Me heitettiin "kirves kaivoon", kun ajattelin ettei poika haluaisi ajaa enää kartingia. Eilen selvisi että kyllä hän haluaisikin ajaa, mutta se uudelleen aloittaminen ei taida enää olla mielekästä?
Ajattellin, kun ennekään ei paljoa tiennyt, niin nyt kehityksen mennessä eteenpäin ei tiedä edes sitäkään vähää. Vai meneekö koko homma vaan pelleilyksi.
Ajattellin, kun ennekään ei paljoa tiennyt, niin nyt kehityksen mennessä eteenpäin ei tiedä edes sitäkään vähää. Vai meneekö koko homma vaan pelleilyksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pelleilyähän homma kuitenkin on. Mielekkyyttä lajissa ei ainakaan kilpatasolla ole. Harrastuksena hieno, varsinkin useampien ollessa samaa aikaa radalla. Harrasta huviksesi! Aja muutama kilpailu, ja hanki oikea elämä. Niinkuin sanoin; aikaa menee hirveästi, ja lajille tyypillisesti menestyminen vaatii sekä aikaa, että nysväämishalua. Kun olen ympärilleni tässä katsellut, niin olen todella miettinyt, että eikö tällä porukalla ole todellakaan muuta sisältöä elämässä...
Vähän kummastuttaa kirjoituksesi. Perheemme on ollut Raket-lajin parissa nyt viisi vuotta ja kesät menee "nysväten" pojan laitteita kilpailukuntoon. Aikaa voisin tosin viettää vaikka kaljapullon ääressä jossain bubissa, käydä kalassa lasten kanssa, purjehtia, kiertää maailmaa tai vahdaten DVD:tä illat pitkät tai seuraten niin mielenkiintoisia saippuaoopperoita TV:stä. Onhan tuo TV-lupakin taas noussut, sais vastinetta rahoilleeen.
Niin, totta on että kannattaa pysytellä niissä alueellisissa kisoissa ainakin aluksi. Moni on pettynyt lähtiessään kansallisiin kisoihin, kun se oma kuski ei siellä pärjääkkään. Kotona ollaan niin ylivoimaisia. NM: pettymys suuri ja suuauki kuin jakoavain ensimmäisen kansallisen kisan jälkeen! Vauhti oli kovaa!
Siitä kai se nysvääminen sitten alkaakin. Ajaa täytyy viikonloppuisin kisoja ja viikollakin jos meinaa kansallisella tasolla pärjätä, sitä mukaan ne laitteetkin täytyy huoltaa ja ei siihen aina se yksi ilta piisaa. Sen verran skeptiseksi olen tässä viiden vuoden aikana tullut, etten uskalla poikaani radalle päästää huoltamattomalla autolla. Moottorin ei niin ole väliä mutta auto pitää olla huollettu ja tarkastettu ettei satu onnettomuuksia. Toki konekin täytyy huoltaa joka ajon jälkeen, siinä säästää euroja, kun joka vuosi ei tarvitse alakertoja teettää tai tehdä. Tosin tärkeintä on kuljettajan motivaatio. Jos motivaatiota ei ole, ei ole syytä mennä radalle ajamaan. Sen pitää myös vanhempien hyväksyä! Lapsen ehdoilla.
Niin aikaa menee ja rahaa siinä sivussa. Alueelliset kisat ovat hyviä ja opettavaisia tapahtumia, jossa kannattaa olla mukana vaikka ajaisikin jo kansallisia tai CUP kisoja. Siellä oppii ajamaan ja meno ei ole niin "kylmää", toki aluekisoissakin löytyy kovia kuskeja ja yleensä taustalta heijastuu harjoittelun määrä alueradoilla ja se NYSVÄÄMINEN! Kukaan ei pärjää kartingissa purkkaa jauhamalla tai kattoon syljeskelemällä!
Kai se on se valinna vapaus kun saamme itse päättää mihin NYSVÄÄMISEEN käytämme aikaamme. Omalla kohdallani tämä harrastus antaa paljon. Tosin meillä koko perhe on mukana tässä harrastuksessa ja osa teamia. Tytär ei lajia harrasta mutta talvet mennään hänen harrastustensa parissa! Vanhempien tehtävähän on olla vanhempia, olla kiinnostuneita heidän tekemisistään, tukea niin ylä- kuin alamäissä jotta he tietävät että heistä välitetään! Eiköhän sitä aikaa riitä sitten "omillekin" harrastuksille kun nuo lapset ovat aikuisia!
Onpa mukava lukea asiallinen kirjoitus. "nysvääminen" on hyvää terapiaa ja nysväyksen määrä on suhteessa sijoituksiin eikä
karting muutenkaan niin kurjaa ole , lisäksi se on vapaaehtoinen harrastus ja sitä voi harrastaa monella eri tavalla ja tasolla kukin mahdollisuuksiensa mukaan harmittelematta muiden tekemisiä.