Haluaisin kysyä aivan puhtaasta mielenkiinnosta metaskeemalta muutaman kysymyksen. Myös muut ateistit voivat vastata, mikäli haluavat. Kenenkään ei tietenkään ole missään nimessä minkäänlaista pakkoa noteerata ollenkaan.
Oletko aina ollut ateisti? Jos et, niin alkoiko taival siitä, että kyllästyit "Jeesusteluun" ja sait tarpeeksi koko elämääsi hallinneesta uskonnosta?
Vaiko onko asia yksinkertaisesti niin, ettet usko mihinkään? Kaikelle, mihin ikinäkään uskot, täytyy olla tieteellisesti näyttöä. Uskonto siis tuntuu vain hölynpölyltä ja toivon elättämiseltä kuoleman puristuksessa.
Vai oeltko kenties menettänyt uskosi jonkin erillisen tapahtuman johdosta. Asioiden, joiden et uskonut tapahtuvan, vaiko pelkästään siksi, että maailma on paha.(:
Entäpä sitten, ajatteletko koskaan kuolemaa? Vai oletko sellaisia ihmisiä, että kun eletään, ei puhuta kuolemasta. Sitten kun lähdetään, niin lähdetään.
Sen jälkeen ei jokatapauksessa(ko) ole mitään?
jos olisi pakko ajatella kuolinhetkeä, jos vaikka mahdollisesti joutuisit äkillisen onnettomuuden ushriksi. Miettisitkö ehkä ennen kuolemaa sitä, että olisi pitänyt sittenkin uhrata aikaa myös Jumalalle?
Tai pitkäaikaisen sairauden musertamana laittaisit sittenkin kuoleman edessä toivon siihen, että Jumala ottaisi sinutkin tästä ajasta ikuisuuteen...
Oletko aina ollut ateisti? Jos et, niin alkoiko taival siitä, että kyllästyit "Jeesusteluun" ja sait tarpeeksi koko elämääsi hallinneesta uskonnosta?
Vaiko onko asia yksinkertaisesti niin, ettet usko mihinkään? Kaikelle, mihin ikinäkään uskot, täytyy olla tieteellisesti näyttöä. Uskonto siis tuntuu vain hölynpölyltä ja toivon elättämiseltä kuoleman puristuksessa.
Vai oeltko kenties menettänyt uskosi jonkin erillisen tapahtuman johdosta. Asioiden, joiden et uskonut tapahtuvan, vaiko pelkästään siksi, että maailma on paha.(:
Entäpä sitten, ajatteletko koskaan kuolemaa? Vai oletko sellaisia ihmisiä, että kun eletään, ei puhuta kuolemasta. Sitten kun lähdetään, niin lähdetään.
Sen jälkeen ei jokatapauksessa(ko) ole mitään?
jos olisi pakko ajatella kuolinhetkeä, jos vaikka mahdollisesti joutuisit äkillisen onnettomuuden ushriksi. Miettisitkö ehkä ennen kuolemaa sitä, että olisi pitänyt sittenkin uhrata aikaa myös Jumalalle?
Tai pitkäaikaisen sairauden musertamana laittaisit sittenkin kuoleman edessä toivon siihen, että Jumala ottaisi sinutkin tästä ajasta ikuisuuteen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tosiaankaan tarvitse Jumalaa sairautta ja kuolemanpelkoa vastaan. Sairaus ja kuolema ovat täysin luonnollisia asioita. Ne ovat ahdistavia jokaiselle ihmiselle, ja jokainen joutuu niitä asioita kohtaamaan. Jumalausko saattaa auttaa mutta mitä minä tekisin sellaisella pumpuli- ja laastari-jumalalla jonka olemassaololla tai olemattomuudella ei ole minkäänlaista merkitystä todellisuudessa.
Yleisemmin. On selviö että ihminen on itse kehittänyt jumlauskon sietääkseen oman katoamisensa ajatuksen.
Tuohon voisin kysyä vielä, että kun minä uskon, jos Jumalaa ei sitten olekaan, en häviä mitään. Uskominen antaa minulle henkilökohtaisesti paljon. Mutta jos Jumala olisikin sinun kannaltasi ajateltuna, häviäisitkö sinä mitään?
Jos luoja-jumaluus on jossain muodossa olemassa, hän ei ole riippuvainen siitä uskonko minä hänen olemassaoloonsa. Olen jättänyt tämän sillä tavoin avoimeksi että itse ihmisenä olen sidoksissa omaan kykyymi kuvitella ja hahmottaa asioita, ja voi olla mahdollist aettä on olemassa todellisuuksia joista en voi olla tietoinen. Tieteen tutkimusmenetelmät asettavat rajat tieteelliselle tiedolle. Tieteen perusteella ei ole syytä olettaa luoja-jumalaa. Toki saattaa olla olemassa todellisuuden tasoja joihin nykytiede ei ulotu. Mutta niillä ei ole omana elämääni vaikutusta eikä siten ole merkitystä ottaa sellaisia huomioon.
Mahdollisen luoja-jumaluuden suhde siihen uskotaanko häneen vai ei, lienee yhdentekevä. (Siis luoja-jumlaalle on se ja sama uskotaanko häneen vai ei.) Jos luoja-jumala olisi riippuvainen ihmisten häneen kohdistamasta uskomisesta, jumala ei olisikaan kaikkivaltias, kaikkivoipa ja kaikkitietävä. Ihmisestä riippuvainen jumala on jotain muuta kuin jumala. lähinnä hän olisi tällöin ihmisten hallitsema sätkynukke.
Monille ihmisille suhde omana jumlaaan on psyykkisesti välttämätön ja antaa voimia, tukea ja rohkeutta. Tämä ilmenee niin monissa historian sankariteoissa kuin islamistien itsemurha-terrorismissakin. Jumalaa huutaen hekin kuolemaan menevät. Siinä näkyy kauhistavuudessa se mihin jumalausko johtaa.
Oletko aina ollut ateisti?
Olen ollut ateisti n. 1,5 vuotta. Kehitys kohti ateismia alkoi pikkuhiljaa jo viisi vuotta sitten, kun törmäsin käsitteeseen skeema ensimmäisen kerran. Sen jälkeen ajatteluni on muuttunut koko ajan naturalistisempaan suuntaan. Naturalistiseen maailmankuvaan ei kuulu mitään yliluonnollista, kuten Jumala, rukousvastaukset, armovoima tms..
Aikaisempi ajatteluni oli fideististä, eli oli asioita joihin luotin ilman todisteita. En kuitenkaan ikinä muista ajatelleeni ennen ateismiani, että usko on järjen vastainen. Sen olen oivaltanut vasta myöhemmin. Toki olin usein kuullut, että usko ei ole järjen asia, mutta en ollut sitä miettinyt kovin syvällisesti.
Ateismiin johtivat lopulta ristiriitaiset syntikäsitykset. Halusin selvittää varmasti mikä on oikein ja mikä väärin. Ajattelin löytäväni vastauksen Raamatusta. Päätin siis ryhtyä lukemaan Raamattua sillä periaatteella, että katson mitä siellä kielletään ja mitä ei. Oivalsin saman tien, että Raamattu on paksu kirja, ja projektini olisi siis ollut valtavan työläs. Lisäksi oivalsin nopeasti, että Raamatussa on myös ristiriitaisia kohtia.
Ajattelin siihen tapaan, että se mitä Raamatussa kielletään toisaalla ja sallitaan toisaalla on sellainen asia, jonka saa päättää itse. Uskoin kuitenkin samaan aikaan vl-syntikäsityksiinkin mutta ehkä lähinnä tottumuksesta.
Päätin aluksi selvittää Raamatun ristiriidat. Sitten oivalsin, että tuskin olen ainoa, joka näitä asioita on pohtinut ja kirjoitin googleen haun "Raamatun ristiriidat". Löysin tämän linkin:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
Tämän jälkeen ei mennyt enää montaa kuukautta, niin minusta tuli ateisti. Varsinaisesti minusta tuli ateisti silloin, kun ryhdyin tutkistelemaan Jumala-käsitystäni occamin partaveitsen kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi
Uskonto on niin valtava rypäs uskomuksia, että ateismiksi kehittyminen voi helposti viedä jonkin aikaa ja vaatii paljon ajattelutyötä. Uskonnossa on myös monia ajatuksenpysäyttäjiä, jotka pyrkivät säilyttämään uskon kyseenalaistamattomana.
Maailma ei ole mielestäni paha. Mitään absoluuttisen hyvää tai pahaa ei oikeastaan ole edes olemassa. Kysymys on ihmisten omista arvostuksista.
Ajattelen kuoleman olevan tila, jossa tietoisuus on lopullisesti menetetty.