välillä, mutta vanhempi lapsemme ei kyllä osannut olla vauvasta mustasukkainen ollenkaan joten sillä kantilla selvisi taas helpommalla ja nyt kun lapset ovat jo kouluiässäniin parhaimpia kavereita keskenään aina on leikkikaveri vaikka ulkona satais mitä tai olisi kylmä.Vaikka aluksi pelottikin kaikki rahallisesti pärjääminen ja oma jaksaminen niin kuitenkin ihan hyvin ollaan pärjätty ja jaksettu kyllä se kaikessa rankkuudessaan on ihan positiivinen kokemus, jopa niin positiivinen että itsellemme on jo kolmas toivottu lapsi tulossa
Meilläkin esikoisen ja keskimmäisen välissä on 1 v 1 kk. Nyt on kolmas tulossa, kaikki on toivottuja, kolmas sai tosin alkunsa yhdestä ainoasta kerrasta, eli ihan näin nopeasti ei odottanut asioiden menevän :)
Tokihan välillä tuntuu varmasti jokaisesta pienen lapsen äidistä, etenkin jos pienillä ikäeroilla tulee useampia lapsia, rankalta, mutta varmasti myös erittäin palkitsevalta!! Todellakin niinkuin edellisessä vastauksessa, pieni ikäero plussaa, lapsista seuraa toisilleen, jos on esim 7 vuotta välissä, niin ei todella ole enää samat leikit.
Meillä mies on vieläpä reissuhommissa, eli viikot toisella puolen suomea, joten käytännössä katsoen hoidan yksin lapsia :)
Alussa jopa pelotti, mutta kyllä tämä näköjään lasten kasvaessa aina helpottaa =)
Lapset 3v 2 v ja la tammikuun 5. päivä.
onnea odotukseen
Kuinka taloudellinen tilanteenne voi olla niin heikko jos mies käy töissä ja sinä saat äitiysrahaa? Kyllä köyhemmätkin ihmiset pärjäävät kahden lapsen kanssa, ja kotona yksinhuoltajatkin useamman lapsen kanssa. Miksi ette te? Jos on paljon lainaa, iso talo ja auto, hankkiutukaa niistä eroon ja eläkää vaatimattomammin niin pystytte elämään lapsenne. Höpö höpö, nyt teet kärpäsestä härkäsen. Ota itseäsi niskasta kiinni aikuinen ihminen! Oma lapsi se vahinkolapsikin on!
Mitäs rahaa siihen vauvaan kuluu muuta kun vaipat? Saat kelalta lapsilisää joka jo pelkästään kattaa kaikki vauvan "menot". Näin ainakin minulla. Vauva oli täysimetyksellä ja ainoana kuluna oli vaipat. Vaatteita ja tarvikkeitahan sinulla varmasti on edellisestä vauvasta?
Ja tottakai sinä sitä toistakin rakastat. Tuo nyt on turha huoli!
Ymmärsinkö oikein, että yksi murheistasi on, että miehesi on pakko käydä töissä, jotta riittää rahaa ruokaan ja että pelkäät, ettei teillä siten riitä aika kahteen lapseen? No, en ole asiantuntija lasten hoidosta, mutta eikös se nyt ole ihan normaali tilanne, että toinen käy töissä? EIpä ole tullut mieleenkään, että mieheni jäisi töistä pois, kun lapsemme syntyy. Sitä paitsi, vakaa aikomukseni on palata itsekin töihin suht. nopeasti lomien jälkeen (aika näyttää, mutta tuskin kyllä ihan kolmea vuotta kotona olen) ja vielä ammattiin, jossa todellakin on kovilla sekä päivät että illat. Jo on aikoihin eletty! Toivottavasti ymmärsin tuon lauseen väärin!