Keksinpä uuden nimen kamppailulajien harrastajille,mutta sitten itse asiaan.
Kuinka paljon eri lajien harrastajat yleensä kiinnittävät huomiota kunto-ominaisuuksien kehitykseen? Joita ovat kestävyys,nopeus,voima,notkeus,motoriikka. Kaikki näistä yhteydessä toisiinsa.
Itse en usko että pelkkä jitsu tai -jutsutunneilla käyminen riittää optimaaliseen kehitykseen,vaikka on mahdollista sillä lailla aerobista sitkeyttä saadakkin,mutta niin saa lenkille menemälläkin.
-
Neljännen danin salilla käymätön plösö,jonka harjoittelu on perustunut ennalta sovittujen liikeratojen toisteluun, voisi hyvin olla paljon heikompi lyöjä kuin ahkera sunnuntaivoimailija joka ei ole mitään iskulajia harjoittanut,ja uskon että onkin. Ilmaan hakkaaminen ja visualisoiminen ei kehitä vaadittavia ominaisuuksia. Kuinka moni tietää esim.voiman ja nopeuden eri lajeista ja erilaisista harjoitusmuodoista mitä niiden kehittämiseksi tulee käyttää?
Jotkut myös uskovat voimaharjoittelun olevan pahasta ja että viisaus ammentuu vanhoista aasialaisista opetuksista,ennen urheilutiedettä ja alueilta missä ihmiset ovat järjestään pienempiä ja heikompia ja urheilusuoritukset kalpenevat länsimaiden,itäisen Euroopan tai Lähi-Idän suoritusten rinnalla.
-
On tietysti selvää että kilpailevat kamppailu-urheilijat kiinnittävät paljon huomiota tähän asiaan,koska heidän täytyy,mutta tarkoitan nyt kaikenlaisia pyjamalajien harrastajia alhaisemmilla ja korkeammillakin tasoilla.
Kuinka paljon eri lajien harrastajat yleensä kiinnittävät huomiota kunto-ominaisuuksien kehitykseen? Joita ovat kestävyys,nopeus,voima,notkeus,motoriikka. Kaikki näistä yhteydessä toisiinsa.
Itse en usko että pelkkä jitsu tai -jutsutunneilla käyminen riittää optimaaliseen kehitykseen,vaikka on mahdollista sillä lailla aerobista sitkeyttä saadakkin,mutta niin saa lenkille menemälläkin.
-
Neljännen danin salilla käymätön plösö,jonka harjoittelu on perustunut ennalta sovittujen liikeratojen toisteluun, voisi hyvin olla paljon heikompi lyöjä kuin ahkera sunnuntaivoimailija joka ei ole mitään iskulajia harjoittanut,ja uskon että onkin. Ilmaan hakkaaminen ja visualisoiminen ei kehitä vaadittavia ominaisuuksia. Kuinka moni tietää esim.voiman ja nopeuden eri lajeista ja erilaisista harjoitusmuodoista mitä niiden kehittämiseksi tulee käyttää?
Jotkut myös uskovat voimaharjoittelun olevan pahasta ja että viisaus ammentuu vanhoista aasialaisista opetuksista,ennen urheilutiedettä ja alueilta missä ihmiset ovat järjestään pienempiä ja heikompia ja urheilusuoritukset kalpenevat länsimaiden,itäisen Euroopan tai Lähi-Idän suoritusten rinnalla.
-
On tietysti selvää että kilpailevat kamppailu-urheilijat kiinnittävät paljon huomiota tähän asiaan,koska heidän täytyy,mutta tarkoitan nyt kaikenlaisia pyjamalajien harrastajia alhaisemmilla ja korkeammillakin tasoilla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mikäli luulet, että lyömään opitaan punttisalilla. Puntti on toki oivaa lisätreeniä, mutta että pelkällä puntilla... :-)
Se minkä tiedän varmaksi on että voimaharjoittelu kehittää lyöntiä kuin lyöntiä,yleisvoiman harjoittaminen,ja sitten vielä lajivoimaharjoitteet päälle,niin hyvä tulee.
Sen sijaan lajiharjoituksissa ilmaan pätkimällä voi tapahtua rajoitettua hermostollista kehitystä että vähän iskut kovenee,mutta se on hetken ajan se,kun vastus ei siitä miksikään muutu,ja voi oppia lyömään väärinkin.
treenitavoista tai kyvyistä? Kirjoituksesi kuvastaa sitä vastenmielistä asennetta "lakanalajeihin", jota tämän hetkinen mma kamppailu-urheiluscene on lisännyt sietämättömyyteen asti. Voitko uskoa, että ihmisillä on monenlaisia motiiveja treenata. Jokainen syy, joka saa ihmisen pois kotisohvaltaan liikkumaan on hyvä syy.
Mikäli olet itse kamppailu-urheilija, miksi hukkaat aikaasi muiden mollaamiseen. Ole ylpeä ja iloinen omasta osaamisestasi ja koeta saavuttaa tavoitteesi. Se ei kuitenkaan onnistu halveksimalla muita. Ettet vain olisi wannabe mma master fighter? :-)
Kamppailijan ei pidä missään nimessä uhrata sparria ja tekniikan harjoittelua punttitreeneille.
Ja kamppailulajeista eniten kuntoa(sekä lihas- että yleiskuntoa) kohottava on todennäköisesti paini. Neljää erilaista lajia harrastaneena ja muidenkin lajien treenejä seuranneena voin vakuuttaa painin harjoitusmetodien olevan fyysisesti ja henkisesti raskaimpia.
taas yksi sankari, joka tietää puntin nostamisen olevan NIIN paljon parempaa treeniä kuin mikään kamppailulaji.
Ymmärrätkö että valtaosa kamppailu/taistelu/ip-lajeista ei ole urheilulajeja ollenkaan? ja että tositilanteessa se toiminta kestää ehkä 8 sekuntia? Siinä ei aerobisella kunnolla ole juurikaan mitään väliä.
Et ole koskaan treenannut yhtäkään pyjamalajia, etkä näin ollen todellakaan tiedä niistä yhtään mitään. Joten et viitsisi laukoa näitä "totuuksiasi" julkisesti. Sinulle nauravat naurismaan aidatkin
"Ymmärrätkö että valtaosa kamppailu/taistelu/ip-lajeista ei ole urheilulajeja ollenkaan? ja että tositilanteessa se toiminta kestää ehkä 8 sekuntia? Siinä ei aerobisella kunnolla ole juurikaan mitään väliä."
No,sehän 'kiva' mutta kamppailulajien testit ovatkin enimmäkseen aerobisen kunnon,motoriikan ja lajista riippuen notkeuden taitamisesta kiinni. En ole edes eri mieltä kanssasi...juuri tuosta syystä pitäisi treenata voimaa/nopeutta,eli anaerobisia ominaisuuksia. Sanasi voi ymmärtää niin että bodaus,painon/voimanosto jne. on parasta treeniä ip-lajin tueksi.
En väittänyt puntin olevan parempi,vaan epäilen sitä onko tekniikoista hyötyä ilman riittäviä voimatasoja.
3300m kuupperissa. Tuohon voi lähteä jotain rakentamaan.
Cooperin testi ei ole kamppailu-urheilijalle kovin hyvä yleiskuntotesti. Siinä missä juokseminen on tasaista, jopa tasapaksua, toimintaa on kamppailu-urheilu jatkuvaa rytmin muutosta ja muuttumista. Cooperin testin tulos ei takaa kamppailijalla mitään, koska hyvä juoksija voi kamppaillessaan olla aivan puhki.
Lisäksi erityisesti jalkojen lihasmassan kasvu heikentää monilla ihmisillä cooperin tuloksia. Moni kamppailija kun juoksee pelkillä päkiöillä. Vrt. Pitkät askeleet vs lyhyet askeleet.
Voiman merkitys korostuu toisissa lajeissa, toisissa se taas heikentää kamppailijan suoritusta.
Tosiasiahan on, että kamppailutilanteen voittaa joko teknisesti ylivoimainen tai vahvempi kamppailija.
Suurten lihasten pitäminen kamppailukunnossa on hyvin vaikeaa, ja vaatii urheilijalta suurta itsehillintää ja -kontrollia. Muuten lihasmassasta tulee rasite.
Kerro sama nyrkkeilijälle. Sinä et näytä tajuavan lyömisestä tuon taivaallista. Lyömään oppii lyömällä - paljon ja oikein.
Niin. Tässähän se taas näkyy. Nyrkkeilyn suurin vika on se, että jokaisesta nyrkkelijästä tulee ennemmin tai myöhemmin imbesilli idiootti.
Uskon että ne jotka uskovat voiman HEIKENTÄVÄN suoritusta ja pärjäävänsä oikeassa kamppailussa paremmin sitä treenaamatta elävät fantasiamaailmassa.
Aina voi haaveilla siitä että pystyisi taltuttamaan motivoituneen vastustajan ilman voimaa mutta käytännössä se ei ihan niin taida mennä...On lajeja joissa puhutaan vastustajan voiman käyttämisestä enkä ole sitä vastaan mutta vastustaja ei itse pyöräytä itseään nippuun,enkä näe mitään järkeä siinä ettei omaa voimaa kokonaisuudessaan ynnättäisi siihen tekniikkaan,koska se tekisi tekniikasta paljon tehokkaamman. Siispä judossakin on painoluokat...isommat äijät tai tytöt tuskin ovat aina ainoastaan teknisesti parempia. ;)
En tiedä mitä tarkoitat tuolla suurten lihasten kamppailukunnossa pitämisellä. Toki suuremmat lihakset vievät enemmän happea ja vaativat lisää ravintoa,mutta siinä se sitten onkin. Sitä paitsi voimaa voi kehittää erittäin paljon ilman suuria muutoksia koossa.
Ei lihasvoima suoranaisesti heikennä suoritusta, vaan liian isot ja jäykät lihakset. Jos lihasvoiman hankkii tekemällä toistoja esimerkiksi etunojapunnerruksia tai lyömällä säkkiä, niin tuskin siinä tapauksessa lihasvoimasta on haittaa.. :) Kuitenkin myös sellainen asia on hyvä ottaa huomioon, että lyöntivoimasta vain murto-osa on käden lihasvoimaa. Lyönnissä nimenomaan tulisi pyrkiä rentoon suoritukseen ja nimenomaan välttää turhaa lihasjännitystä. Lihasjännitys kun tuppaa hidastamaan lyöntiä.
Jos peruskoulun fysiikantuntia muistellaan, niin siellä on opittu, ett voima on massa kertaa kiihtyvyys (F=ma). Eli periaatteessa: mitä nopeampi lyönti sitä voimakkaampi. Ja tietysti pitää osata tuoda kehon paino lyönnin taakse. Yllätäen voimakkaassa lyönnissä tosiaan ei käytetä pelkästään käden lihaksia, vaan koko vartalon lihaksia aina jaloista keskivartalon kautta käteen.
Lihasvoiman tärkein hyöty lienee, että lihakset eivät väsy heti, vaan auttaa tekemään toistoja pidemmän aikaa. Isoilla painoilla tehty punttisaliharjoitus siis useimmiten lienee enemmän haitaksi kuin hyödyksi, näin kamppailulajimielessä. :)
Erityisesti vääntölajeissa suuret lihakset väsyvät ja jumittuvat. Tästä johtuen voimatreenin lisäksi lihaksia täytyy kehittää kestävyydessä, eli paljon toistoja pienillä painoilla, kestävyyssparria jne.
Suuret lihakset siis vaativat enemmän ylläpitoa kuin keskikokoiset, jotta ne olisivat optimaalisessa kunnossa ottelutilanteessa.
Voimakestävyys on kyllä tärkeää mutta se ei välttämättä tarkoita pieniä painoja. Vastustajan niputtaminen vaatii maksimivoimaa ja liikkeen toistaminen useamman kerran peräkkäin voimakestävyyttä. Voimakestävyyttä harjoitellaan myös suurilla painoilla.
Niputtamista ei pitäisi treenata voimavääntönä vaan tekniikkavääntönä. Luonnollisesti toiset kamppailijat näkevät asian eri tavalla, mutta esimerkiksi painissa, joka perustuu jatkuvaan niputukseen, on erittäin negatiivista jos treeni perustuu suurille painoille. Yhden kerran ottelussa suuri voima hyödyttää, mutta toisella kerralla suurista lihaksista voi olla jo haittaa. Ne kun vaan sattuvat väsymään käytössä pienempiä nopeammin.
Esimerkkinä mainittakoon Karilan MM-matsi aikoinaan. Löytyy youtubesta, en vain muista mistä.
Tietysti ihanne olisi että ei tarvitsisi rehkiä mutta vastustavaa oman kokoista tai isompaa vastustajaa vastaan vaan luultavasti joutuu. Isompi painija on edullisessa asemassa kun parempine voimineen ei joudu tekemään yhtä paljon työtä vastustajan hallitsemiseksi kuin hoikka,heikompi painija. Voimaharjoittelun on osoitettu parantavan jopa pyöräilijöiden ja pitkän matkan juoksijoiden suoritusta. Toisaalta taas on kyseenalaista tekeekö painija mitään maraton-kestävyydellä. Voidaan esittää että painija tarvitsee jonkin verran aerobista kestävyyttä mutta enimmäkseen anaerobista kestävyyttä ja voimaa. Kestävyyttä on erilaista.
Painissa koolla ei ole juuri merkitystä, sekä lyhyellä että pitkällä painijalla on etunsa. Ja mitä kestävyyteen tulee: suosittelen käymään painisalilla treeneissä. Aerobiset harjoitukset kun ovat suuri osa painia.
Painijasta ei ole painijaksi, jollei sillä kunto kestä. Anaerobinen kestävyys on itsestään selvyys.
Kamppailulajin harrastajia on monenlaisia ja monen tasoisia eri päämääriin tähtääviä, joten en yleistäisi. Eri lajeissa tarvitaan erilaisia avuja. Tietty määrä kestävyyttä voimaa notkeutta ym, tarvitaan joka lajissa, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle tällä meinaan sitä että jos ei yhdellä sektorilla ole hyvä niin jossain toisella voi pärjätä paremmin. Sen joka luulee osaavansa lyödä oikein ilman harjoittelua tahtoisin nähdä kehässä, ennalta sovitut liikkeet vain antavat pohjaa tuleviin skeneihin, itse pyrin siihen näin kalsareissa kulkevana että, käyn lenkillä suht säännöllisesti, katon hiukka mitä työnnän turpaan, sopivasti punttia, jonkin asteista kontakti matsia on saatava silloin tällöin unohtamatta painia.