Olen nyt nelisen kuukautta tapaillut/seurustellut miestä, jonka olen tuntenut jo vähän pidempäänkin. Emme aluksi kertoneet suhteestamme mitään, koska olemme työtovereita, ja työpaikallamme on tehty sanaton sopimus siitä, että työkaveriin ei kosketa. Nyt kuitenkin kaikki tietävät meistä ja kaikki on periaatteessa ihan hyvin, paitsi että mies on muutaman kuukauden komennuksella toisella paikkakunnalla ja näemme tämän takia nyt harvemmin. Aina kun mies on vapaalla, hän käytännössä asuu luonani.
Niin kuin sanoin aiemmin, periaatteessa kaikki on kunnossa. Asuin kuitenkin aiemmin miehen kanssa, joka petti mennen tullen, sain hänet muutaman kerran kiinnikin, mutten oikein osannut nähdä totuutta. Se ilmeisesti varjostaa edelleenkin, koska hermostun kai aika pienestä. Nykyisellä miesystävälläni on naispuolisia ystäviä ja hän saattaa todeta jostakin kadulla vastaantulevasta naisesta, että tämä on hyvännäköinen. Hän myös juttelee usein minulle tuntemattomien naisten kanssa, kun olemme yhdessä jossakin (ja varmaan yksinkin =). En sano sitä ääneen, enkä näytäkään tuntevani mielipahaa ja mustasukkaisuutta, koska hän ei varmaan sitä ymmärtäisi.
En tiedä mitä tekisin. Tuntuu vaan todella hölmöltä, kun ei voi olla varma mistään.
Niin kuin sanoin aiemmin, periaatteessa kaikki on kunnossa. Asuin kuitenkin aiemmin miehen kanssa, joka petti mennen tullen, sain hänet muutaman kerran kiinnikin, mutten oikein osannut nähdä totuutta. Se ilmeisesti varjostaa edelleenkin, koska hermostun kai aika pienestä. Nykyisellä miesystävälläni on naispuolisia ystäviä ja hän saattaa todeta jostakin kadulla vastaantulevasta naisesta, että tämä on hyvännäköinen. Hän myös juttelee usein minulle tuntemattomien naisten kanssa, kun olemme yhdessä jossakin (ja varmaan yksinkin =). En sano sitä ääneen, enkä näytäkään tuntevani mielipahaa ja mustasukkaisuutta, koska hän ei varmaan sitä ymmärtäisi.
En tiedä mitä tekisin. Tuntuu vaan todella hölmöltä, kun ei voi olla varma mistään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on hyvin samantapainen ongelma. Olemme seurustelleet alle 4 kk, olemme hyvin rakastuneita ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Emme ole enää mitään teinejä, tiedämme mitä haluamme elämältä, emmekä kumpikaan luule parisuhteen olevan mitään ruusuilla tanssimista.
Mies luottaa minuun 100%:sti, ja minäkin luulen luottavani häneen samoin, mutta... Monesti kuvittelen kaikenlaista typerää kun hän on yön yli työmatkalla tai vaan kavereiden kanssa iltaa viettämässä, ja usein huomaan olevani hyvin mustasukkainen hänelle esim. ex-tyttöystävistä. Mitään syytä epäluuloon ei ole. Olemme jutelleet asiasta ihanan rehellisesti (yksi ehdottomasti parhaita puolia suhteessamme :)), olen myöntänyt että epäilykseni ahdistaa minua itseänikin, ja _järjellä ajateltuna_ tiedän ettei mitään syytä epäluottamukseen ole.
Mutta mikä mättää, miksi kuvittelen ja ajattelen aina pahinta??? :(