Tarvitsen nyt vertais tukea ja rakentavia neuvoja, koska olen havahtunut uusperheen ongelmiin....jos joku jaksaisi lukea juttuni loppuun ja antaa vinkkejä.
Rakastuin reilu vuosi sitten mieheen jolla on yksi lapsi(7v.) edellisestä liitosta. Rakastamme toisiamme ja parisuhteessamme ei ole mitään ongelmaa...ongelman tällä hetkellä aiheuttaa ex-vaimo, sekä hankala aika lapsen kanssa...se koettelee.
Heillä on yhteishuoltajuus ja lapsi on aina viikon meillä ja viikon äidillä. Säännöt on erilaiset meillä ja äidillä( meillä enemmän rajoja ja sääntöjä) ja niitä on yritetty yhdenmukaistaa, mutta huonolla menestyksellä.
Kokoajan ex:llä on ollut paljon menoja ja kyselee omalla hoitoviikollaan meiltä lapsen hoitoa, sekä mieheni sukulaisilta. Se rasittaa minua paljon! Tietenkin joustamme tarvittaessa ja olemme tehtneetkin niin, mutta hän on kyselemässä kokoajan. Eniten minua rasittaa se, että hän kyselee mieheni sukulaisilta lapsenhoitoa jos meiltä ei apua saa.( Ex:llä on omat vanhemmat kyllä, sekä ystäviä)Totta on se, että lapsella on oikeus mummoihin ja pappoihin ja ok, että kysyykin joskus apua myös heiltä, mutta se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus....minusta tuntuu, että ex:ä kiemurtelee meidän suhteeseen ja elämään sitä kautta. Kyllä minua vaivaa se, että joudumme muuttamaan menojamme sen takia, kun lapsi onkin hoidossa mieheni isällä(vaikka on ex:n viikko lapselle), koska emme kehtaa olla esim. myöhään ulkona sen takia tai joudumme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaamme. Mitä mieltä olette, mitä voisin tehdä? Vai olenko liian vainoharhainen? Olen sitäkin miettinyt......Olemme miettineet yhteisen lapsen hankkimista ja olen ajatellut, että silloin viimeistään homman pitää muuttua....
Toinen huolen aiheeni on lapsen käytöksen muuttuminen. Olen tullut hyvin toimeen mieheni lapsen kanssa. Nyt lapsi on alkanut takertumaan molempiin vanhempiin todella paljon( siis ex:nkin luona). Reippaasta lapsesta on tullut yhtäkkiä vauva ja arka. Hän pelkää mennä nukkumaan yksin ja itkee todella paljon, lässyttää, ei päästä läheltään mihinkään ja pelkää mennä esim. huoneeseensa yksin. Tällaista ei ole aiemmin ollut ja olemme ymmällämme.Tästähän seuraa sitten se, että parisuhteellemme ei jää paljon aikaa, rikkonaisia öitä yms. Olen havainnut selvästi, että lapsi on minulle mustasukkainen isästään ja omii isänsä ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Miten asiaa voisi selvittää? Lasta jännittää varmasti kouluun meno, sekä lapsihan käsittelee eroa yms. asioita eritahdissa kuin aikuinen. Onko kokemuksia muilla tällaisesta ja kuinka niistä on selvitty?
Luulen, että kaikista parasta olisi olla välissä ottamatta kantaa lastenhoito asioihin ja olla ns. ihan sama meiningillä, mutta ei niin aina pysty tekemään....
Kiitos teille jotka vastaatte ja annatte vinkkejä :) Hauskaa kesää kaikille!
Rakastuin reilu vuosi sitten mieheen jolla on yksi lapsi(7v.) edellisestä liitosta. Rakastamme toisiamme ja parisuhteessamme ei ole mitään ongelmaa...ongelman tällä hetkellä aiheuttaa ex-vaimo, sekä hankala aika lapsen kanssa...se koettelee.
Heillä on yhteishuoltajuus ja lapsi on aina viikon meillä ja viikon äidillä. Säännöt on erilaiset meillä ja äidillä( meillä enemmän rajoja ja sääntöjä) ja niitä on yritetty yhdenmukaistaa, mutta huonolla menestyksellä.
Kokoajan ex:llä on ollut paljon menoja ja kyselee omalla hoitoviikollaan meiltä lapsen hoitoa, sekä mieheni sukulaisilta. Se rasittaa minua paljon! Tietenkin joustamme tarvittaessa ja olemme tehtneetkin niin, mutta hän on kyselemässä kokoajan. Eniten minua rasittaa se, että hän kyselee mieheni sukulaisilta lapsenhoitoa jos meiltä ei apua saa.( Ex:llä on omat vanhemmat kyllä, sekä ystäviä)Totta on se, että lapsella on oikeus mummoihin ja pappoihin ja ok, että kysyykin joskus apua myös heiltä, mutta se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus....minusta tuntuu, että ex:ä kiemurtelee meidän suhteeseen ja elämään sitä kautta. Kyllä minua vaivaa se, että joudumme muuttamaan menojamme sen takia, kun lapsi onkin hoidossa mieheni isällä(vaikka on ex:n viikko lapselle), koska emme kehtaa olla esim. myöhään ulkona sen takia tai joudumme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaamme. Mitä mieltä olette, mitä voisin tehdä? Vai olenko liian vainoharhainen? Olen sitäkin miettinyt......Olemme miettineet yhteisen lapsen hankkimista ja olen ajatellut, että silloin viimeistään homman pitää muuttua....
Toinen huolen aiheeni on lapsen käytöksen muuttuminen. Olen tullut hyvin toimeen mieheni lapsen kanssa. Nyt lapsi on alkanut takertumaan molempiin vanhempiin todella paljon( siis ex:nkin luona). Reippaasta lapsesta on tullut yhtäkkiä vauva ja arka. Hän pelkää mennä nukkumaan yksin ja itkee todella paljon, lässyttää, ei päästä läheltään mihinkään ja pelkää mennä esim. huoneeseensa yksin. Tällaista ei ole aiemmin ollut ja olemme ymmällämme.Tästähän seuraa sitten se, että parisuhteellemme ei jää paljon aikaa, rikkonaisia öitä yms. Olen havainnut selvästi, että lapsi on minulle mustasukkainen isästään ja omii isänsä ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Miten asiaa voisi selvittää? Lasta jännittää varmasti kouluun meno, sekä lapsihan käsittelee eroa yms. asioita eritahdissa kuin aikuinen. Onko kokemuksia muilla tällaisesta ja kuinka niistä on selvitty?
Luulen, että kaikista parasta olisi olla välissä ottamatta kantaa lastenhoito asioihin ja olla ns. ihan sama meiningillä, mutta ei niin aina pysty tekemään....
Kiitos teille jotka vastaatte ja annatte vinkkejä :) Hauskaa kesää kaikille!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hei!
Olen itse äiti ja eronnut lapseni isästä, jolla on ollut uusia naisystäviä.. Ymmärrän tilanteesi ja huolesi ihan hyvin. Miehelläsi on muisto menneestä elämästään aina teidän välissänne. Kuin toivon mukaan saatte vielä omankin lapsen niin ymmärrät ehkä paremmin lasten merkityksen ja sen vanhempana olemisen tunteen. Rakkaus ja huolenpito lapsia kohtaan on aina se voimakkain. Puolisoa tietysti rakastaa paljon mutta ihan eri tavalla.
Olen itse aina sanonut lapselleni että isän luona on isän säännöt ja minun luonani omat. Joka kodissa on omat säännöt, ja kuin menee vaikkapa kaverille kylään, niin sielläkin on omat säännöt joita on vain opittava kunnioittamaan.
Tavallaan olet tilanteessa jossa olet hyväksynyt miehesi lisäksi elämääsi hänen lapsensa. On varmasti vaikeaa olla kasvattajana muiden lapselle, mutta muista että olet hänelle esimerkki ja aikuinen jota hän tarkasti seuraa. Sinä olet hänelle vähintään yhtä outo ja vieras kuin hän on sinulle, mutta yritä muistaa että sinä olet se auktoriteetti ja aikuinen. Olette kummatkin toistenne maalla, ja mielestäni teidän tulisi miehesi kanssa puhua tunteistanne ja siitä miten sinun tulisi lapseen suhtautua. Yhtälailla sinun tulee tuntea itsesi tärkeäksi ja rakastetuksi, ja lapsen täytyy ymmärtää että sin olet nyt osa hänen perhettä.
Tärkeää on että annat lapsen ymmärtää että kunnioitat häntä perheessänne ja haluat olla myös osana hänen elämää. Jos lapsi on sinulle uhka niin luulen että sinusta tulee seuraavaksi uhka miehellesi joka ennemmin tai myöhemmin sen vaistoaa, ja lapset menee aina ensiksi. Toivottavasti ymmärrät minut oikein. En halua pelotella tai olla puolueellinen (mitä ehkä helposti olen , koska en ole samassa tilanteessa kanssasi) mutta voin kertoa oman puolen asiasta.
Luulen että jos kaksi aikuista joilla kaiken lisäksi on yhteinen lapsi on päättänyt erota niin syy on ollut melko painava ja oletan että miehesi todella rakastaa sinua, eikä sinun tulisi tuntea mustasukkaisuutta. Ehkä miehesi exällä oli hyvät välit miehesi vanhempiin ja siksi pyytää heiltä hoito apua. Onko miehesi exä sinkku? Silloin sitä vapaa aikaa ehkä hetkellisesti tarvitsee enemmän.
Muista että lapsi ei ole valinnut että äiti ja isä eroaa, eikä lapsen koskaan tulisi kärsiä siitä.
Uskoisin että tilanne rauhoituu ajan kanssa ja kuin lapsi kasvaa se valitsee itse enemmän kumman luona on. Ja loppujen lopuksi muista että ne poikaset lentää pois pesästä, tulee viellä se aika jolloin olette kahden. Ja mikäli te saatte lapsia rajoittuu se teidän yhteinen aika entisestään ja alussa lapsenne tarvitsee sinua enemmän, jolloin miehesi joutuu jakamaan sinun aikasi lapsenne takia.
Kaikkea hyvää ja koita kestää. Sinulla on kaikesta huolimatta hyvin tärkeä tehtävä elämässäsi nyt.
..ja oikealla asenteella.
Niin se vain on että vaikea meidän aikuisten on ymmärtää, miten lapset eroon reagoivat...kun eri ikäisinä ymmärtävät asian niin eri tavalla.
Pieni lapsi sopeutuu ehken paremmin erotilanteisiin,sillä äiti on vielä se johon enemmän "tukeudutaan"(isät tietenkin myös tärkeitä!).3-vuotiaana alkaa "irtautuminen" äidistä,ja silloin lapsi kiinnittää enemmän huomiota muuhun ympäristöön..huomaa ihmisten erilaisuuden,vertailee...
Jos omalla olemuksellaan voittaa lapsen luottamuksen,leikkii hänen kanssaan..kiintyy aivan huomaamattaan.Lapsikin silloin huomaa että on olemassa muitakin mukavia ihmisiä,kuin oma äiti/isä.
Ei tarvitse olla "biologinen" vanhempi,välittääkseen lapsesta ja rakastaakseen häntä.
Kiitos, on hyvä kuulla mielipiteitä joka suunnalta :)
Aiommekin nyt puhua lapsen kanssa, mutta vain yhdestä asiasta kerrallaan, ettei tule liikaa asioita kerralla. Tuo on tärkeää, että puhumme kaikkien paikasta, osasta ja roolista perheessä ja että kaikilla olisi hyvä olla.
Olen ollut lapsen harrastuksissa mukana, sekä hänen juhlissaan. Nyt vain taitaa olla sellainen ns. testaamisen paikka ja on hyvä tarkistaa yhteisiä sääntöjä. Olen antanut aikaa isälle ja lapselle kaksistaan aina, kun hän tulee viikoksi meille, ehkä nyt on vain menty siihen minun näkökulmasta, että olen ns. ulkona liikaa kaikesta....pitäisi tehdä yhdessä jotain.
Ex:llä on hyvät välit isovanhempiin, mutta myös omiin vanhempiinsa. Hänellä on paljon omia menoja, vaikka on avoliitossa ollut jo kauan.Hän ei tullut lapsen juhliin mukaan, koska oli omia kiireitä.
Ehkä haen sitä, että haluaisin ex:än tajuavan, että omat menot on oltava vähemmällä silloin, kun lapsi on hänellä...hän liian helposti turvautuu muuhun apuun ja aina kysyy apua. Kyllä apu on tarpeenkin ja omia menojakin saa olla, en sitä sano, mutta kohtuudella. Hän soittaa meille ja kysyy olemmeko sopineet lapsen hoidon,vaikka on hänen viikkonsa lapsen kanssa! Mielestäni se ei ole meidän tehtävä.
Mutta kiitos vastauksestasi, se herätti ajatuksia ja tarkoitan aivan sama meiningillä sitä, että en ottaisi aina kantaa lapsenhoito kuvioihin, vaatekuvioihin yms.se uuvuttaa joskus. Lapsi henkilönä on eriasia; hän ei ole aivan sama minulle.
joo kuule, hyvin on sulla pullat uunissa - lapsesta on tullut vauva, pelkää,itkee.
ethän sinä siihen ole syyllinen ethän?
olet vain tunkeutunut HEIDÄN elämäänsä -
rikkonut HEIDÄN kotinsa
rikkonut TURVALLISUUDEN lapsen elämässä.
voi voi voi sinua, eikö löydy " vertaistukea" katso peiliin ja mieti - mitä olet tehnyt lumpustin.
vikoja vain muissa ei koskaan itsessään. Yleensä lapset kärsivät eniten kun joku hajoittaa heidän perheensä, mutta sekään ei ole uusien vika, vaan vika on vaimossa ja lapsissa aina.
Kummallista katkeruutta, jos jollain on perhe, pitää se hajottaa jotta olis edes jossain pätevä.
uskottomuus-palstalle. Tämä on uusperhe palsta, jolla on yhtä paljon tekemistä pettämisen kanssa kuin anoppien palstalla. Ihme törkyturpa.
Voi voi
te katkerat exät, en siis tarkoita kaikki exiä vaan katkeria sellaisia.
Esitän teille KATKERAT EXÄT nyt kysymyksiä, joihin toivon teiltä myös vastauksia?
1. Se että mies petti ja jätti, tai jätti ja löysi uuden, ihan miten vaan. Mutta onko mielestänne miehet tahdottomia sätkynukkeja jotka joku uusi kamala nainen vaan poimii sänkyynsä ja elämäänsä.
Voisiko mitenkään olla mahdollista että mies vaan kyllästyi teihin ja tietoisesti tai tiedostamattomasti löysi uutta seuraa?
2. Oletteko ajatelleet että tekin voitte olla niitä nyksiä? Eron jälkeen tekin voitte päätyi "lapsellisen" miehen matkaan ja "lapsellisella" miehellähän luonnollisesti on se exä, katkera sellainen tai ei. Sitten te voitte olla niitä katkeria nyksiä joita te täällä parjaatte. Katkeria siitä että uudella miehellä on lapsia ja exä on tietenkin aivan hirveä, mitä paremman näköinen, sen kamalampi nainen.
Jos todellakin mielestänne se uusi nainen on hajottanut teidän pikku perheen niin ei teillä hyvin ole mennyt. Jos parisuhde ja perhe-elämä on kunnossa niin ei sitä yksi nainen hevillä kaada.
ETTÄ OISKO SITÄ PEILIIN KATSOMISTA VÄHÄN KAIKILLA, niin exillä ja nyksillä ja ties kellä.
Ja sinulle Sisku**, jätä omaan arvoonsa nämä todelliset hirviö exät ja heidän ajatuksensa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
eivät hirviöt ole muuta kuin he, jotka tieten tahtoen hajottavat perheitä - siinä kärsii aina lapset - ihan turha lössöttää että mies kyllästyi tms - ja jos niin kävi - kyllä se mies kyllästyy uudelleen kun huomaa miten helvetin yksinkertaisia ämmiä on tarjolla.
nämä perheen hajottavat vähät välittävät mitä tekevät´lapsille joilla on oikeus molempiin vanhempiin.
no, sitten tulee uusi ämmä kuvioihin, hankitaan äxän kiusaksi pari " yhteistä" kakaraa ja avot menee vuosi pari, ja taas on uusi kuvio..
uudet äitipuolet sisarpuolet mummot vaarin serkut sun muut tilpehöörit ja kaiken tämän
keskellä lasten pitäisi kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi - ei onnnistu nyksien toimintamallilla.
sähän nyt hurjaksi heittäydyit!
En ymmärrä ajatuksenkulkuasi, haluaisin keskustella kanssasi aiheesta! Onko ok?
Mulla ois muutama tarkentava kysymys;
Voiko parisuhteen, jonka molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä toisiinsa ja suhteeseensa, vain hajottaa joku ulkopuolinen?
Luuletko että suuri osa nyksistä on jotain vamppeja jotka vain kyttäävät varattuja miehiä?
Eikö suhteessa ole jotain vikaa jos jompikumpi haluaa erota?
Kuvitteletko todellakin että nyksien maailma pyörii exien ympärillä ja "hankitaan äxän kiusaksi pari " yhteistä" kakaraa".?
Minusta aika itsekeskeistä tekstiä. Kuvitteletko olevasi niin mahtava ja unohtumaton että sinun kiuskasesi kaikki sinun mieltäsi pahoittava tehdään?
Olen aika ymmälläni, ja vielä viimeinen kysymys johon todella toivoisin sinun vastaavan;
OLETKO SINÄ AIVAN TOSISSASI?
juuri näistä vapaana tallustelevista naista, jotka tulee väliin. Sitä on joidenkin vaikea myöntää, mutta niin se on.
Tietenkin se onkin tosiasia että "vapaana tallustelevat naiset" ovat suuri syy eroihin. Sitä en yrittäkkään väittää. Mutta kysymys kuuluukin MISTÄ SE JOHTUU ETTÄ NE PYSTYVÄT TALLUSTAA KAHDEN IHMISEN VÄLIIN?
Oletko sinäkin siis sitä mieltä että hyvään parisuhteeseen voi vaan kävellä joku ja viedä suhteen toisen osapuolen mennessään?
Eikö mielestäsi suhteessa ole jotain vikaa jos toinen pettää ja / tai lähtee?
Mielestäni on niin että mitä yhtenäisempi ja syvempi kahden ihmisen parisuhde, sitä vankemmat ovat ne muurit sen suhteen ympärillä. Ja tämä vankka muuri suojelee suhdetta muuriin osuneilta iskuilta. Ja vaikka paksuun muuriin tulisi säröjä, eivät ne iskut helposti läpäise kuitenkaan koko muuria, tekee vain pientä pintasäröä joka pystytään korjata.
"hankitaan ex:än kiusaksi pari yhteistä kakaraa". Me olemme mieheni kanssa hankkineet ex:än kiusaksi jo neljä kakaraa. Tiedoksi vain et kun löysin mieheni hän oli eronnut jo kaksi vuotta aiemmin, (ei olleet naimisissa pari kuukautta seurustelivat) Aloittajalle haluaisin sanoa et joustaa saatte jos sille tielle päätätte lähteä. Me siirsimme aikoinamme häämatkaammekin, jotta ex pääsi käymään poikaystävänsä kanssa reisussa. Muistakaa jätetyt ja petetyt että muillakin ihmisillä on oikeus omaan aikaan ei vain teillä raukoilla hyljätyillä.
Mä olen todella iloinen, että vaikka mieheni ex sun määrittelyjen mukaan rikkoi perheensä ja lähti miehen matkaan, niin mies ei ole koskaan vajonnut tuollaiseen katkeruuteen ja törkeään kielenkäyttöön vaikka asia tottamaar aikoinaan suututtanut omassa päässä. Sen sijaan suuntasi huomion lapseen ja toimi hänelle entistäkin parempana isänä, ajan myötä myös miehen ex ryhtyi samaan ja kummatkin hoitavat vanhemmuutensa erittäin kiitettävästi. :)
Ja nämä uudet henkilöt, joita lapsi saa elämäänsä. Ei ihmisellä ole mitään kiintiötä, että kuinka monen ihmisen kanssa hän voi olla tekemisissä. Jos kaikki nämä uudet ihmissuhteet ovat antoisia eivätkä mitenkään vihamielisiä, niin se on aina lapselle hyväksi. Joskus tuntuu, että jotkut ymmärtävät lapsen omaisuutena, kivana leluna, jota muut ei saa käyttää. Vaikka todellisuudessa on kyse ihkaoikeasta ihmisestä, joka ei ole kenenkään muun omaisuutta vaan hän tulee elämään tässä maailmassa ja olemaan kanssakäymisessä monen, monen ihmisen kanssa, muidenkin kuin vanhempiensa ja sukunsa, ja siihen hänellä on oikeus. Tärkeintä on huolehtia vain, että lapsi saa mahdollisimman hyvät eväät, jos ex on lähtenyt kalppimaan, niin siinä on yritettävä sitten vain niin parhaansa kuin pystyy. Eikä tämä paras ole sitä, että lapsi pidetään kivassa pikku kuplassa ja estetään positiivisia ihmissuhteita vain sen turhan pelon vuoksi, että se olisi jotenkin vanhemmilta pois.
sinä kans taidat olla yks pahvipää.Luutetko sinä et nämä miesten entiset muijat istuu kotosalla asperiini polvien välissä joten sinäkin voit vähän mennä itseesi.Ei silti et minulle se kuuluu mut kun katselee noiden ex-muijien käytöstä ravintoloissa niin kyl niille varattukin mies käy.Joten kyl nekin osaa.Ja mistäkö tiedän kun olen mieheni kans iltaa istumassa kyl siinä käy tyrkyll jos jonkin sortin yrittäjää ja aina on joukos myös näitä niin sanottuja ex-rouvia.
ettet vain olisi jonkun ex?
ei tullut mieleen, että isä olisi voinut tavata uuden naisen eronsa jälkeen? Itse tapasin eronneen miehen, mahtavan isän. Ex veti herneen nenään koska itse oli vielä sinkku. Yritti tehdä kiusaa monella tapaa, muttei onnistunut meitä erottamaan. Sai vain lapset hämilleen, kun puhui pahaa minusta ja isästä vaikka lapset näkivät meillä jotain ihan muuta....
että tuo miehesi ex on saanut aivan liian paljon "apua" muilta.Tuolloin hän luottaa siihen että aina halutessaan saa apua (lapsenhoitoon yms.).
Silloin ei opi ajattelemaan/toimimaan/kantamaan vastuuta yksin.
Lisäksi teidän pitää tehdä selväksi että tuo ex ei enää kuulu miehesi elämään,lapsi kylläkin.
Olisiko jo aika muiden "liittoutua" yhteen ja ilmoittaa tuolle naiselle ettei nyt sovi,lastenhoitoapua ei ole tarjolla!
Pitäkää myös omat säännöt teidän perheessä,lapsi siihen kyllä sopeutuu.
Itse tuossa tilanteessa myös jututtaisin lasta,kysyisin miten hällä menee?Onko jotain mikä mieltä painaa?On jo niin iso,että osaa kyllä kertoa.
Samalla voisit kertoa miten rakastat hänen isäänsä,ja aiot kuulua hänen elämäänsä halusi tuo lapsi sitä tai ei...mutta että hän on yhä tärkeä isälleen..ja sinulle.
Pitää selittää että aikuiset tarvitsevat myös aikuista seuraa.Älä missään nimessä jättäydy ulkopuolelle,se vaan pahentaa tilannetta sinun kannaltasi.
Ole touhuissa mukana..osallistu,siten lapsi alkaa luottamaan sinuun,ja oireilukin loppuu..
Itsellä omakohtaista kokemusta..ja meillä se ainakin toimi.
Oma 7v(silloin 6v) poikani totesi vuosi sitten että ;hän haluaisi että isä ja äiti menis takaisin "yhteen",ja että asuisimme vanhassa kodissa"...samaa sanoi 10v tyttö.
Erostani oli silloin kulunut 2,5v,ja lasten isällä oli jo perheenlisäystäkin toisaalla.
Nyt kun elämme uusperheen arkea,eivät lapseni ole kertaakaan ees maininneet kuinka ois kiva että yhä
yhdessä heidän isänsä kanssa olisin.
Hyväksyvät täysin nykyisen mieheni,ja sanovat että nyt on kaikki hyvin.
Voimia siis uusperheen arkeen:)
Hyvin sanottu.
Outoa kuinka niin moni ajautuu pois siitä alkuperäisestä aiheesta, tai rupee hötkyilemään jotain asiaan kulumatonta mistä ap ei edes kysynyt.
Riidanhakuisuutta ja tietämätöntä höpötystä jonka voi sitten jättää omaan arvoonsa... tai perustaa oma ketju katkerille? petetyille? tyhmille?
jokseenkin yleistä avioerojen jälkeen. Sitä voi helpottaa lasta huomioimalla, kuuntelemalla, ja tosiasioissa pitäytyvällä selityksellä lapsen kysymyksiin tai huomioihin (lapsen iän huomioiden). Jos regressio "jää päälle", tai jos koulun alku vaikuttaa huomattavan ylivoimaiselta (opettajalta voi kysyä), ottakaa yhteys perheneuvolaan. Älkää puhuko äidistä pahaa lapsen kuullen, ja yrittäkää tukea ja kannustaa tämän vaiheen yli (esim. "kylläpäs olet iso poika, kun osasit...). Jos puolessa vuodessa ei tilanne tokene, niin sitten kyllä ehdottaisin neuvolan puoleen kääntymistä.
kun heti ollaan jo valittamassa ja voivottelemassa kun on ongelmia! Sehän on selvä että niitä on ja tulee olemaan. Niisät selvii kun ei valitse sitä miestä jolla on lapsia! Mikä ihme saa ihmisen hamuamaan sellaista, johon ei pysty!!!
Ei se lapsi ja ex vaimo ole se ongelma! Ongelma on se uusi nainen, joka TEKEE KAIKESTA MUUSTA SEN OONGELMAN KUIN ITSESTÄÄN, joka on se ongelma!
Kaikki mikä menee päinp..tä, on ex vaimon ja lasten vika! Itsessään ne ei näe muuta kuin miehen pelastajan, ja ihmisen, joka on niiiiin täydellinen....! Säälittävää.
Tämä on uusperhe keskustelupalsta, jolla saa ilmaista mielipiteensä ja "valittaa"(mielestäni ap ei kovin valittanut, vaan kertoi realistisesti oman näkökulmansa)-itse kukin, myös sinä. Mielipiteitä on niin paljon varmaan kuin on ihmisiä..Ihmettelempä vaan, miksi viestiketjujen aloittajat eivät saa pyytämiään neuvoja tai palautetta vaan aina pitää kääntää asiat päälaelleen.Säälittävää on myös sinun mustavalkoinen ajattelutapasi.Kannattaa lukea alkuperäinen teksti kunnolla ja ajatuksen kanssa ennenkuin vääntää tekstin "mieleisekseen". Sain sen käsityksen ap:n tekstistä, että ongelmana ei ole ihmiset vaan ASIAT!!Ja miksi sitä "syyllistä"pitäisikään aina etsiä. Eikös se monesti niin mene, että asiat riitelee eikä ihmiset..
taas tällaista.
Kirjoittaja kenties ajattelee että kaikki exät(miehet)ovat samanlaisia..etsivät uuden kumppanin,ennen kuin ovat edes vanhasta eroon päässeet...ja jättävät siten vaimo "raukan"lastensa kanssa ihan yksin..suorastaan heitteille..voi,voi.
Onpa se niinkin,että ero voi tapahtua ihan muustakin syystä.Suhde kariutua siihen ettei yhteisiä kiinnostuksen aiheita enää ole...lapset ovat kasvaneet,lähteneet pois..eikä ole enää halua elää toisen kanssa...sama tunne voi olla kummallakin!
Sitten on niitäkin,jossa vaimoke petti ja jätti toisen miehen takia.Siitä sitten ero,harva mies(tai nainenkaan) kun uskottomuutta kestää.
Eipä se nainen teon tehdessään ajatellut lastaan..tai että mitä moinen teko parisuhteelle tekisi.
Senkinkö jälkeen miehen,sen entisen puoliskon,pitäisi elää ilman naisseuraa?Yksin,vaikka elämää jäljellä vuos kymmeniä?Erossa vain siksi että puolisko halusi jotain aivan muuta,lapsestaan huolimatta.
Eiköhän se nyt vaan ole niin että rakkautta ei vain voi estää,se kun kohdalle osuu niin se on menoa..myös sille ent. miehelle.
Itse voin todellakin sanoa"pelastaneeni"mieheni ent. suhteen jäljiltä.
Siinä nainen yhä pompotti miestä,vaikka hänellä oli jo uusi mieskin kierroksessa.Ja siinä kiristys keinona hällä oli lapsi..milloin mitäkin kieroa.
Ei käsitä vieläkään sitä,ettei hän voi puuttua meidän menemisiin..tai tekemisiin,kuten hän haluaisi.
Meillä on myös muita lapsia,entisistä liitoistamme.Meillä on oma perhe.
Olen siis mieheni ex-avokkeelle nyksä,ja ex-mieheni vaimolle nyksä...ja toisaalta sii olemme exiä...no,joo.
Voisko moiset nimittelyt oikeesti lopettaa...oikeesti,kun ne nyt ei vaan oo tärkeitä asioita.
Tärkeintä on tulla toimeen,selviytyä..ja elää oma elämänsä ihan itse!
Vaikka mies olisi naimisissa ja suuren perheen isä! Niin että mitä siitä, eli siinä oiva vastaus ja päätelmä, että kolmas voi tulla väliin ja hajottaa perheen!
Näin useasti tapahtuukin.
Miten ihmiset voivat edelleen olla niin tyhmiä, että kuvittelevat jonkun ulkopuolisen pystyvän YKSIN pilaamaan toisen suhteen tai viemään toisen puolison!!??Eikö se nyt ole päivänselvää, että suhteeseen tarvitaan kaksi eikä suhde ole kunnossa muutenkaan jos puoliso lähtee toisen matkaan?Tästäkin on esim. näillä palstoilla jo niin paljon jauhettu, että luulis tyhmemmänkin tajuavan. Nää ääliöt kritisoijat todellakin taitavat olla katkeria exiä, jonka ainut helpotus on anonyyminä itkeä surkeeta kohtaloaan.
T. Petetty ex, mutta ei katkera! (toinen nainen "varasti"mieheni)
Suhteessa on todellakin vikaa,jos toisen pitää lähteä "lohtua" etsimään muualta.
Ehkei sitä aina eron hetkellä näe niitä ongelmia,joita suhteessa on ollut...ajattelee vaan että syy on toisessa.
Vuosia kun kuluu, oppii huomaamaan että ero olikin oikea teko kumppanilta...hän lähti siksi,koska arki oli liiaksi vallannut elämää.Ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset..ja tapa olla yhdessä.
Ero ei ainakaan minua katkeroittanut,sallin lasteni isän olevan onnellinen..se on lastenkin etu.
Osaisipa nykyisen mieheni ex.kin kunnioittaa suhdettamme samalla tavalla.
Hän kun oli kuitenkin se joka oli liitosta lähtenyt...mutta ei,erosta yli vuosi ja yhä häiriköi elämäämme,vaikk hällä uusi mieskin.
Joillekkin katkerille ihmisille kun ei riitä mikään.
VOI SENTÄÄN MIETTIÄ ETTÄ TEKEEKÖ OIKEIN JA ONKO MORAALIA SEKÄ MITÄ TEOLLAAN AIHEUTTAA (TUSKIMPA PERHEEN LAPSENT RIEMUSTA KILJUU KU JOKU HAJOITTAA PERHEEN)....AIKUISEN PITÄÄ PYSTYÄ HILLITSEMÄÄN ITSENSÄ
johtunee ex-än tominnasta. eli lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi. uusiona kokemusta tästä sinänsä on kun miehen ex ei halua oikein enään lapsia itselleen.. syyllä ja toisella yrittää meille laittaa heidät omalla hoitovuorollaan.
itse olen ehdottanut miehelleni että otettaisi lapsi joka viellä äitillään asuu meille asumaan. kun 2muuta täällä meidän kanssa jo asuukin.
teidän pitäisi vaan lapselle sanoa ja osoittaa että tekin voitte olla yhdessä kaksin kun kolminkin:) mutta yhteistuumissa miehesi kanssa toki:)
sitten se tahti vasta lienee saattaa kiihtyäkkin tämän ex-än kanssa kun oman lapsen hankitte joten helpommalla pääsisi jos ehkä myös itse harkitsette lapsen "kokonaisvaltaista" sijoittamista teille. eli jokatoinen vkl äidillään muuten teillä?? ehkä käytöskin muuttuu rohkeammaksi:) (tästä on kokemusta miehen aremman pojan kohdalla).
nykyään ihan suht rohkea nuori lapsukainen;) tsemppiä!!
Hei!
Huvitti lukea oikeastaan osia vastauksia :) En ole ollut hajottamassa perhettä vaan nainen on jättänyt miehen ja lähtenyt kävelemään! Joten en ole perheen/kodin rikkoja tippaakaan...nainen on olut täsä se osa puoli joka on pettänyt miestä toisen miehen kanssa ja jättänyt.
Ne joilta sain rakentavaa ja asiallista kommenttia, kiitos siitä heille, mutta jätän oman arvoonsa :)Asioista pitää olla eri mieltä, mutta pitää osata keskustella.
Toivon kaikille teille hyvää ja myös teille joiden kirjoituksissa oli selvää pientä katkeruutta.
Hauskaa kesää, itse päätän kirjoittelun nyt tähän :)
Höh...aamu unisin silmin, kun kirjoittaa niin kirjoittaa mitä sattuu!!! ARVOSTAN VASTAUKSIA joissa oli rakentavaa tekstiä ja ne muut jätän omaan arvoonsa :)
Sain paljon hyviä neuvoja, kiitos niistä!
eNSINNÄKIN SULLA EI OLE MINKÄÄNLAISTA OIKEUTTA PUUTTUA LAPSEN KASVATUKSEEN; KUULUU OIKEASTI VAIN VANHEMMILLE JA VAIN SILLOIN VOIT OSALLISTUA JOS SINUA PYYDETÄÄN (SINULLA EI OLE HUOLTAJUUTTA LAPSEEN). jOS LAPSELLA ON ONGELMIa ni ne pitää ratkaista ja ensisijaisesti kuuluu vANHEMMILLE (EI SINULLE) JA JOS SINUA HÄIRITSEE SE ETTÄ MIES YRITTÄÄ VASTUUNTAAN KANTAA HANKIMASTAAN JÄLKELÄISESTÄ, NI ET KYLLÄ SOVI SEURUSTELEEN SELLAISEN KANSSA JOLLA ENNESTÄÄN LAPSI - KOSKA NORMAALILLA VANHEMMALLA LAPSI ON AINA ETUSIJALLA. jA JOS LAPSELLA ON ONGELMIA NI HANKITKO SINÄ NYT SIT VIELÄ TOISEN LAPSEN KESKEN MIEHEN EDELLISEN LAPSEN ONGELMAKAUTTA...JÄRKI HOI AIKUISENA SINUN PITÄÄ YMMÄRTÄÄ ETTÄ LAPSEN ONGELMAT PITÄÄ HOITAA JOTENKIN MUUTEN KU SINÄ OMASSA EPÄVARMUUDESSASI MENET HANKKIMAAN LAPSEN MIEHEN KANSSA JONKA KERTAKAIKKIAAN PITÄÄ NYT KESKITTYÄ SIIHEN ETTÄ SAA EDELLISEN LAPSEN ONGELMAT RATKAISTUA...JUST JOO OLET TOSI ITSEKÄS P*****