Hei,
Mulla on jo pitkään ollut ahdistusta- paniikkihäiriöt ja kaikkiin niihin liittyvät pakko-oireet yms. Mutta nyt haluasin lähinnä puhua / kysyä itse ajatuksista.
Mua on niin kauan vaivannut '' Mitä jos '' ajatus.
Kaikesta selvästä voi tulla epäselvää. Sen voi laukasta ihan mikä vaan. Yliherkkyys vielä pahentaa sitä. Mun mieli alkaa kehitellä ja '' ruokkia '' ajatuksia pelosta. Esim. Olen aina tehnyt taide-alan työtä yms. Ja jonain päivänä luen jotain lehteä missä on mukava artikkeli jostain muusta ammatista joka kiinnostaa minua. Ja joka ei ole se haave-ammattini. Silloin mieli alkaa taas tehdä niitä ajatuksia ja kuvia päässä. Kaikenlaisia kuvia ja ajatuksia jossa olen tässä tietyssä ammatissa joka minua kiinnosti. Siis vaikka periaatteessa minua ei kiinnosta tämä ammatti yhtä paljon kun mitä nyt teen niin mielenä tekee niitä kuvia päässä tässä '' uudessa ammatissa '' vaikka en haluaisikaan. - Ihan kuin se testaisi että milloin saan taas kohtauksen ja pahan olon. Tai esim. Se saattaa kääntä kaikki asiat aivan vääriksi ja ne tuntuu niin aidoilta. Esim. Rakastuin tyttöystävääni - Okei, no huuma vaiheessa paha olo ja yms. laskivat. ''Arjen''tullessa takaisin aloin miettiä että miksi minulla ei ole enää samaa oloa kuin alussa. Miksi ? Mitä tämä meinaa ? tarkoittaa tämä jotain ? MItä jos en edes oikeastikaan ole rakastunut tyttöystävääni ikinä ? - Ja sen jälkeen kun tätä on kestänyt kuukausia niin en tiedä enää ketä rakastan enkä mitään muutakaan. Mutta kummiski sen jälkeen kun aika on taas parantanut sen tietyn asian- joka vaivasi niin sen jälkeen nauran itselleni että mikä tässä oli nyt ahdistavaa.. Ja yleensä miten pääsen aina tietystä asiasta eroon joka päässäni liikkuu on se,että joku uusi '' asia'' tulee mieleeni. Joka on niin voimakas että se haihduttaa edellisen asian pois. Ja aina se uusi '' asia'' tuntuu niin aidolta ,että meinaan seota.
Toivottavasti saitte jotain selvää - tässä aika kiirellä tätä kirjoitin :)
Onko muilla saman tapaisia ajatuksia jotka nimenomaan alkavat ahdistaa ja jotka vievät sen sinne huipulle - pahimpaan oloon.
Kiitos.
Mulla on jo pitkään ollut ahdistusta- paniikkihäiriöt ja kaikkiin niihin liittyvät pakko-oireet yms. Mutta nyt haluasin lähinnä puhua / kysyä itse ajatuksista.
Mua on niin kauan vaivannut '' Mitä jos '' ajatus.
Kaikesta selvästä voi tulla epäselvää. Sen voi laukasta ihan mikä vaan. Yliherkkyys vielä pahentaa sitä. Mun mieli alkaa kehitellä ja '' ruokkia '' ajatuksia pelosta. Esim. Olen aina tehnyt taide-alan työtä yms. Ja jonain päivänä luen jotain lehteä missä on mukava artikkeli jostain muusta ammatista joka kiinnostaa minua. Ja joka ei ole se haave-ammattini. Silloin mieli alkaa taas tehdä niitä ajatuksia ja kuvia päässä. Kaikenlaisia kuvia ja ajatuksia jossa olen tässä tietyssä ammatissa joka minua kiinnosti. Siis vaikka periaatteessa minua ei kiinnosta tämä ammatti yhtä paljon kun mitä nyt teen niin mielenä tekee niitä kuvia päässä tässä '' uudessa ammatissa '' vaikka en haluaisikaan. - Ihan kuin se testaisi että milloin saan taas kohtauksen ja pahan olon. Tai esim. Se saattaa kääntä kaikki asiat aivan vääriksi ja ne tuntuu niin aidoilta. Esim. Rakastuin tyttöystävääni - Okei, no huuma vaiheessa paha olo ja yms. laskivat. ''Arjen''tullessa takaisin aloin miettiä että miksi minulla ei ole enää samaa oloa kuin alussa. Miksi ? Mitä tämä meinaa ? tarkoittaa tämä jotain ? MItä jos en edes oikeastikaan ole rakastunut tyttöystävääni ikinä ? - Ja sen jälkeen kun tätä on kestänyt kuukausia niin en tiedä enää ketä rakastan enkä mitään muutakaan. Mutta kummiski sen jälkeen kun aika on taas parantanut sen tietyn asian- joka vaivasi niin sen jälkeen nauran itselleni että mikä tässä oli nyt ahdistavaa.. Ja yleensä miten pääsen aina tietystä asiasta eroon joka päässäni liikkuu on se,että joku uusi '' asia'' tulee mieleeni. Joka on niin voimakas että se haihduttaa edellisen asian pois. Ja aina se uusi '' asia'' tuntuu niin aidolta ,että meinaan seota.
Toivottavasti saitte jotain selvää - tässä aika kiirellä tätä kirjoitin :)
Onko muilla saman tapaisia ajatuksia jotka nimenomaan alkavat ahdistaa ja jotka vievät sen sinne huipulle - pahimpaan oloon.
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielikuvia, eli jos ohi ajaa vaikka rekka, rupeat miettimään että minkälaista olisi olla rekkakuskina ja mielikuvat valtaavat pääsi, näet jo itsesi nuijamaan rekkajonossa seisomassa ja tunnet siihen liittyvät fiilikset (vitutuksen yms yms)?? Jos tuommoisen tyylisestä on kyse niin seon ahdistuksessa ihan normaalia, ja ahdistuneisuuden paraskaverihan on mitä jos ajatukset, oletko koittanut korvata sitä esim. entäs sitten ajatuksella ja leijaillut vaan ajatusten mukana, antamatta niiden hermostuttaa...
kehittämään ajatuskuvion syöksykierteen muutamassa sekunnissa. Ei sitä jaksais millään, mut minkäs mahdat. En osaa kääntää ajatuksia kevyemmiksi. Yksinolo on mulle pahasta, mut minkäs sillekään teet.
Tuo "älä anna ajatusten hermostuttaa" neuvo on ihan turha. En kai mä huvikseni itteäni kiusaa!
Mitä ilmeisemmin olet vielä suht nuori, tuo siksi että ajan myötä alat tottumaan näihin visiointihisi.
Kykysi visualisoida asioita noin voimakkaasti todistavat että olet luova ja tunteva ihminen.
Visualisointi saattaa todellakin aiheuttaa jopa ahdistusta, koska kuitenkin tietää, että tämä on ns. valveunta eikä se tule toteutmaan. Eli sitä ikäänkuin innostuu asioista ihan hirveesti ja sit tietää kuitenkin että eihän se niin mee ja pettyy, kuten sanotaan elämässä ei käy niinkuin elokuvissa.
Jos suinkin viitsit niin kirjoittele niitä ajatuksiasi ja visualisointiasi ylös. Ehkä niistä saat rakenneltua joitain aivan hyvääkin tekstiä ja ainakin sinun tulee silloin pidettyä päiväkirjaa ja päiväkirjan kirjoittaminen on taas aina etenkin ahdistuneelle hyvin terapeuttista ja rakentavaa.
Ne 'päiväunet' ovat tarpeellisia mielenkannalta koska niiden avulla jäsennetään ja omaksutaan asioita ympäristön tapahtumista.
Toivottavasti pystyt luomaan myös hauskoja ja keveitä päiväunia, se tosin saattaa vaatia harjoittelua.
on totta. Mutta tuntuu se tuntuu aina yhtä aidolta eikä vaan pysty kuvittelemaan että se olis vaan sitä ajatusta - ja että se menee ohi.
Varsinkin kun kyseenalaistaa kaiken. Meinaan sit aivan kaiken, se on ihan sama mikä olo on niin. Niin aina tulee mieleen '' no meinaako tää taas sitä ja tätä''
Mutta oon jo alkanut jonkun verran tuntea itseäni. Ja pystyn kontrolloimaan suhteellisen hyvin itseäni näinä kausina. Ennen mulla meni kaikki voima ja motivaatio aina kun uusi asia tuli päähän. Mä oon alkanut myös haastaa itseäni. Eli nimenomaan just tota et'' entäs sitten.'' Eli pelkojen kohtaamista - Ja se on tosi hyvä koska seuraavalla kerralla se kyseinen ajatus(pelko) ei ole enää niin voimakas. Mua on aina kiinnostanut nämä asiat yms. Ja uskon vakaasti myös siihen että paljon voi tehdä ilman lääkitystä ( vaikka kyllä mullekkin ollaan sitä tarjottu ) - Uskon että kaiken tän paskan jälkeen- musta tulee vahvempi ja saan elämästä paljon enemmän irti. Ja olen jo hyväksynyt itseni enkä edes haluaisi olla kukaan muu.-se on mielestäni jo jonkun verran..
Sellaistahan tämä ihmiselämä on että oikeastaan koskaan ei oo valmis vaan aina tulee uutta eteen, vähitellen tulee kuitenkin kokemusta ja tavallaan alkaa hallitseen paremmin uusia tilanteita vanhoista kokemuksista oppinneena, eikä ihan joka kerta hyppääkkään suoraan ansaan. Mitens se meni, ei vanha kettu toista kertaa myrkkyyn koske tai jotain...syksyllä tääkin kesä on kokemus jota voi muistella.