Hei!
Lapsi lähtee vaihto-oppilaaksi vuodeksi. Nyt olen itkenyt asiaa jo pariviikkoa ( lapselta salaa).
Järki snoo, että lapselle on tulossa yksi elämänsä paras kokemus ja pitäisi vaan iloita ja kannustaa. Mutta minua vaan itkettää.....
Koska olo helpottaa???? Miten muut ovat päässeet tämän " iloisen" tilanteen yli.
Kertokaa te jotka tiedätte
Lapsi lähtee vaihto-oppilaaksi vuodeksi. Nyt olen itkenyt asiaa jo pariviikkoa ( lapselta salaa).
Järki snoo, että lapselle on tulossa yksi elämänsä paras kokemus ja pitäisi vaan iloita ja kannustaa. Mutta minua vaan itkettää.....
Koska olo helpottaa???? Miten muut ovat päässeet tämän " iloisen" tilanteen yli.
Kertokaa te jotka tiedätte
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitäs jos vaikka itkisit kerran lapsesi silmien edessä niin hän näkisi kuinka höpsö olet. Sieltä tulee sinulle ne lohdutuksen sanat mitä sinä kaipaat.
Luota lapseesi ja hänen elämäänsä, olethan sinä sen luonut.
On siinä sinulle kasvun paikka, irtaantua täyskasvuisesta sikiöstäsi :)
Sehän tässä vaikeaa onkin että järki kyllä käskee irtautumaan ja iloitsemaan ....ja sitten taas itkettää.
Kyllä lapsi minun surun tietää ja on lohdutellutkin, mutta toisaalta en saa tartuttaa häneen tätä itkuisuutta.
Aivoissa ei pyöri mikään muu kun hänen lähtönsä.
au-pairiksi aikoinaan.Nyt hänellä on mies sieltä seudulta(asuvat kyllä Suomessa) ja kolme lastakin heillä on.Ajattelin vain silloin,että onpa rohkea lapsi,en olisi itse kyllä uskaltanut.En nähnyt lastani vuoteen,mutta soiteltiin paljonkin.Kyllä se siitä.
Oliko se silloin mielestäsi kamalaa?
Kestikö kauan, ennenkuin tottui ajatukseen, että sielä se lapsi on?
Miten selvisit ikävästä?
lapsensa puolesta,ei niinkään muulla tavalla surua.Ajatteli,kuinka se siellä isossa maailmassa pärjää (USA)peruskouluenglannilla oudoissa ympyröissä.Mutta helpotusta tuli kun muutama kuukausi oli mennyt ja lapsi soitteli ja huomasin,että kaikki on siellä hyvin.Velipoika kävi tämän vuoden aikana siellä kylässä,samoin joku hänen kaverinsa.Varmaan olisi hankalaa,jos vaistoaisi,ettei lapsi ole siellä onnellinen.
ulkomaille aupairiksi kun olin 18. Ja taisipa meillä mennä niin päin, ett äminua enemmän itketti kuin äitiä. Sielt äsitten takaisin tullessani vannotin äitille, että jos ikinä haluan johonkin ulkomaille lhteä niin muistuta että kuinka kamalaa se oli. No nyt sitten asun Saksassa saksalaisen miehen kanssa. Äiti kyllä muistutti, mutta en uskonut. Itkuhan meiltä tulee molemmilta aina kun pitää lähteä takaisin kotiin tai jos äiti on ollut kyläilemässä. Äiti kyllä justiin sanoi, että ei tähän koskaan totu, että lapsi on niin kaukana. Mutta mitäs pahaa siinä itkussa sitten ja ikävöinnissä on? Minulle se ainakin kertoo, että välitetään ja minun ja äidin välit ovat muuton myötä entisestään lähentyneet. Äiti pitää minua nykyään aikuisena eikä enää murkkuna tai iltatähtenä. Taisi nyt mennä asian vierestä....
ulkomaille aupairiksi kun olin 18. Ja taisipa meillä mennä niin päin, ett äminua enemmän itketti kuin äitiä. Sielt äsitten takaisin tullessani vannotin äitille, että jos ikinä haluan johonkin ulkomaille lhteä niin muistuta että kuinka kamalaa se oli. No nyt sitten asun Saksassa saksalaisen miehen kanssa. Äiti kyllä muistutti, mutta en uskonut. Itkuhan meiltä tulee molemmilta aina kun pitää lähteä takaisin kotiin tai jos äiti on ollut kyläilemässä. Äiti kyllä justiin sanoi, että ei tähän koskaan totu, että lapsi on niin kaukana. Mutta mitäs pahaa siinä itkussa sitten ja ikävöinnissä on? Minulle se ainakin kertoo, että välitetään ja minun ja äidin välit ovat muuton myötä entisestään lähentyneet. Äiti pitää minua nykyään aikuisena eikä enää murkkuna tai iltatähtenä. Taisi nyt mennä asian vierestä....