Tämä on oikeastaan aika yleinen aihe, mutten ikinä muiden vastauksia ole lukenut, kun ei ennen ole koskenut koko asia minua.
Mutta siis, minulla on kultainen mies,omakoti, raha-asiat kunnossa ja lapsia.
Olen kuitenkin palavasti ihastunut perhetuttuumme, jo kolmatta vuotta mennään. Olen yrittänyt hänet unohtaa ja olla välittämättä tunteistani, mutta ei vaan auta. Rakastan kyllä omalla tavalla miestänikin ja olen aina hänelle uskollinen ollut.
Mitä ihmettä teen? En voi olla tapaamattakaan ihastukseni kohdetta, koska miehenikin ihmettelisi. Tämä ihastukseni kohde on sinkku tällä hetkellä, mutta aina kun hän on naisia tapaillut, olen vain ollut onnellinen kun ne suhteet ovatkin päätyneet eroon.
Olen joskus miettinyt,että jätän mieheni ja vaihdan hänet. Mutta enhän minä tiedä ihastukseni tunteista... ja minusta tuntuu,että vaikka olisi mahdollisuus olla yhdessä, niin ihastukseni ei antaisi tunteilleen periksi koska hän on myös mieheni ystävä. Toisaalta olisi helpottavaa puhua asiat halki ihastukseni kanssa ja jatkaa eteenpäin. Mutten minä sitäkään kehtaa tehdä.
Taitaakohan tämä olla vain tapa paeta arjen tylsyyttä? Haluaa sitä, mitä ei voi saada? Toisaalta kolme vuotta on jo pitkä aika, ja tunteenikin vain vahvistuvat päivä päivältä.
Olen myös miettinyt, josko jättäisin mieheni ja muuttaisin pois.Sillä onko tämä nyt reilua häntäkään kohtaan? En tee tätä tahallani. Haluaisin rakastaa miestäni,enkä ketään muuta.
Joten, kanssasisaret, mitä neuvotte? Onko oikeasti sellaisia, jotka ovat seuranneet sydämensä ääntä? Miten siinä on käynyt? Vai olenko vain aikuinen ja elän tukahdettujen tunteideni kanssa, kenties jopa elämäni loppuun saakka.
Mutta siis, minulla on kultainen mies,omakoti, raha-asiat kunnossa ja lapsia.
Olen kuitenkin palavasti ihastunut perhetuttuumme, jo kolmatta vuotta mennään. Olen yrittänyt hänet unohtaa ja olla välittämättä tunteistani, mutta ei vaan auta. Rakastan kyllä omalla tavalla miestänikin ja olen aina hänelle uskollinen ollut.
Mitä ihmettä teen? En voi olla tapaamattakaan ihastukseni kohdetta, koska miehenikin ihmettelisi. Tämä ihastukseni kohde on sinkku tällä hetkellä, mutta aina kun hän on naisia tapaillut, olen vain ollut onnellinen kun ne suhteet ovatkin päätyneet eroon.
Olen joskus miettinyt,että jätän mieheni ja vaihdan hänet. Mutta enhän minä tiedä ihastukseni tunteista... ja minusta tuntuu,että vaikka olisi mahdollisuus olla yhdessä, niin ihastukseni ei antaisi tunteilleen periksi koska hän on myös mieheni ystävä. Toisaalta olisi helpottavaa puhua asiat halki ihastukseni kanssa ja jatkaa eteenpäin. Mutten minä sitäkään kehtaa tehdä.
Taitaakohan tämä olla vain tapa paeta arjen tylsyyttä? Haluaa sitä, mitä ei voi saada? Toisaalta kolme vuotta on jo pitkä aika, ja tunteenikin vain vahvistuvat päivä päivältä.
Olen myös miettinyt, josko jättäisin mieheni ja muuttaisin pois.Sillä onko tämä nyt reilua häntäkään kohtaan? En tee tätä tahallani. Haluaisin rakastaa miestäni,enkä ketään muuta.
Joten, kanssasisaret, mitä neuvotte? Onko oikeasti sellaisia, jotka ovat seuranneet sydämensä ääntä? Miten siinä on käynyt? Vai olenko vain aikuinen ja elän tukahdettujen tunteideni kanssa, kenties jopa elämäni loppuun saakka.
Vastaukset 13
Vanhimmat
piti vielä mainita, että vaikken tiedä ihastukseni tunteita minua kohtaan, niin olen häneltä joskus saanut syvempiäkin katseita.
Et voi estää pääskysiä lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä pesän päähäsi.
Olen aivan vakuuttunut siitä, että lähes jokaiselle elämästä ja ihmisistä kiinnostuneelle ihmiselle tulee ihastumisia avioliiton aikana. Minua ei hirvitä sanoa yhtään ääneen sitä, että itse olen nk. riskiryhmässä ihastumisten suhteen: pidän ihmisistä, hakeudun heidän kanssaan helposti juttusille, olen jokseenkin flirtti jne. Täällä pesiviä ilkeitä ihmisiä varten kuitenkin sanon, että olen aina ollut uskollinen.
Jos lähdet jännittävään peliin uuden ihastuksesi kanssa, kaikki voi aluksi olla ihanaa kihelmöintiä. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Harvoin nämä ihastumisjutut menevät siten, että vähän aikaa pussaillaan pikku pienissä saunan takana ja vaihdellaan romanttisia tekstiviestiä eikä "mitään ratkaisevaa" tapahdu. Nälkä kasvaa syödessä, pian huomaat, että mopo on karannut käsistä. etkä pysty elämään normaalia elämää kotona.
Hyvin usein käy myös siten, että toinen rakastuu enemmän kuin toinen: siinäpä sitten tasapainottelette syyllisyydentuntojen, toisesta huolehtimisen, mustasukkaisuuden, perheen rutiinien ja muiden odottamattomien asioiden ja hallitsemattomien tunteiden ristipaineessa.
Entäs mitä se takaisi, jos lähtisit uuden ihastuksesi mukaan? Ei yhtään mitään. Jos otat elämässäsi tavaksi lähteä jokaisen ihkuihanuuden perään, niin löydät itsesi muutaman vuoden kuluttua samasta tilanteesta. Ymmärsin kuitenkin, että tämänhetkisessä elämässäsi ei ole mikään RATKAISEVASTI vialla. Sama arki se on edessä uuden hellunkin kanssa: Jo puolen vuoden kuluttua opastat hänelle, että kaurapuurokattilaa ei saa jättää viikoksi altaaseen. Entäs miten taloudelliset asiat: jos laittaisit omakotitalon hinnan puoliksi, niin tuskin saisit sillä rahalla pääkaupunkiseudulta edes kaksiota. (Oletan, että et ole mikään suuri perijätär.) Tunnut kuitenkin nauttivan siitä, että taloutenne on tasapainossa. Ja lopuksi, miten omatuntosi ja psyykeesi kestäisi tämä kaiken? Siihen osaat vastata vain sinä itse.
Ihastuminen ei ole väärin, mutta sen tunteen perusteella eteneminen on. Ota järki käteen äläkä höpsi kenellekään mitään. Siitä ei ole mitään hyötyä, että tilität huonon omatuntosi puolisollesi (joissakin tapauksissa se auttaa) ja sitten jaettu paska on kaksinkertainen paska. Älä myöskään hölötä mitään ihastuksellesi tai pahimmassa tapauksessa se vain innostaa tuota miestä. Karsi tapaamisen minimiin, älä osoita hänelle tavatessanne ekstrahuomiota ja pistä mieli kuriin. Se onnistuu kyllä, kokemusta on.
Oikein perhekeskeistä, keskiluokkaista, tasaista ja jalat maassa möyrivää loppukesää sinulle!
Voi kun minäkin tulisin joskus noin fiksuksi ja osaisin arvostaa sitä mitä minulla on. Puhuit todella aloittajalle järkeä, toivotaan että osui ja upposi. :) Vaikka ihmisethän nyt on niin erilaisia: vaikka joskus vaan seuraisi tunteitaan ja tekis sen "epärationaalisen" ratkaisun, voi seurauksena olla jotain ihan muutakin kuin katastrofi. Kiitos kivasta viestistä, kaikkea hyvää!
Mä en ole todellakaan mikään tyytyväisyyden perikuva. Monesti olen varsin arjesta vieraantunut vehreämmistä laitumista haaveileva uneksija, joka ei todellakaan haaveile keskiluokkaisuuden symboleista.
Uskon silti, että pystyn aika lailla välttämään kiusaukset (vrt. todelliset uskottomuuden teot), kun alan miettiä, haluanko yhteishuoltajuuden ja yksinhuoltajuuden, ja mistähän päin Helsingin kaupunki järjestäisi yh-äipälle sokeritoukkaisen asunnon... Ja tottakai elän hyvässä suhteessa. Kukapa prinsessahenkinen ihminen ei kuitenkaan joskus haikailisi rakastajan perään, joka soittaa selloa ja tarjoilee shamppanjaa mittatilauspuvussa yksinäisellä luodolla lokkien kirkuessa...
Tuo on myös totta, että joskus kumppanin vaihtaminen on paikallaan. Ainakin silloin, jos kumppani pettää tai pahoinpitelee kroonisesti tai päättää alkaa täyspäiväiseksi juopoksi.
Hyvää jatkoa sinnekin!
...tätä perhe ja rakkauselämän todellisuutta !
Juu, olen samaa mieltä tuon äskeisen vastaajan kanssa että sinä se tyttö osaat pukea fiksut ajatuksesi selkeiksi sanoiksi. Mukava lukea noin tasapainoista kirjoitusta, vieläpä ilman mitään paatoksellisuutta.
Ihastuminen on mahtavaa, siitä kannattaa nauttia kunhan pitää elämän realiteetit mielessä. On niitä sellaisiakin joilla kaikki asiat kunnossa ja elämä on niiiiin tylsää että... kun ei ole edes sitä ihastusta.
ja sitä tapahtuu koko ajan. Myös miehesi on voinut olla ihastunut johonkin naiseen joten mitäs siitä. Ihastuminen muuttuu typeräksi käyttäytymiseksi vasta sitten kun alkaa kuuntelemaan muka "sydämensä ääntä" eli ei ajattele muuta kuin omaa ihastumistaan, joka ei äavioliitossa, perheeessä ja äitinä suinkaan ole arvoasteiskossa ensimmäisenä, tai ei pitäisi olla!
Mikset saisi olla ihastunut?
Maailma on täynnä ihania miehiä ja naisia, johin ihastutaan sen kummemmin ajattelematta.
Harmi, että tuhlaat ajatuksesi ja energiasi ihastuksesi pohdintaa kun voisit satsata niin moneen muuhunkin asiaan. Olet äiti ja sinun on ajateltava lastesi parasta , kaikki muu tulee sen jälkeen.
Ikävää jos mietit, että vaihdat miehesi ihastukseesi, pahoin pelkääm, että saat pakit ihastukseltasi koska hänhän saattaa olla fiksu mies, joka ei tahdo olla syypää kenenkään perheen hajoamiseen.
Ensiksi, kiitos vastauksistanne :)
toi arjen prioriteetit mukaan pohdintaan.
Olen aikalailla itsekin samoilla linjoilla kanssanne ja varsinkin tuosta pakkien saamisista, hyvä, että se sanottiin ääneen :)
ensinnäkin oletko vielä rakastunut mieheesi? Jos sinulla on tunteita miestäsi kohtaan niin ala elvyttää suhdettanne tavalla tai toisella intohimoisemmaksi tms joka vastaa haaveitasi tuon toisenkin miehen kanssa. Eli jos päiväunesi on sinulle joku haave niin toteuta ne haaveet puolisosi kanssa.
Jos et enää ole rakastunut puolisoosi niin mitä ihmettä keikut suhteessasi? Reilua on ottaa ja lähteä eikä vedättää toista. Kun sitten olet omillasi on tilaa toisen tulla ja olla jos tahtoo. Suoraan toisen miehen luo on aika törkeää mennä ja useimmiten siinä äy aika hullustikin eli totuus ei ole sitä mitä on haaveiltu. Pettäjillä on realistisempi kuva siitä toisesta kuin haaveilijoilla. Lisäksi kun lähdet omillesi et loukkaa miestäsi vaihtamalal partneria ja jos se haavemies on kiinnostunut niin hänelle on reitti vapaana. usein vain jostain syytä samaan aikaan ne tuppaavat löytämään sen elämänsä naisen ja haaveilijat jää näppejään nuolemaan ainakin jos on ihmissuhdepalstoihin uskomista..
Kun nyt huomaat jonkun katseen jne niin snehän tulkitset täysin subjektiivisesti omista haaveistasi ja tahtomastasi lähtien. Katse voi ola vain katse, mutta nyt siitä tulee THE KATSE! Todelal kiinnostunut mies kyllä antaisi jotakin osviittaa tunteistaan tavalla tai toisella. Ja sitten; mitäs jos tunteet ei ole mukana vaan kys eon vain sekssuaalisesta vetovoimasta eli mies välillä katsoo ja pohtii josko pääsisi kokeilemaan? Ehkä on huomannut katseesi ja tulkitsee ne niin eikä ole ollenkaan kiinnostunutkaan mistään loppuelämän suhteesta? Vaihtoehtoja on vaikak kuinka ja ehkä se kivuttomin tapa on selvittää välit sen miehen kanssa vaikka sitten olisi noloa jälkeenpäin tavata..
Että kun rakastumis-vaihe on ohi niin ei kun uutta miestä kehiin? Ei kai nyt sentään.
Suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Omaan puolisoon voi rakastua aina uudestaan. ;)
Otan ilomielin vinkkejä vastaan, kuinka piristää parisuhdetta ja tutustua/rakastua uudelleen mieheensä :)
seurustelunalkuaikojen meilejä yms. sen varalle,että jos rakastumisen tunne häviää,voi niistä sitä taas tavoitella;)Muistele mihin miehessäsi rakastuit.
Murra rutiinit. Tee asiat erilailla. Puhu miehellesi että on tylsää, mitä erilaista voisimme tehdä? Lapset hoitoon ja miehen kanssa kahdestaan jotain erilaista tekemään!
Milloin olette viimeksi kahdestaan:
* suukotelleet julkisella paikalla
* puhutellut toista höpönassuksi tms. hellittelynimellä
* kävelleet torilla käsikädessä syöden jäätelöä
* syöttäneet toisillenne herkkuja
* tuijottanut toisia silmiin kynttilän valossa
* hieroneet toistenne jalkoja
* olette muistelleet seurustelun alkuaikoja: Mikä oli silloin mukavinta?
Milloin viimeksi olet
* ostanut miehellesi jonkin hassunlahjan ilman merkkipäivää
* mennyt miehesi viereen sohvalle ja hivellyt miehesi niskaa
* mennyt miehen kainaloon ja sanonut rutista minua
* suikannut suukon ohi kulkiessa
* sanonut miehelle sinä tuoksut hyvälle
* sanonut miehellesi että: Minä rakastan sinua
Itse huomasin että 10 yhteisen vuoden jälkeen olimme urautuneet tiettyihin rutiineihin ja toista ei tullut edes kunnolla kuunneltua. Saatikka sitten keskusteltua muusta kuin siitä mitä tänään syötäisiin...
Puhuimme mieheni kanssa eräänä iltana ja huomasimme rutinoituneemme. Eli kaikki asiat tehdään tiettynä iltana ja tietyissä kylä paikoissa käymme tietyin väliajoin. Ryhdyimme tekemään asiat erilailla. Ja lisäsimme toistemme koskettelua. Yhtä äkkiä huomasin olevani korviani myöten rakastunut mieheeni. Tämän huomaa myös makuuhuoneen puolella. Kuin olisi saanut jostain ylimääräistä energiaa.