Olen joskus sairastanut bulimiaa. Enää ei tulis mieleen mennä oksentamaan vaikka olisin ahminut mitä. Minulla on viime aikoina ollut vaikean ihmissuhteen vuoksi kauhea stressi ja olen huomannut että se vaikuttaa syömiseenkin. Päätin tänään että tilanteelle tätyy tehdä jotakin sillä epävarmuus ja turha pelkääminen laittavat elämän sekaisin. Tuntuu että entinen poikaystäväni painostaa minua aloittamaan uudelleen. Minä olen ilmoittanut hänelle monta kertaa että haluan lopettaa yhteydenpidon mutta hän saa minut aina kahden vaiheille uudelleen...tuntuu että sekoan tilanteen vuoksi.
Arkisetkin asiat alkaa mennä päin mäntyä. esim ahmin yön aikana ison perunalastupussin mikä ei tavalisesti tulisi mieleenkään ja muutakin kophtuuttomuutta on ollut mitä minulla ei syömisten suhteen tavallisesti ole ollut.
Nyt sitten päätin että tänää täytyy löytyä joku ratkaisu sillä tällainen aiheuttaa minulla itsariajatuksiakin eli ei mene asiat hyvään suuntaan. Aloitan siittä että en osta mitään epäterveellistä mitä saattaisin ruveta ahmimaan ja muutenkin minimoin kohtuuttomuuksiin menemistä. Olen ulkona "ihmisten ilmoilla" enkä eristäydy yksinäisyyteen. Sehän on syömishäiriölle edullinen tilanne jos henkilö eristää itsensä muusta maailmasta ja se on myös vakavan syömishäiriön yksi oire. Sitten päätän olla avoin enkä salaile mitä on tullut tehtyä niin ihmisten on helpompi ymmärtää miksi olen niin vakava ja "kummallinen". Kolmanneksi päätän parantua enkä anna kenenkään hallita elämääni sillä elämäni on tarkoitettu minulle eikä kukaan muu omista sitä eikä minua. Neljänneksi päätän että en luo muureja vaan myönnän että minulla on syömishäiriö ja en selviä yksin. Sitten vielä päätän että hyväksyn itseni tällaisena mutta haluan muuttua kokoajan hyvään suuntaan. Haluan olla tasapainoinen ja terve.
Kiitos kun luitte tämän, helpottaa paljon kun psykiatrinikin on kuukauden lomalla. Tuntuu kuin järkeni olisi jäänyt yhtäaikaa lomalle hänen kesälomansa alkaessa. No, minä yritän, sillä vaikutan myös muihin omalla elämälläni. Haluan tuoda maailmaan uskoa ja toivoa, en sekamelskaa ja hämmennystä.
Kaiki rakkaat ystävät siellä jossain...ny tsempataan sillä kun yrittää parhaansa eikä jätä itseään yksin, on tehnyt oman osuutensa.
T. Nainen joka haluaa parantua
Arkisetkin asiat alkaa mennä päin mäntyä. esim ahmin yön aikana ison perunalastupussin mikä ei tavalisesti tulisi mieleenkään ja muutakin kophtuuttomuutta on ollut mitä minulla ei syömisten suhteen tavallisesti ole ollut.
Nyt sitten päätin että tänää täytyy löytyä joku ratkaisu sillä tällainen aiheuttaa minulla itsariajatuksiakin eli ei mene asiat hyvään suuntaan. Aloitan siittä että en osta mitään epäterveellistä mitä saattaisin ruveta ahmimaan ja muutenkin minimoin kohtuuttomuuksiin menemistä. Olen ulkona "ihmisten ilmoilla" enkä eristäydy yksinäisyyteen. Sehän on syömishäiriölle edullinen tilanne jos henkilö eristää itsensä muusta maailmasta ja se on myös vakavan syömishäiriön yksi oire. Sitten päätän olla avoin enkä salaile mitä on tullut tehtyä niin ihmisten on helpompi ymmärtää miksi olen niin vakava ja "kummallinen". Kolmanneksi päätän parantua enkä anna kenenkään hallita elämääni sillä elämäni on tarkoitettu minulle eikä kukaan muu omista sitä eikä minua. Neljänneksi päätän että en luo muureja vaan myönnän että minulla on syömishäiriö ja en selviä yksin. Sitten vielä päätän että hyväksyn itseni tällaisena mutta haluan muuttua kokoajan hyvään suuntaan. Haluan olla tasapainoinen ja terve.
Kiitos kun luitte tämän, helpottaa paljon kun psykiatrinikin on kuukauden lomalla. Tuntuu kuin järkeni olisi jäänyt yhtäaikaa lomalle hänen kesälomansa alkaessa. No, minä yritän, sillä vaikutan myös muihin omalla elämälläni. Haluan tuoda maailmaan uskoa ja toivoa, en sekamelskaa ja hämmennystä.
Kaiki rakkaat ystävät siellä jossain...ny tsempataan sillä kun yrittää parhaansa eikä jätä itseään yksin, on tehnyt oman osuutensa.
T. Nainen joka haluaa parantua
Vastaukset 3
Vanhimmat
hieno juttu ja tsemppiä sulle! itsellä samat ajatukset et asialle tehtävä jotai, itsellä eilisen jälkeen naama turvonnut ja huono olo...nyt saa luvan loppua tämä! ja mä pystyn kyllä lopettaan,täähän on hullua täysin.nyt sen muutan.
Tiedät jo paljon asioita, mitkä auttaa selviytymiseen, se on hyvä! muista että on tosi tärkeää että tiedostat tunteesi ja pystyt puhumaan niistä! älä enää yritä peittää tunteitasi ahmimalla, ne pitää kaivaa ulos vaikka se kipeää tekisikin
Kiitos tuestanne! Oli mukava lukea kannustavat viestinne.