Ajattelinpa viimeinkin kysellä porukan mielipiteitä itseäni häiritsevästä asiasta kodinkoneketju Giganttia koskien. Hyvä ystäväni on töissä ko. ketjun varastolla eräässä E-Suomen Gigantin toimipisteessä, ja on voivotellut jo pitkään siellä tapahtuvaa takuuvaihto- yms. palautusoikeuskäytäntöä. Yrityksen periaatteena kun on suurin osa takuuvaihtona tulevasta pienelektroniikasta (ei suinkaan pelkästään pienet, arvottomat vempaimet, vaan myös satojen eurojen arvoiset tuotteet) työntää suoraan romukoppaan, josta ne päätyvät aikanaan ties minne. Ko. varastolla ovat usein kokeilleet näitä asiakkaiden syystä tai toisesta palauttamia tuotteita, ja useimmiten kyseessä on ollut aivan uuden vastaavan lailla toimiva laite. Yrityksen säännöt kuitenkin velvoittavat varastotyöntekijän sysäämään nämä(kin) tuotteet suoraan romuksi. Missä tämän toiminnan järki piilee? Onko sitä edes olemassa? Aivan varmasti nämä romuksi pistettävät täysin toimivat tuotteetkin ilahduttaisivat jotakuta, vaikka varaosiksi purkamista, tai ihan mitä tahansa muuta ajatellen. Joskus on vaikea ymmärtää näiden monikansallisten yritysten toimintaa/laillisuutta, mutta minkäpä yksi ihminen sille voi.
Gigantin ekoteot
JT-Bock
5758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaupallisuuden logiikkahan tuon ratkaisee: jokainen romulaatikosta käyttöönotettu kone on potentiaalisesti pois myynnistä, jolloin ko. laiteyksiköllä on tuplanegatiivinen vaikutus firman tulokseen, koska siitä on sekä maksettu hankinta- ja myyntikulut että menetetty yhden laitteen myyntitulot.
'Hulluahan se olisi maksaa kierrätyksestä.' ;)
myisivät vaikka virolaisille turisteille halvalla niin se on takuulla parempi vaihtoehto kun romuttaminen.
Kokeiltu on. Viroon ja Venäjälle roudatut laitteet päätyvät paikallisille toreille, joilta suomalaiset tyrät rytkyen rahtaavat kamat takaisin Suomeen, vielä olettaen, että alkuperäisellä maahantuojalla olisi joku velvollisuus korjailla niitä halvalla tai jopa takuuseen, kun paketin kyljessä lukee maahantuojafirman nimi.
Vietiin sitten kamoja (siis ei viihde-, vaan ihan terveydenhoitolaitteita ja -välineitä) Afrikkaan ja esim. Kuubaan, Kamputseaan ja Nicaraguaan kehitysavuksi, mutta se vei niin paljon resursseja ja ihan puhdasta käteistä, että kyllä se murskaamo oli se terminaalihoito näille . . .
Ainoastaan logiikkaa se kyllä kaupankäynnissä on, että olis muka liikkeen myynnistä pois jos romuja sais ottaa. Asiahan on nimittäin niin, ettei läheskään jokainen romulaarista tavaraa hamstraava välttämättä ostais ko. tuotteita, vaikkei niitä romukopasta löytyiskään. Ne on vaan ikään kuin aarteita jollekin onnelliselle, joka sieltä jotaki toimivaa, hiukan omaa elintasoa korottavaa löytää. Sitä paitsi, tällainen ehjän kaman romuttaminenhan on moraalisesti aivan perseestä(tosin millonkas sitä moraalia oltas kaupankäynnissä käytettykään). Toivottavasti nuo tuollasta toimintaa harjottavat puljut kompastuu joskus omiin periaatteisiisa.
Vain ammatti/teollisuuslaitteissa on edes hyödynnettäviä osia.
Ympäristödirektiivit vaatii dokumentoimaan mihin jäte on toimitettu ja miten käsitelty,joten ei sitä voi antaa vapaasti kenen tahansa viedä.
80-luvulla oli onni toimia kaatopaikan hoitajana ja portin suljettuani inventoida 30 000 asukkaan päivän tuotokset.Alkoi usein stressata kun tonni tavaraa piti vielä työpäivän päätteeksi survoa omiin varastoihin.
Sitten huomattiin jätteen olevan hyvä bisnes ja tuli korkeakoulun käyneet jäteneuvojat luennoimaan maitopurkkien pesusta ja sisäkkäin pakkaamisesta.
Näinhän se maailma pelastuu.