Siihen pystyvät kaikki maailmankaikkeudessa, jotka ovat kehittyneet siihen saakka.
Jos muutetaan menneisyyttä, torjuen jokin onnettomuus, niin tästä hetkestä esine, joka olisi pudonnut, se katoaa ja jäljelle jää vain muisto tapahtumista ja sitten monet luulevat, ettei sitä edes tapahtunut. Onnettomuuden uhrille käy sillä viisteen, että hän näki onnettomuuden, mutta kuin unesta herää ja huomaa, ettei hän kuollutkaan onnettomuudessa.
Todella kuuluisassa "Roswellin" tapauksessa kävi kuulemma niin ja uskon sen täysin, koska olen nähnyt elämäni aikana todisteita maan ulkopuolisesta elämästä.
Jos muutetaan menneisyyttä, torjuen jokin onnettomuus, niin tästä hetkestä esine, joka olisi pudonnut, se katoaa ja jäljelle jää vain muisto tapahtumista ja sitten monet luulevat, ettei sitä edes tapahtunut. Onnettomuuden uhrille käy sillä viisteen, että hän näki onnettomuuden, mutta kuin unesta herää ja huomaa, ettei hän kuollutkaan onnettomuudessa.
Todella kuuluisassa "Roswellin" tapauksessa kävi kuulemma niin ja uskon sen täysin, koska olen nähnyt elämäni aikana todisteita maan ulkopuolisesta elämästä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eräs mahdollisuus matkustaa ajassa on valonnopeuden tyhjiössä (299 792 458 metriä sekunnissa) ylittäminen. Suhteellisuusteorian mukaan aika riippuu havaitsijan nopeudesta, eli aika hidastuu havaitsijan nopeuden kiihtyessä. Liikuttaessa valonnopeudella ajan pitäisi olla pysähtynyt – tällainen tila vallitsee muun muassa lähellä mustien aukkojen singulariteettia. Tästä on päätelty, että aika alkaa liikkua taaksepäin, mikäli havaitsija ylittää valonnopeuden.
Suhteellisuusteoria siis sallisi aikamatkustuksen, mikäli ajassa matkustava kohde liikkuisi valoa nopeammin. Kuitenkin muutama muu suhteellisuusteorian kohta asettaa esteitä aikamatkustukselle. Suhteellisuusteorian mukaan fysiikan lait ovat samat kaikille havaitsijoille riippumatta havaitsijan nopeudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että valonnopeutta lähestyvä havaitsija on myös massan lisääntymisen lakien alainen, toisin sanoen käytännössä tämän massa kasvaa samalla kun nopeus lisääntyy. Itse lepomassa pysyy samana, kun taas liike-energian määrä lisääntyy, mikä vaikuttaa massan lisääntymiseltä. Tästä johtuen aineen, joka liikkuu valonnopeudella, massan täytyy olla ääretön. Äärettömän massan siirtyminen paikasta A paikkaan B vaatisi äärettömän määrän energiaa, mikä on mahdotonta tuottaa.
Entäs jos olisi tapa matkustaa ajassa taakse ja eteen päin? Ja olisi mahdollista tuottaa iso määrä ns. "energiaa" nopeasti? Jos energia on jotain muuta kuin tavanomaista sähköä?
ajassa matkustaminen ei ole mahdollista? kysymys: kuka on tuo john titor?
Fysiikan lait tekevät valoa nopeammasta liikkumisesta mahdotonta, mikä samalla estää aineen matkaamista ajassa tällä perusteella. Tämä ei kuitenkaan todista aikamatkustusta mahdottomaksi, koska suhteellisuusteoria ei kiellä aika-avaruuden käpristymistä. Mikäli aika-avaruus ajatellaan kumisena kalvona, jota mikä tahansa massiivinen kohde taivuttaa jonkin verran, voidaan ajatella, ettei kyseinen kalvo ole täysin suora. Jos kalvo on tarpeeksi käpristynyt, se voidaan ajatella monikerroksiseksi taiteltuna. Jos taitellun kalvon ”ylimmäisessä kerroksessa” sijaitsee tarpeeksi raskas huippumassiivinen kohde kuten mustien aukkojen sisuksissa mahdollisesti esiintyvä singulariteetti, sen massa saattaa riittää tekemään aukon aika-avaruuteen. Tätä aukkoa pitkin olisi teoriassa mahdollista siirtyä ylimmäisestä kerroksesta alempiin kerroksiin äärimmäisen nopeasti. Koska suhteellisuusteoria mahdollistaa ajan nopeuden erilaisuuden eri paikoissa, voisi aika toisen aukon suulla kulkea eri tahtiin kuin muodostuneen tunnelin toisessa päässä. Tällöin aukkojen välillä nopeasti matkaava havaitsija siirtyisi hetkessä toiseen aikaan ja aikamatkustus toteutuisi. Tällaisia aikamatkustuksen mahdollistavia ”tunneleita” aika-avaruuden eri pisteiden välillä kutsutaan nimellä madonreiät.
Aikamatkustus voisi ainakin teoriassa olla mahdollinen myös kosmisten jänteiden avulla. Aika-avaruus on jänteen ulkopuolella laakea, mutta jänteen kohdalla se katkeaa teräväksi reunaksi. Kirjassaan Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa eräs nykyajan johtavista teoreettisista fyysikoista eli Stephen Hawking vertaa kosmista jännettä paperista leikattuun kartioon. Kun paperisesta ympyrästä leikataan irti sektori, voidaan tämä irtileikattu pala taivuttaa kartioksi. Kartiopinnan aika-avaruus on tällöin laakea, koska se on samasta paperista kuin alkuperäinenkin ympyrä, mutta kartion kärjessä aika-avaruus on kaareutunut. Tämä voidaan huomata siitä, että kartion kärjestä tietylle etäisyydelle piirretyn ympyrän kehä on lyhyempi kuin sellaisen ympyrän kehä, joka on piirretty alkuperäisen ympyrän keskipisteestä tälle samalle etäisyydelle. Tämä johtaa siihen, että kärjen ympäri kierrettäessä matka ei ole yhtä pitkä kuin alkuperäisen laakean aika-avaruuden perusteella voisi olettaa, vaan lyhyempi. Yksittäinen kosminen jänne aiheuttaa samanlaisen lyhenemisen, sillä laakeasta aika-avaruudesta leikkautunut palanen lyhentää jänteen ympäri kuljettavaa matkaa muuttamatta jänteen suunnasta mitattua aikaa tai etäisyyttä. Tästä johtuen yksittäinen kosminen jänne ei voi aiheuttaa aikamatkailuun vaadittavia aikasilmukoita, mutta kahden jänteen kohdatessa tilanne on toinen. Tällöin ensimmäisen jänteen aika ja avaruus vaikuttavat toisen jänteen ajan suuntaan. Mikäli kosmiset jänteet liikkuvat toistensa suhteen lähes valonnopeudella, molempien jänteiden ympäri kierrettäessä voidaan mahdollisesti matkustaa menneisyyteen.
Puhutko nyt siis säieteoriasta?
Tosin se on vielä niin kehittymätön, että taaksepäin pääsin vain minun tekohetkeen. Paljastui nyt sekin, että äiti muhinoi mittarinlukijan kanssa. Pitääpä äitiä hieman puhutella, että mitä tuollaisen käyttäytymisen nimi on...
Eteenpäin pääsin vain minun hautajaishetkeen. Prrk..le, Hautajaisissani muijallani oli jo toinen mies, joka "lohdutteli" 'surevaa'. Täytyy pitää eukolle saarna uskollisuudesta ja avioliittolupauksesta.
aikoina lähes jokaisella oli mahdollisuus hankkia aikakone, jolla pääsi komisenkymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Sen nimi oli Neuvostoliiton Viisumi.
Asiaa kirjoitit. Gamovin? äärettömän pitkä massiivinen pyörivä sylinteri toimisi kai myös aikakoneena.
Jos fyysikko sanoo, että aikakone on mahdollinen, ei hän tarkoita, että se ikinä olisi realismia. Jos fyysikko sanoo, ettei massallinen hiukkanen voi saavuttaa valinnopeutta, niin asia on hänen mielestään teoriassakin mahdoton.
Jos heität järjestyksessä olevan korttipakan korkealle ilmaan, ei se sen jälkeen enää ole järjestyksessä. Mahdollista on, että riittävän kauan heiteltyäsi kortit putoavat päällekkäin, oikein päin ja oikeaan järjestykseen. Asia ei ole minkään fysiikan lain vastainen; ei siis mahdoton.
muuten hyvä teoria, mutta aikaa ei ole olemassa. on vain sarja peräkkäisiä tapahtumia.
Eikö aika ole juuri perättäisiä tapahtumia. Nyt hetkeä ei oikeastaan ole. Fysiikassa entropian nuoli määrää ajan suunnan. Filosofiassakaan en muista törmänneeni väitteeseen, ettei aikaa olisi. Tosin filosofien löpinä sisältää niin paljon myös keskenään ristiriitaisia väitteitä, että varma en ole.
Arkielämässä aika koetaan konkreettisesti. Fyysikko ymmärtää ajan vähän vaikeamman kautta.
Sitten sinä suuressa viisaudessasi väität: Aikaa ei ole" Perustelehan.
PS. Paksu musta kirja sanoo kyllä taivasten valtakunnan toteutumisesta: "Aikaa ei ENÄÄ ole"
Senkin mukaan sitä vielä on.
Ei ole olemassa seurausta ilman syytä, ja syy ei ole syy, jos sillä ei ole välttämätöntä seurausta. Ainoa todellinen syy on se syy joka Ylläpitää syy-seurauksen olemassaolon.
Aika on universuminlaajeneminen. Mikäli laajeneminen pysähtyisi, mikään ei liikkuisi eikä aikaa olisi. Aika on hiukkasten liikettä.
Eikö Faynemanin kvanttifysiikan lyhyessä esityksessä:QED (luentoja ei-fyysikoille) ole esitetty jopa seuraus ennen syytä? Tosin Plancin ajan puitteissa? Kai?
Konsta Pylkkänen: "Saa sitä kirjaton mies kysellä"
Muistin QED:n löytyvän hyllystyäni ja ajattelin heittää lainauksen. Mutta mitä vielä, humalaisen houreita.
Pöydällä kyyhöttävä henkioppaani, fyysisesti vaatimaton (20 cl) mutta hengessä väkevä Mr. Albert Jarraud on kyllä kanssani samaa mieltä, joten sinun lienee turha kiistellä asiasta .
Kuvitellaan että matkustaisit valonnopeudella kulkevassa junassa ja juoksisit eteenpäin, vaikkapa tunnin, pystyisitkö soittamaan itsellesi tunnin verran eri "ajassa"?
Heh, kvanttisähködynamiikka on ehdottomasti mun lemppari.
mathcal{L}=\bar\psi(i\gamma^\mu D_\mu-m)\psi -\frac{1}{4}F_{\mu\nu}F^{\mu\nu}
Että silleen. =D
liikkeessä olevan kappaleen sisällä aika kulkee vakiovauhtia. Junan ulkopuolella taas ajan kulun nopeus on erilainen.
Maailmankuulun matemaatikkomme Rolf Nevanlinnan kansantajuisesta esityksestä "Suhteellisuusteorian periaatteet ” sain idean seuraavaan ajatuskulkuun: Kuvitellaan avaruuteen piste (ulottuvuuksia sillä 0). Annetaan sen liikkua suoraviivaisesti , se piirtää viivan (ulottuvuuksia 1, pituus). Annetaan viivan liikkua kohtisuoraan suuntaansa nähden, se piirtää pinnan ,esim. neliön (ulottuvuuksia 2,pituus ja leveys). Annetaan pinnan liikkua kohtisuoraan tasoaan vastaan, se piirtää 3-ulotteisen tilavuuskappaleen, esim. kuution. Tästä eteenpäin emme voi kuvausta jatkaa, käsitettä ”kohtisuoraan tilavuutta vastaan” emme voi luontevasti hahmottaa. Näin voimme luoda 3-ulotteisia rakennelmia ja vertailla niiden osien keskinäistä sijaintia, muotoa jne. Mutta ne ovat liikkumattomia, staattisia rakennelmia. Miksi liike puuttuu ? Rakennelmissa ei ole aikaa, tuota salaperäistä neljättä ulottuvuutta. Aika vasta mahdollistaa sen, että partikkeli liikkuu: = on eri ajankohtina eri paikassa. Voisi kuvaannollisesti sanoa, että vasta aika luo elämän, biologinen olento on molekyylien, ja niistä koostuvien organismien liikettä ja muuttumista. Ajan tajuamisen suhteen olemme hyvin rajoittuneita, elämme ainoastaan nykyhetkessä , menneet ja tulevat tapahtumat ovat tavoittamattomissa. Voimme tietysti tallentaa historiaa valokuvin, äänittein jne. , mutta autenttinen tapahtumien kokeminen on peruuttamattomasti menetetty, samoin tulevat tapahtumat koetaan vasta sitten kun niiden aika on tullut
Tämähän ei liity aikakoneeseen, mutta geometristen vertauksien kautta pyrkii kuvaamaan, miten me tuosta aikakäsitteestä emme saa havainnollista ”kokonaiskuvaa” , emme pysty yhtaikaisesti näkemään menneisyyttä ja tulevaisuutta samalla tavalla kuin kolmiulotteisesta kappaleesta pystymme yhdellä silmäyksellä hahmottamaan pituuden leveyden ja korkeuden.
sanoa liikkuuko se avaruudessa, jos sille ei ole
toista pistettä vertailukohdaksi..
Sijoitetaan pisteet A ja B avaruuteen eri paikkoihin ja yhdistetään ne suoralla viivalla. Syntyy jana AB. Sijoitetaan AB:n viereen avaruuteen pisteet C ja D, niin, että niiden yhdysjana on AB:n suuntainen ja janat AC ja BD kohtisuorassa AB:tä vastaan ja sellaisella etäisyydellä, että syntyy neliö ABCD, jne.
(kyseessä euklidinen geometria)
Oleellinen idea se, että me kolmiulotteiset olennot olemme ajan tajuamisen suhteen samassa asemassa kuin kuvitteelliset "tasomaailman" olennot yrittäessään hahmottaa 3-ulotteisia kappaleita. Niille voidaan luoda tasoon projektioita 3d kappaleista ja käskeä kuvitella projektioon se puuttuva syvyysulottuvuus. Vastaavasti 4d-olennot neuvovat meitä: Nykyhetki on projektio tästä neliulotteisesta avaruus-aika-jatkumosta teidän maailmassanne. Kuvitelkaa, että nykyhetken kanssa tajuatte samanaikaisesti menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat, niin saatte kuvan ,millainen tämä 4d-maailma todellisuudessa on. (tulevaisuudesta ne eivät kuitenkaan anna tietoja, vaan käskevät kääntyä horoskooppien ja ennustajaeukkojen puoleen) [taisi esitys mennä entistä vaikeaselkoisemmaksi]