miten teillä muilla kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa päivittäiseen elämiseen?
mulla todettiin se viikko sitten ja oireita on ollut useita viikkoja. elämä tuntuu tosi raskaalta. koko ajan väsyttää, vähän väliä masentaa ja itkettää, vatsa ei toimi, iho on tosi kuiva ja kutittaa, lihaksissa ei ole voimaa ja sydämessä on koko ajan rytmihäiriöitä yms.. haluaisin vaan käpertyä peiton alle ja olla piilossa kaikelta.. pelottaa että lääkitys ei toimi.. en jaksa elämää näin.. näiden tuntemuksien kanssa on ihan yksin vaikka on paljon ihmisiä jotka välittää.. mutta terveillä ihmisillä ei ole aavistustakaan millaista tuskaa elämä on tän sairauden kanssa koko ajan..
mulla todettiin se viikko sitten ja oireita on ollut useita viikkoja. elämä tuntuu tosi raskaalta. koko ajan väsyttää, vähän väliä masentaa ja itkettää, vatsa ei toimi, iho on tosi kuiva ja kutittaa, lihaksissa ei ole voimaa ja sydämessä on koko ajan rytmihäiriöitä yms.. haluaisin vaan käpertyä peiton alle ja olla piilossa kaikelta.. pelottaa että lääkitys ei toimi.. en jaksa elämää näin.. näiden tuntemuksien kanssa on ihan yksin vaikka on paljon ihmisiä jotka välittää.. mutta terveillä ihmisillä ei ole aavistustakaan millaista tuskaa elämä on tän sairauden kanssa koko ajan..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se lääkitys toimii, aikaa vaan menee... sitähän nostetaan vähitellen, viimeistään seuraavan noston jälkeen varmasti parempi olla. Muista pitää itse huoli että olosi ja arvosi ovat kunnossa koska vajiksen hoito on suomessa niin huonolla tolalla.
Sen jälkeen kun arvot saatiin kohdilleen, ei ole ollut mitään oiretta. Paremminkin elämä sujuu loistavemmin kuin kymmeneen vuoteen.
kuulostaa tutulle, varsinkin nuo rytmihäiriöt! ilman niitä ei koko tautia olisi huomattu. nyt parin kuukauden päästä lääkityksen aloituksesta olo on aivan toinen. aurinko paistaa ja lämmittää monella tapaa :)
Mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta 16 vuotta sitten. Siitä asti on elämä ollut yhtä kamppailua. Mulla liittyy siihen paljon muutakin mutta kuitenkin. Välillä ei vaan enää jaksa kun ajattelee et tää on sit koko loppuelämän. Mutta siitä johtuva masennus saavutti pohjan vajaa kolme vuotta sitten kun en vaan kestänyt enää ja sanoin silloiselle kihlatulleni että mä en jaksa enää, lopetan lääkkeiden syönnin. Välillä on kuitenkin parempiakin päiviä ja kohtalontovereita löytyy. Vertaistuki on paras tuki. :) Hyvää ja aurinkoista kesänjatkoa kaikille. :)
Hei!Kovin ihmetyttää miten monet jotka sairastavat vajaatoimintaa antavat sen vaikuttaa elämäänsä niin paljon. Itselläni vajaatoiminta todettiin jo lapsena ja nyt olen 26 v. Lääkitystä nostettiin vuoden alusta ensimmäisen kerran, kun tuli vajisoireita. Oireet helpottivat pian ja elämä on taas normaalia. Muulloin vajis ei ole vaikeuttanut elämääni millään tavalla. Olen opiskellut amk tutkinnon ja nyt on meneillään työt sekä yliopisto opintojen viimeinen vuosi alkamassa. Koskaan en ole kokenut tätä sairautta vakavaksi, kunhan lääkitys on kohdillaan. Se on ollut osa elämääni niin pitkään etten ole sitä koskaan kummemmin kokenut rasitteeksi. Lääkkeiden otto on rutiinia ja viime syksyn oireilut ovat tulevaisuutta ajatellen esimerkkinä, joten varmasti huomaan jos lääkitys tarvitsee uudelleen arviontia vielä joskus. Nyt arvoni ovat tsh 0,3 ja T4V 17.
... jos sattuu olemaan niin, että oireet ovat pahat ja lääkäri ei kuuntele ja pitää rittämättömällä/väärällä lääkityksellä - sekö on sitten vaan "potilaan omaa asennetta"? Onneksi olkoon, että sulla on mennyt hyvin - kaikilla ei todellakaan mene :(.
Lääkityksen saa säätää itse ja käydä yksityislabrassa jos ei oma lääkäri tajua tilannetta. Voi myös mennä yksityiselle lääkärille tai endokrinologille joka yleensä tajuaa. On se aikalailla itsestäkin kiinni tuo hoito tuon sairauden suhteen.
.. mutta monet potilaat eivät uskalla pitää kiinni oikeuksistaan - saatikka ryhtyä itse itseään lääkitsemään (itse kyllä pidän huolen omasta lääkityksestäni). Monellakaan ei varmasti ole varaa rampata yksityislääkäreillä kokeilemassa onneaan joskus pitkienkin matkojen päästä. Pitäisi kai potilailla olla oikeus hyvään hoitoon yleiselläkin puolella?
JOs yhtään on perillä omasta sairaudestaan ja tuntee selviä oireita niin lääkärin on määrättävä riittävä lääkitys. On se kumma, että lääkäreihin suhtaudutaan kuin jumaliin...kyllä se oma olo on paras mittari eikä aina ne arvot, joista näyttää olevan pihalla osa lääkäreistäkin. Onneksi oma lääkärini kyselee aina vointini ennenkuin pukahtaa sanaakaan otetuista arvoista!!Ja sanoi, että joskus jos tuntuu menevän liian lujaa voi ottaa pienemmän annoksen lääkettä parina päivänä viikossa. Mutta mieluummin tsh alakanttiin kuin vajiksella.
on osattava vaatia. monet ihmiset vain luottavat lääkärin sanaan ja jäävät huonolle hoidolle/hoitamatta pitkiksi ajoiksi. kyllä lääkärin ammattitaitoon pitäisi näin "helpon" sairauden hoidossa pystyä luottamaan. jos potilaan pitää diagnosoida itse itsensä niin sitten tarvitsisi myös tuon reseptinkirjoitusoikeden.
Koko kehon turvotusta ja välillä pientä masennusta/voimattomutta, joka toki saattaa johtua ihan muusta kuin kilpparista.