Olen tuntenut naispuolisen ystäväni siitä asti kun aloitin ylä-asteen. Jo silloin hänestä huomasi, että kaikki piti olla tarkalleen ja, että hän oli perfektionisti... Hän meni viime vuonna naimisiin ja nyt hänellä ja miehellään on yksi lapsi. Heillä on kotinaan luksus lukaali. Keittiö on hyvinkin pelkistetty, esim. se on kauttaaltaan valkoinen eikä siellä ole muuta kuin hedelmäkori ja pari ruukkukasvia. Auto on "sisustettu" vaaleilla väreillä ja tunnetusti syyssäällä lapsen kun hakee päiväkodista tulee penkit äkkiä likaiseksi. Kun olimme yhdessä äidin ja lapsen ja meidän tytön kanssa maaliskuussa ulkona syömässä ja heti piti laittaa penkin suojukset kun meidän lapsi tuli autoon. kaikki pitää olla täydellistä lahjapaketeista, siivoukseen.
Jos teillä on kokemuksia samanlaisista ihmisistä vastailkaa!
Jos teillä on kokemuksia samanlaisista ihmisistä vastailkaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen aikamoisen perfektionisti, kaiken pitää olla mahdollisimman kaunista ja puhdasta, ainakin kaunista.
Mitä haluaisit tietää, vastaan mielelläni.
Heh... meitä on sitten monta. Mutta pelkkä kauneudesta pitäminen ei ole tietääkseni perfektionismia, vaan olemme esteetikkoja.
Näin ainakin minä. Sotkua saattaa useinkin tulla, mutta siivouksellahan siitä selvitään. Ja kyllä minäkin suojelen vaaleita sohviani kuin korppi konsanaan :)
Kyllä, olen ehdottoman esteetikko!
Mikään ei ole kauniinpaa kuin vaaleat pinnat, mutta ei niin lapsiystävällistä. Tosin taitavat lapset tulla äitiinsä, kun kokoaika toteavat, että "mutta sittenhän tulee sotkua!" ;)
Ei mitään erityistä tarvitse vaivautua vastaamaan, mutta haluaisin kysyä yhdestä jutusta;
Tarvitseeko mmielestäsi perfektionistinen ystävä enemmän vai vähemmän ymmärrystä? Olenhan tuntenut hänet jo monta vuotta ja tiedän paljon hänestä, mutta olen silti vähän hukassa asian kanssa eli millaista on olla perfektionisti ja jos kerran on perfektionisti tuleeko aina olemaan sellainen?
Kiitos kaikille vastanneille
Millälailla sinua häiritsee ystäväsi täydellisyyden tavoittelu? Ei minusta siinä ole mitään pahaa, mutta niin taidan olla sellainen itsekkin. Ei ainakaan minun ystäviäni häiritse, he tulevat oikein mielellään kylään, ehkä hieman varovat sotkemasta "hienoja asetelmiani" ja sen sellaista.
Voithan itsekkin keskustella ystäväsi kanssa tästä asiasta, en usko hänen pahastuvan kun olette vanhoja ystäviä.
Kyllä luulen perfektionistien aina pysyvän sellaisena, ellei tule sairautta, masennusta tms.
Tota... miten se perfektionismi tosiaan ilmenee? Siis muussa kuin sisustuksessa tai puhtaudessa... Laittaako hän aina itsensäkin täydelliseksi, entä lapset? Onko ystäväsi timmissä kunnossa, katsoo aina mitä syö jne, kuntoilee? On hyvä vähän kaikessa? Omaa paljon muutakin "täydellisyyttä" itsessään ja läheisissään?
Ymmärsin että hän oli "pelkästään" esteetikko. Minäkin olen sellainen ja luulen, ettei se siitä mihinkään katoa. Luonteenpiirre tai oikeastaan intohimo laittaa aina kulloinenkin asunto kauniiksi, melkein alati suunnitella jotain uutta... Saan siitä uskomattoman paljon voimaa ja se on rakas harrastus.
Pidän itse sitä hyvänä piirteenä, tosin joskus saattaa rasittaa, kun usein silmäilee ympäristöään katsoen, miten tuon ja tuonkin paikan näin ja näin saisi kauniimmaksi.
Luulin, että sitä ei enää jaksaisi lapsen syntymän jälkeen miettiä noin "pinnallisia" asioita, mutta alkuväsymyksen jälkeen alan taas palata itsekseni, eli eivät ne kiinnostuksen kohteet muutu jos tosiaan on intohimo johonkin asiaan. Säilyy läpi elämän, jos vaan pysyy henkisesti ja fyysisesti vireänä. Näin uskon.
Mitä ihmeellistä siinä on jos syyssäällä laittaa penkin suojukset? Taidat olla vain kateellinen.
Ystävälläsi on kaunis pelkistetty koti. Ja hän pitää kaikesta kauniista. Yritä päästä eroon kauteudesta, sillä se tuhoaa ennenpitkää ystävyytenne.
anna kantaa se taakka jonka tuollainen luonne aiheutta aja jos joskus tulee se päivä kun hän ei enää jaksa niin tue silloin ja auta.
Kukin kun on tyytyväinen ja onnellinen tavallaan, toisellle se on runsautta ja rehevyyttä ja toiselle minimalismia jne. kukin tavallaan.
Täydellisyyden tavoittelijan lapsella ei ole helppoa mikäli lapsen kauttakin tahdotaan olla täydellisiä joten ehkä kannattaa miettiä valmiiksi onko valmis puuttumaan jos lapselta odotetaan jotakin kohtuutonta vai antaako asian olla.
Tuollaisen ihmisen kanss aon kyllä raivostuttavaa viettää vaikka mökkilomaa sen voin kokemuksesta kertoa..
mielestäsi jollain tavalla elämääsi tai ystävyyttänne? Onko asia sinulle jonkinlainen ongelma? Mietin tässä vain,että miksi kysymyksen palstalle esitit.
vaimo on juuri sellainen.Kaikki on aina tiptop.Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole,mutta lapsi ja koira siitä kärsivät.Veljestäni en tiedä kärsiikö vai onko jo "alistunut" siihen että esim.suihkussa käy työmaalla,samoin vaihtaa vaatteet ettei kotiin tule likaa ja hikisiä vaatteita.Työvaatteet pestään äidin luona.
Lapsi (3-v)ei kotona juurikaan leiki,istuu huoneessaan katsomassa videoita eikä leiki leluillaan jotteivat ne sitten jää ympäriinsä lojumaan.Ja kaikki äidiltä aktiivisuutta vaativat tai "tilaa vievät" lelut on viety mummolaan.Eli polkupyörä ja pulkka(pitäisi ulkoilla lapsen kanssa) ja sisäkäyttöön tarkoitetut mopot tms.Kun menemme (jostain syystä harvemmin tulee käytyä...)kylään,pikkupoika muistuttaa vähän väliä lapsiani sotkemasta paikkoja vaikka kysymys on tavallisista lasten leikeistä.Tyyli on "älä ota sitä koska muuten äiti suuttuu".
Koira viettää suuren osan ajastaan makuuhuoneessa omalla patjallaan,kesäaikaan syö parvekkeella ettei ruokaa vaan leviä lattialle.
Koti on aina "esittelykunnossa",ei mitään ylimäärästä missään.
Tällaisen ihmisen pitäisi miettiä muutaman kerran hankkiako lasta ollenkaan sotkemaan kotiaan.Saati sitten koiraa...
Tuo kuulostaa jo tosi säälittävälle. Itsekin tähän ketjuun kirjoittaneena myönnän olevani esteetikko. Sen sijaan en ole siivousneurootikko, (joskus ei olisi pahaksi) vaikkakin todellinen minimalismin ystävä ja kotini on vieraiden tullessa yleensä "viimeisen päälle". Yllärivieraista en siksi pidä, koska tykkään laittaa esim. pöydän kauniiksi, jota en ehdi tekemään jos joku yllättää. Meillä siis saattaa kotioloissa olla jopa keskimääräistä sotkuisempaa, myönnän... hehheh :)
Lasten leikkejä en kiellä, kunhan eivät kynillä piirtele seinille tai sohville tms. :)