Voiko kukaan itsensä loppuun polttanut sanoa "selvinneensä" takaisin uupumuksesta? Oletko löytänyt saman elämänilon ja minäsi kuin ennen vai muuttuiko minäsi lopullisesti?
Miten uupumuksen voi hoitaa? Kauanko lepäsit? Mitä konkreettista muutit elämässäsi? Lääkitys? Terapia?
Itse taisten parhaillani itseäni vastaan etten polttaisi itseäni loppuun, kerran olen jo liian alas vajonnut.. Nyt rankan kevään jälkeen tuntuu etten ole enää oma itseni. Olen ihan lamaantunut... Mietin vaan että saanko koskaan itseäni takaisin? Ja jos uuvun lopullisesti, miten pääsen pois.. en tiedä, sekavaa kuin mikä. Tiedän että minun tulisi rauhoittua ja pian, lopettaa työt/opiskelu, muttei "ylpeys/kasvatus" anna periksi.. järki ja tunteet niin sekaisin kun olla voi, huomasin yhtäkkiä että onkin jo heinäkuu ja masennuin, äsken olin helmikuussa..
Miten uupumuksen voi hoitaa? Kauanko lepäsit? Mitä konkreettista muutit elämässäsi? Lääkitys? Terapia?
Itse taisten parhaillani itseäni vastaan etten polttaisi itseäni loppuun, kerran olen jo liian alas vajonnut.. Nyt rankan kevään jälkeen tuntuu etten ole enää oma itseni. Olen ihan lamaantunut... Mietin vaan että saanko koskaan itseäni takaisin? Ja jos uuvun lopullisesti, miten pääsen pois.. en tiedä, sekavaa kuin mikä. Tiedän että minun tulisi rauhoittua ja pian, lopettaa työt/opiskelu, muttei "ylpeys/kasvatus" anna periksi.. järki ja tunteet niin sekaisin kun olla voi, huomasin yhtäkkiä että onkin jo heinäkuu ja masennuin, äsken olin helmikuussa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole aikaisemmin ollut loppuunpalamista mutta viime vuonna niitä sattui kaksikin, ensimmäinen oli huhtikuussa, toipuminen kesti pitkälle syksyyn ja toinen loppuunpalaminen sattui marraskuun alussa ja kesti nyt kesään asti, tuntuu että olen lähestulkoon löytänyt entisen minäni uudelleen mutta on se muuttanutkin, elämänilo ei ole entisellään, paljon olen oppinut toipuessa elämästä. Kumpikin loppuunpalaminen johtui stressistä. Toisen loppuunpalamisen jälkeen tuli masennuslääkkeet, tuntuu että nyt vasta löydettiin oikea lääke, yli puoli vuotta ollaan sitä yritetty löytääkin, terapian olen aloittanut. Syksyllä saa taas odotella että miten pitkään jaksaa.
Taidat olla stressaantunut pahasti, tarvitsisit varmaan todella pitkää lepolomaa että voisit löytää oman itsesi uudestaan.
Mutta ei enää kiinnosta töitä tehdä paskan vertaa kun näkee miten naapurin Muhmetti polkasee puol tusinaa kakaraa sosiaalirahoilla.
En onneksi ole enää se sama ihminen kuin ennen uupumista.
Osaan pitää puoleni, en elä miellyttääkseni muita, mutta otan toiset ihmiset kyllä huomioon useissa asioissa ja tilanteissa. En vaan tee sitä enää oman itseni kustannuksella, siinä ero.
Olen saanut uudenlaisen elämänilon. Ja itsevarmuuden.
Uskallaan ottaa riskejä elämässä, sillä aina on mahdollisuus, että valinta onkin se oikea.
Toivon sinulla voimaantumista ja parempaa tulevaisuutta sairastumisesi jälkeen. Ei kaikkea ole menetetty, ei sinne päinkään. uusi suunta odotytaa....
olen eri ihminen kuin ennen. Sairastuin pitkän stressin takia 2-suuntaiseen mielialahäiriöön (jota hoidettiin ensin masennuksena) enkä ole pystynyt enää työelämään. Lääkitys on lopun ikää enkä pysty nukkumaan ainakaan vielä (lopullinen uupumus 2002) ilman unilääkitystä. Onneksi se on alan spesialistin määräämä eikä sekoita päivää.
Ilon olen saanut takaisin sekä uudenlaisia, "henkisempiä" ystäviä, ja vanhoista ystävistä ovat kai parhaat jääneet jäljelle. Sairaus tai lääkitys vie kuitenkin muistia ja keskittymiskykyä (esim. ennen luin aina kahta kolmea romaania rinnan, nyt on välillä aikoja etten pysty lukemaan mitään).
Nuorempana uupumuksesta olisi ehkä toipunut paremmin, mutta tässä 50 iässä se jätti ainakin minuun pysyvät jäljet. Toisaalta elämäni on nyt moninkertaisesti rikkaampaa ja parempaa kuin 90-luvulla, joka on kuin pitkä valoton putki. Myös aikaisempi hoito olisi voinut pelastaa paljon, mutta en jäänyt 90-luvulla lääkärien ehdottamille sair.lomille. Olin työnarkomaani, joka poltti kynttiläänsä kahdesta päästä. Oli velkaa ja sukulaiset takaajina, senkin takia sinnittelin liian pitkään. Sain kuitenkin ison velan (talon) maksettua. Nyt kun tätä katselen, mietin, että talo on maksettu oman terveyteni kustannuksella. Ei ole kuitenkaan katkeruutta, sillä kuten sanottu, elämä on syvällisempää ja kauniimpaa nyt kuin koskaan.
Hakeudu siis ajoissa hoitoon ja jää sair.lomalle, jos sitä ehdotetaan. Ehkä myös alanvaihto auttaisi?
mutta tuskin koskaan enää olen huoleton ja se perus iloinen ja positiivinen itseni joka joskus olin. Huonot muistot säilyy ikuisesti ja pelko koko sopan uusiutumisesta jäytää mieltä.
Olihan se järkytys kuulla aikoinaan diagnoosi
kaikille niille oudoille kivuille kehossa, unettomuudelle, väsymykselle, oudolle ololle jne
Pahinta on se että monesti näissä lähtee hakemaan apua silloin kun se on jo oikeastaan myöhäistä.
Luultavasti rankimmat palanmiset kokevat juuri nämä "ylpeät" uraputkessa ehkä montaa työtä päällekkäin painavat, joiden kunnianhimo ei anna periksi "huomata" huonoja merkkejä ennen kuin keho sanoo kokonaisvaltaisesti ja yksipuolisesti sopimuksen irti. Silloin sukelletaan ja syvälle. Stressin sietokin on yksilöllistä ja myös se mitä kukin pitää stressaavana.
Itse olin lähes vuoden sairauslomalla. Lääkitystä ja totaalista lepoa aluksi, sitten kun alkoi näkyä valoa tunnelin päässä(en tehnyt kuolemaa) aloin vähitellen kuntoilla. Ja nyt taas painetaan työelämässä joskin kiireettömämmin.
Rimpuillaan vaikka ei elämästä hengissä selviä kuitenkaan:)
sillä minäkin tiedän arviolta 40 henkilöä jotka vaan ei viitsi mennä töihin joten valittavat juuri loppuunpalamista sun muuta ja todelliset tarvitsejat ei saa apua.Pitäisi olla pikkasen tarkemmat syynit kuka valittaa tosissaan ja kuka vain päästäkseen huilimaan.
"mutta tuskin koskaan enää olen huoleton ja se perus iloinen ja positiivinen itseni joka joskus olin. Huonot muistot säilyy ikuisesti ja pelko koko sopan uusiutumisesta jäytää mieltä. "
Niin, juuri tuo tuntuu minuakin vaivaavan. Avasin juuri äsken uuden ketjun aiheesta.
Tämä tilanne siis syntyi siitä, että olin muutaman vuoden ihan siinä hilkulla että hajoanko kokonaan vai en. Koko maailmankuva hämärtyi ja kaikessa piti olla vaan PAREMPI, NOPEAMPI JA TEHOKAAMPI.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001679&posting=22000000027931799
Tässä sitä sitten ihmetellään tyhjyyttä.