Osaatteko uida?

kala veissä konsanaan, - mieliliikunta lajini menneiltä vuosikymmeniltä. Nyt on uimahalli liian kaukana - toistaisesksi; lähistölle suunnitellaan julkaistujen uutisten mukaan kylpylää, jihuu!

Osaan uida ja asun uimahallin vieressä.

Yritin kyllä joskus opetella, mutta ei siitä mitään tullut :(

jo lapsena, olen aina asunut lähellä järveä tai merta. Uin sammakkoa, polskuttelen selällään ja välillä kellun.

Mielestäni olen hyvä uimari ja pysyn hyvin pinnalla, kunto tietenkin on nuoruusvuosista rapistunut, joten kilometri tai metrimääriä en tiedä ,miten jaksaisin.

Puupää pysyy pinnalla,elikkä osaan uidakkin ja läiskii kun Majava.:)

uida. Useana päivänä olen harrastanut alkeisuimaopetusta jo alle kolmivuotiaille. Ihmetyttää nuo yli kymmenvuotiaitten hukkumisjutut.

Ennen lapsena ei kai muuta kesällä tehtykään kuin käytiin monta kertaa järvessä uimassa. En muista yhtään hukkumistapausta kymmen - viisitoistakesäisillä.
Nuo uppotukit olivat tuttuja uittoseudulla. Tiedettiinkin ne, olivat vähän harmina soudellessa ja miksei uidessakin.

Nykyään uimaopetustunnit koulussa ovat yksi murheenkryyni ja huolenaihe. Niitä pitäisi toki olla paljon enemmän koulussa, mutta valvojia täytyisi olla useita. Niin on hullua menoa taitoihin nähden, olen kuullut. Vastuu on myös suuri.

ps. uppotukki oli myös kuvaava ilmaus jossain kirjassa mielentilasta. Pää pylkkää joskus pinnalle, mutta suurin osa upoksissa.

Saimaan rannalla kasvaneelle uimataito oli luonnollinen asia.
Ei sitä minään taitona pidetty.

Kun 14-vuotisina meidät pojankollit pantiin järvelle Kaukopään edustalle keräämään koplukoille irtopropseja ei kukaan kysynyt uimataitoamme.
Ei myöskään ollut mitään kellukkeita eikä kukaan hukkunut.
Nykyään pomo olisi moisesta raastuvassa.

Jälkikasvu ui. Tyttö oppi 7-vuotisena luonnon menetelmällä lomamatkallamme Ranskan Rivieralla.
Poika on innostunut uppouinnista, laitteiden kera.
Hänen kelluntaominaisuutensa muistuttaakin enemmän silitysrautaa.

kun lapsena ei ollut mahdollisuutta opetella. Teini - iässä opin vähän, mutta reilu kakskymppisenä tuli selkävaiva ja sammakkouinti kiellettiin, joten sen vähän mitä uin, niin sellaista "kylkimyyryä" vähän matkaa, enkä kehtaa mennä sellaisiin paikkoihin jossa paljon porukkaa.

Kyllä se sujuu.
Ei sen puoleen.

Olikohan joillain perheillä niin kiire, etteivät ehdi uimarannalla kyllin kauan viipyä, jotta lapset ehtisivät oppia uimaan. No, kaikilla ei tietysti ole uimarantaa lähellä, mutta eikös niitä uimakouluja järjestetä kaikkialla Suomessa.

Muistan lukeneeni, että koulujen ohjelmia on tiivistetty niin, ettei koululaisia enää ehditä käyttää niin montaa kertaa uimahallissa, että uimataidottomat oppisivat uimaan.

Mihin ihmeeseen ihmisillä on niin kamala kiire kaiken aikaa? Toivoisin, että ehtisivät joskus hetkeksi pysähtyä sitä miettimään. ;)

Ai niin, vastaus kysymykseen kuuluu: Kyllä osaan ja lapsetkin ovat saaneet rauhassa opetella, kun olen aina itsekin nauttinut vesileikeistä. Uimakouluunkin lähdin aikuisena naapurin rouvan seuraksi ja vasta siellä opin kunnolla sukeltamaan. Pinnalla pysyminen ei ole koskaan tuottanut ongelmia, mutta sen alle pääseminen oli mielestäni vaikeata ennen tekniikan opettelua.

Osaan uida ihan hyvin. Asuttiin saaressa ja kesällä oltiin niin paljon vedessä, että sitä vaan oppi uimaan. Ei ollut mitään uimakoulua.

Lapsena en päässyt uimakouluun, kuten veljeni. Olin siitä hyvin vihainen ja kysyinkin äidiltäni "miksi minä en pääse". "Sä hukut siellä" oli vastaus. Uimakouluun meni 50 vuotiaana ja kävinkin ahkerasti uimahallissa "opittuani". En ole kummoinenkaan uimari, pysyn kyllä pinnalla. Mutta, yks pulma kuitenkin on. Enpä uskalla järvessä uida, kun siinä ei ole niitä uimahallin altaan reunoja vieres :(
Lapseni kaikki osaavat uida, siitä pidin huolen.

vaikka en mikään maisteri olekaan :)

Kävin lapsena uimakoulua, mutta siellä vain leikittiin ja syötiin eväitä...
Opin samana kesänä uimaan "omalla ajalla" - taisin olla seitsenvuotias...

PS. Olimme juuri muuttaneet järven läheisyyteen, joten uimataito oli pieni henkivakuutus, sillä esim. äitini ei osannut uida :)

...ja kuulemma olen kerran pelastanut erään tytön hukkumasta. En pitänyt sitä minään, ainahan perään sukellettiin jos joku ei ilmaantunut pintaan. Kävimme uimassa "pohjattomalla" suolammella. Eihän siihen aikaan vanhemmat olleet vahtimassa lapsiaan, keskenään siellä oltiin ja katsottiin vähän toistemme perään.

Mies kuljetti aikoinaan poikia uimahallissa niin kauan, että oppivat uimaan. Minäkin käyn talvisin uimahallissa ja tänä kesänä olen käynyt järvessäkin. Tulis vaan vielä helteitä ennen Jaakkoa...

että ennen huolehdittiin uimareissulla pienemmistä. Niin sen muistan minäkin, meitä oli aina iso joukko ja vanhemmat pojat varmaan auttoivat jos pulmiin joutui.

Nythän uutisissa luki, että uimarannalla, jossa lapsia hukkui, oli ollut satamäärin ihmisiä. Vain harvat lähtivät auttamaan ja etsimään. Niin se maailma muuttuu. Kaikki tällainen sitä todistaa.