Joskus näin Hesarissa jutun jossa oli vertailtu helsinkiläisten painoa eri kaupunginosissa. (keskustassa tais olla hoikimmat, vai muistaako joku paremmin?)
Onkohan maaseudun ja kaupunkien erot suuret? Eikö luulisi että maalla tehdään ruumiillista työtä ja syödään kotiruokaa. Jostain syystä meikäläisen sukulaiset maalla on ylipainoisia.
Jos ympärillään tottuu näkemään lihavia, niin siitä taitaa tulla ikäänkuin "normaalia". Sitten taas kaupungissa kun näkee paljon hoikkia ja kauniita niin tulee ihan erilaiset paineet pysyä hoikempana;) Vai mitä mieltä olette?
Onkohan maaseudun ja kaupunkien erot suuret? Eikö luulisi että maalla tehdään ruumiillista työtä ja syödään kotiruokaa. Jostain syystä meikäläisen sukulaiset maalla on ylipainoisia.
Jos ympärillään tottuu näkemään lihavia, niin siitä taitaa tulla ikäänkuin "normaalia". Sitten taas kaupungissa kun näkee paljon hoikkia ja kauniita niin tulee ihan erilaiset paineet pysyä hoikempana;) Vai mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsellä kun on kokemusta isoista kaupungeista, pikkukaupungeista ja maalaispitäjistä, niin joka paikassa on niin laihoja kuin lihaviakin ja siltä väliltä. olen kuitenkin huomannut että maalla ihmiset liikkuvat terveyden takia tai siksi että tykkäävät liikkua, ei siksi että vyötäröllä röllöttää makkaroita. liikuntaa ei harrasteta pinnallisista syistä ainakaan siinä määrin kuin "kuntosalipimut" tekevät, enkä nyt tuolla tarkoita mollata mitenkään heitäkään.
Pöndellä eli maaseudulla tai haja-asutusalueella miehet oli hoikempia ja naiset lihavampia. Kaupungissa taas toisinpäin, miehet lihoi naiset ei.
Tästähän voi päätellä esim. sen, että naiset lihoo parisuhteessa ja lapsia saaatuaan, miehet taas lihoo yksinään poikamiesbokseissaan ilman naista pizzojaan syöden. Eli hyvinvoinnin käsite on sukupuolille vähän erilainen jos kiloja ajattelee. Naisen ei kannattaisi hankkia miestä ja perhettä riesakseen, mies taas ei pärjää ilman naista.
Joskus vuosia sitten kun olin auttelemassa sukulaisia maatöissä kesälomallani, tuli testattua tuota "maalaiselämää". Ensimmäinen reaktio oli että täällähän lihoaa valtavasti. Kolme kertaa päivässä tarjottiin kahvia ja pullaa. Kaksi kertaa päivässä tuhtia rasvaista kotiruokaa. Mutta kun opin ettei aterialla tarvitsekaan lastata sitä lautasta niin täyteen kuin oli kotona tottunut yhdellä lämpimällä aterialla, niin tapahtui "ihme". Paino lähti putoamaan. Siihen kyllä auttoi vielä sekin että konttorirotta joutui tekemään lihaksillaan töitä pellolla. Oikeastaan harmittaa kun nuo kesälomavierailut loppuivat tilan sukupolvenvaihdoksen ja omien lomatapojen muutoksen vuoksi.