Raskas päätös

jaksaa raskaan päätöksen kanssa, tässä runo josta itse pidän:

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun
hiipivän sydämeesi,
ole hiljaa.
Sulje silmäsi.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.

-Nicholas Evans_

nuo ovat niitä elämän vaikeimpia matkoja, niihin ei totu koskaan. Osanotto ja voimia sinulle.
Minusta tämä Eino Leinon runo sopii niin ihmiselle, kuin nelijalkaiselle ystävälle.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen voin kulkea rajalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä." (Eino Leino)

Näin meillä lähetettiin veteraani viimeiselle matkalleen:
Ensin lääkäri rauhoitti koiran, odottettin jonkin aikaa koiran nukahtamista, sitten koiruus sai sen sydämmen pysäyttävän piikin.
Meillä meni kaikki tosi rauhallisesti, sanoisinko harmoonisesti...
Aikamme taas odotettiin että koiran sydän pysähtyi :( ja sitten jätin ystäväni lääkäriin, josta se toimitettiin tuhkattavaksi.
Soittivat noi viikon/parin päästä eläinlääkäristä ja hain ne tuhkat sieltä.

Koko toimitus oli tosi rauhallinen, tuntui ettei lääkäri antanut muille sillon aikoja, jotta asian voi hoitaa rauhassa, niin ja sai surra rauhassa.
Mut jotenkin oli paniikki kun hain koiran tuhkat, tietty poruhan siinä tuli. Mieltä lämmitti vielä lääkärin laittama surukortti mukaan.

Mutta vaikka päätöksesi on vaikea on se mielestäni oikea,ei tuskaa tule pitkittää jos sitä voi lievittää.
Muistosanat jotka laitoimme myös isällemme:
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.

Olen todella pahoillani puolestasi,että menetät rakkaan ystäväsi:(:(

Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

sanoja :-(((( surullista. joskus vaan on ne vaikeatkin päätökset tehtävä. nauttikaa ajasta jota vielä on jäljellä.

minä halusin Tysonin kotiin. kotona on vieläkin.

Tosi surullinen juttu! Ei hauva sitten nähnyt monta kesää... Mutta kivuista pois pääseminen on arvokas lahja rakkaalle ystävälle. Voimia Sinulle!

Uma laittoi jo sen minun suosikkivärssyn, ja varmasti niitä on enemmänkin, mua alkoi jo se ensimmäinen itkettää joten en päässyt sen pitemmälle niitä lukiessa.

Otanosaa suureen suruusi. Päätöksesi on raskas ja paljon voimia vaativa, mutta teet oiken ja sen suurimman mahdollisen palveluksen rakkaalle pikku ystävällesi kun päästät sen pois kärsimyksistään. Aina se on yhtä raskasta, oli kyse sitten nuoresta tai vanhasta koirasta. Tiedän kokemuksesta sanoa, että suru ja kaipuu eivät koskaan katoa, mutta se tuskainen suru mitä nyt tunnet lopulta kuitenkin hellittää ja tilalle tulevat rakkaat yhteiset muistonne jotka säilyvät sydämmessä ikuisesti.

Yritin etsiä yhtä kaunista muistovärssyä, mutten sitä nyt löytänyt. Tässä kuitenkin myös hyvin koskettava muisto parhaalle ystävälle. Valitettavasti se on englanninkielinen.

GOD'S GARDEN

God looked around his garden and found an empty place.
He then looked down upon the earth and saw your tired face.
He put his arms around you and lifted you to rest.
God's garden must be beautiful, he always takes the best.
He knew that you were suffering, he knew you were in pain.
He knew that you would never get well on this earth again.
He saw the road was getting rough and the hills were hard to climb.
So he closed your weary eyelids and whispered "Peace be thine".
It broke our hearts to lose you but you didn't go alone.
For part of us went with you, the day God called you home.

~ Author Unknown ~

Voimia ja jaksamista sinulle Sudenkorento!

kaikille, ei näitä runoja voi ilman kyynelehdintää lukea. Koira yskii ja tänään on lääkkeen viimeinen päivä...olen lohduton, mutta parempi kuitenkin näin.

Taivaskin itki kanssani kun veimme Oton viimeiselle matkalleen, hiljaisuuden jälkeen paistoi aurinko ja kirkonkellot soivat, hyvästi ystäväni.