Osaisikohan joku kokeneempi kommentoida seuraavaa:
-puolitoistavuotiaamme ei oikein jaksa keskittyä esim. kirjoihin, puheessa hakee äittä, iti -sanoja
-ei oikein ota onkeensa, kun häntä puhutellaan nimellä
-ei osaa osoittaa esim autoa
-on kovin ketterä ja vilkas, ei vielä kävele mutta melkein
-vuorovaikutuksessa pientä säätämistä, mutta on silti kovin kiinnostunut muista lapsista, ei mitenkään yksinäisyyteen vetäytyvää sorttia
-tulee luokse, pyytää ottamaan syliin tai kävelyttämään
-nukkuu hyvin, syö hyvin ja kaikenlaista ruokaa
Miltä kuulostaa, kokeneemmat? Mitä epäilisitte?
-puolitoistavuotiaamme ei oikein jaksa keskittyä esim. kirjoihin, puheessa hakee äittä, iti -sanoja
-ei oikein ota onkeensa, kun häntä puhutellaan nimellä
-ei osaa osoittaa esim autoa
-on kovin ketterä ja vilkas, ei vielä kävele mutta melkein
-vuorovaikutuksessa pientä säätämistä, mutta on silti kovin kiinnostunut muista lapsista, ei mitenkään yksinäisyyteen vetäytyvää sorttia
-tulee luokse, pyytää ottamaan syliin tai kävelyttämään
-nukkuu hyvin, syö hyvin ja kaikenlaista ruokaa
Miltä kuulostaa, kokeneemmat? Mitä epäilisitte?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaikessa rauhassa keskustella ja seurata lapsen kehitystä. Näillä palstoilla on aika vaikea sanoa mitään. Miksi epäilet autismia?
juu, neuvola on toiminut ja toisaalta ei ole toiminut. Itse näihin epäilyihin on herätty ja osaltaan nla laittanut joissain asioissa perhettämme eteenpäinkin.
Puolitoistavuotiaan puhetta ei oikeastaan ole. Äittää tapailee. Kävelyä ei ole, vielä, mutta kovasti on tuloillaan. Pystyynnousua on ollut jo puoli vuotta, eli aika hidasta tuo eteneminen. Tosin jatkuvaa sairastelua saman verran, jopa 3 sairaalaoloa vaatinutta tautia.
Suurin epäily liittyy vuorovaikutuksen minimaalisuuteen tietyissä tilanteissa. Ei käännä katsettaan, kun puhutellaan, tai se kirjojen katselu ei kyllä yhtään innosta. Muuten meno on vilkasta, kiipeilyä ja ketterää liikehdintääkin. Sitä miettii, viekö liikunta sen puheen hieman taka-alalle... toivoisi näin. Katsekontakti kyllä tulee, mutta sitä saa hieman houkutella. Muiden lasten seurasta nauttii ja kikattaa näille kovastikin. Laittaa joitakin palikoita päällekkäin, mutta hajottaa tornin saman tien. Ja tavarat, maitopullot ym. lentävät välillä käsistä...
Kuulostaako tutulta? Neurologin vastotto varattu... epätietoisuus rasittaa.
Turha vielä autismista huolta pitää. Ja hyvä on jos näin varhain todetaan, sillä mitä varhemmin todetaan, sitä paremmin pystyrään kuntouttamaan.
kiitos kaikille kommentoineille - olette oikeassa, paineet tulevat oman perheen ulkopuolelta. Meillä kyseessä on vielä pikkukeskonen, tosin yli 30 rv. Kaikenlaista sairautta on ollut ja mennyt, nyt tosin onneksi tyyni vaihe.
Äidin huoli on valtava, ja varsinkin, kun vastauksia kysymyksiin saa viiveellä. Lääkäreitäkään ei ole saatavilla, kun on kesä. Asioiden pohtiminen ja miettiminen on niin raskasta yksin.
Kontaktin hakeminen, luokse tuleminen ja esim. syliin haluaminen ja ne kavereiden leikkeihin osallistumiset pitävät minut kuitenkin edes jotenkin maan pinnalla, ehkä tässä on kyse jostain muusta kuin autismista. Kokemusta kun on ennestään vaikeista kehitysvammoista... Kuinka paljon yhden perheen pitääkään kestää kaikenlaisia harmeja?
harmit kyllä kultautuu ajan myötä - olet kokemusta rikkaampi kuin muut. Kannattaa elää tässä hetkessä ja nauttia siitä mitä olet saanut, vaikka taakalta tuntuukin. Kyllä ihminen väsyy ja tarvitsee myös lepoa. Toivottavasti voit riittävästi myös irtautua arjesta.
autismilta. Kysymyksessä voi olla jokin muu sairaus tai esim lievä cp-vamma.
Minulla itselläni on viisi lasta, joista nuorimmalla on Aspergerin oireyhtymä. Hän kehittyi pikkulapsena nopeasti, käveli jo seitsemän kuukauden ikäisenä ja puhui lauseita 1v 7kk:n ikäisenä. Asperger-oireet tulivat näkyviin vasta komi- nelivuotiaana.
Lapsesi joutuu luultavasti tutkimuksiin siksi, koska ei vielä kävele. Suomalaiset lapset alkavat kävellä nykyisin keskimäärin 12:kk:n ikäisinä, viimeistään 15:kk:n ikäisinä. Muusta kehityksestä en olisi vielä kovin huolissani.
Minusta lapsesi ei vaikuta autistiselta. Varhaislapsuudessa alkava ns lapsuusiän autismi eli Kannerin syndrooma on vakava sairaus, jossa lapsi sulkeutuu täysin. Autistilapset eivät ole kiinnostuneita muista lapsista. Sinun lapsesi on kiinnostunut, ja muutenkin vuorovaikutus tuntuu hyvältä. Neurologisten tutkimusten lisäksi tarvitaan kuulontutkimus.
Autismi yleensä todetaan nuorempana ja asperger myöhemmin. Molemmat ilmenevät vuorovaikutusongelmina. Ne eivät ole sinänsä sairauksia, vaan enemmänkin kehityshäiriöitä. Niihin voi kyllä liittyä myös muita neurologisia ongelmia. Lasten käyttäytyminen on poikkeavaa, mutta kyllä lasten kanssa oppii kotona toimeen tulemaan. Lapset kasvattaa myös vanhempiaan. On paremmin oppinut ymmärtämään omaa lapsuuttaan. Meillä ainakin ovat ihania mukuloita myös omine vahvuuksineen. Tämä puoli usein unohdetaan:)
Kuten tällä palstalla voi vanhempien kokemuksista lukea, lähinnä ongelmat tulevat kodin ulkopuolelta. Ympäristön suhtautumisessa lapsiimme. Lasten käytöstä saatetaan pitää huonon kasvatuksen tuloksena. Vetäytyvää lasta kiusataan. Siinä riittääkin sitten tekemistä, jos koko perhe syyllistetään ja lapsi otetaan laitokseen, kuten meilläkin ihan ehjässä perheessä tapahtui vuonna 2004. En soisi laitoshoitoa tällaiselle lapselle. Näin saattaa kuitenkin tapahtua edelleenkin varsinkin asperger-lapsi perheessä, jossa lapsen vaikeudet ilmenevät vasta myöhemmin koulussa.
eikä niin, että se vain todetaan aikaisemmin. Minun asperger-poikani oli pikkulapsena täysin terve ja kehittyi ikäisiään nopeammin.
Kolmivuotiaana hän kuitenkin alkoi jäädä jälkeen kehityksessä. Hän ei alkanut tarhassa leikkiä muiden lasten kanssa. Viisivuotiaana hänellä todettiin mm motorinen viivästymä sekä hieno että karkeamotoriikassa, (vaikka lapsi oli esim oppinut kävelemään jo 7kk:n ikäisenä, mikä on poikkeavan aikaista.) Juuri näistä motorisista ongelmista ja aistiyliherkkyydestä huomasin, että kyseessä on neurologinen ongelma.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ongelmat lapsen kanssa tulevat siitä, että ympäristö ei osaa sopeutua lapseen. As-lapselta itseltään ei voi vaatia sopeutumista. As-lapsen pitäisi aina päästä tutkimuksiin jo ennen kouluikää, että hänet voitaisiin panna erityisluokalle tai hänelle voitaisiin palkata henkilökohtainen avustaja kouluun.