Ennen oli Valo-pulveri ja Manu-suksivoide.
Mitä tuotemerkkejä sinä muistat 50 - 60 luvulta?
Mitä tuotemerkkejä sinä muistat 50 - 60 luvulta?
Mitä tuotemerkkejä muistat
Vihtori-eno
614324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
minä muistan,kun isäni veti pillikupia.
ja saimaa askin kanteen kirjoitettiin muistilappu kauppaan kun hän lähti.
tupakkamerkki kuin Työmies.
Brylcreen oli se toinen hiusrasva muistaakseni,
vai muistaako joku toisin. Isä, perkele, sanoi
että mies ei ole mies jos ei hiusrasvaa laita.
Pakkohan sitä oli laittaa.
Oli Jymy-piipputupakka.
Tupakasta esiintyi seuraavakin mainoslause:
Mies sai maata läheltä Saimaata ja poltteli rauhassa Saimaata.
Muistuu mieleen entisajan almanakasta kuva, jossa on pikkupoika saappaissa, saapashousuissa, pikkutakissa ja lippalakissa, jotka kaikki ovat ylisuuria hänelle, suussa on sätkä, kädessä roikkuu vitjasta kello. Teksti kuuluu: Kun poika alkaa käydä miehestä, isä ostaa hänelle miehen merkin, Leijona-kellon.
Vitaponte oli 16-kesäisen pojan mielirasva ja kun ei ollut mitään ehdotti joku sokerideden tai hunajan käyttöä - kokeiltiin, kokeilkaa vaikutusta ?
Katriina-kahvipaketeissa oli muistaakseni
Joonas-seikkailuja semmoisissa pahvilipuissa.
Olikohan Pauligissa auton kuvia. Niitä me
kerättiin mieluusti. Se oli kiva, kun lapsille
oli hyötyä aikuisten kahvinhimosta.
... alettiin tosin ihailla: Yes, Sir, siirry sinäkin Bostoniin.
Boston-savukkeet pakattiin hienostuneesti ja amerikkalaisesti paperipakkauksiin eikä pahvirasioihin, kuten kotoiset Työmies, Saimaa ja Klubi, joista viimeksi mainittu, nimenomaan pilli-Klubi, oli herrasväen savuke.
Se mitä työmies poltti, oli tupakka tai sätkä, mutta ei savuke, ainakaan hänen omassa kielenkäytössään.
Radio oli Mende.
Ja sitten oli suksivoide, punanen Swix, jota
laitettiin vesikelillä, se oli semmosta pehmeetä
voijetta.
Sairaille ja toipuville niin hyvin Suomessa kuin ulkomailla Tohtori Theinhardt´in "Hygiama" , josta vielä 1913 KYLÄKIRJASTON kuvalehden mainoksessa sanotaa; "Huomattava on että Hygiama on taatusti oikeata ainoastaan suomalaisruotsalaisilla etiketeillä ja käyttöosotuksilla" O.-Y. A. E. Hedman´in Rohdoskauppa, Viipurissa - alallaan Suomen suurin liike !
Hota-pulveri oli kova sana ennen vanhaan.
Naapurin emäntä käytti sitä sydänkipuihin,
mutta se tepsi hammassärkyyn ja päänsärkyyn.
Pakkauksessa oli intiaanin kuva. Olisko se
ollut jotain luonnonyrttejä.
niinkuin esim Hota oli pakattu pieniin annoslipukkeisiin. Lapsesta ne näyttivät taitetulta kirjeeltä. Muistaakseni pulveri oli valkoista.
Kolestroli-shampoo on jäänyt myös mieleen. Se oli paksua, kimmeltävää shampoota jolla hiukset tulivat tosi kiiltäviksi.
Tuskinpa sana "kolestroli" on tänäpäivänä myyvä missään yhteydessä.
Portteri oli limonaadi, semmonen tumma,
niinkuin nykyinen Omena-pore.
Pullot oli automaattikorkilla. Se
oli posliinia ja siinä oli tiiviste
punaista kumia.
Meillä oli radiona Philipsin Pikku-Matti. Rätinän ja rutinan joukosta vähän uutisistakin sai selvää. Jäi isän veljelle kun keväällä -47 muutimme toiseen mökkiin.
Vaan miksi se vanha tanssimusiikki jota joskus myöhemmin radiossa soitettiin, tuntui jo alussa niin tutulta? Ei sitä ainakaan Pikku-Matista kuunneltu. Lestaattiperheessä ainakaan...
E-liikkeessä myytiin Oka -kahvia. Joskus harvoin sitäkin ostettiin. Oli myös Rositaa, mutta en muista varmaksi, oliko se S-ryhmän merkki.
Sitten minulla on mielikuva, että lehdessä mainostivat itäsaksalaista rengasmerkkiä nimeltä Riesa. Oliko näin? Meillä oli vain kaksi polkupyörää ja niissä taisi olla Oy Suomen Gummitehdas Ab:n tekemät kumit.
Portteri oli kylläkin tumma olut,jota sai ostaa vain alkosta.Tamperelainen panimo Pyynikki Oy valmisti tummanruskeaa limonaadia=Nimeltään Pyynikinhelmi.Yksi hiusrasvamerkki oli Suawe.Oudeqologne hajuvettä miehet käyttivät,varsinkin nuoret miehet lähtiessään tansseihin.Oudeqologne=Kansankeskudessa paremmin tunnettu nimellä"Kolina".Tuota "Kolinaa"käyttivät niinkutsutut="Puistokemistit"myös sisäisesti.
Oli mainoslause: Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari.
Toinen tunnettu merkki oli Peto
Polkupyörä, jolla opettelin ajamaan, taas oli miestenpyörä merkiltään Hirvi, mutta se saattoi olla jo 30-vuosien ellei sitten sotavuosien tuotantoa. Ei se kovin kestävä ollut.
Ostaisikohan nykyään muuten kukaan tuotetta, jonka nimessä mainitaan rotta?
Tuolloin kuului arvostetuimpien joukkoon alallaan suksiside Rotanloukku.
Sen rinnalla kilpailivat perinteinen Voitto sekä uudempi Kevyt-Meno.
Yhdeksän kymmenestä filmitähdestä käyttää Lux-saippuaa, paitsi Pekka Tiilikainen. Sen kyllä huomaa.
Pekka teki merkillisen havainnon eräissä SM-hiihdoissa. Hajupoika oli väliaika-aseman johtajana, juuri armeijan käynyt viestimies ja käytimme uuttaa laskentatapaa ja väliajat menivät Radion tietoon ennätysajassa. Pekka Tiilikainen kehui toimintaa - se oli hänen suustaan harvinaista herkkua nuorelle pojalle. (Sory episodi)
Säihke-pulveri oli puhdistusaine.
Mopo oli Zyndapp. Se oli Osuuspankin
johtajan mopo. Saksalaisella y:llä.
sanonta kun juo pommakia ja käytää silvkriiniä ja poltaa klupi77 on jo mainoksen uhri.
Suomen Kuvalehdessä oli mainossarja, jossa
iskulauseena oli: Aina hyvä ratkaisu on
Kaleva-Puku.
Jotkut pultsarit jou muuten ennen vanhaan
Illodiinia, se oli kai hajuvesi, jossa oli
alkoholia.
muista väärin!
Kyllä illotiini oli / on suu vettä.
Minä ostin viime kesänä Suomesta.
joi isäni, jotta suuvettä se oli ja teki sekopäiseksi!
Eräs kulkumies joi Illotiinia.
Suuvettähän se varmaan olikin.
Meillä kävi usein kulkumiehiä.
Saivat olla yötä.
Scoutit hoi . !
Ostakaa kaikki varustuksenne maamme ainoasta erikoisliikkeestä.
Scout-Polkupyöriä SMK:sta 140:- tarjosi Uusi Urheiluliike Julius Lönnberg Aleksanterinkatu 48 Helsinki v. 1911
Meillä elettiin melkeinpä omavaraistaloudessa, eikä ostettu merkkituotteita silloin, eikä myöhemminkään ole tarvinnut edes merkkifarkkuja.
Kun syksyllä tapettiin joku eläin, useimmiten vasikka, sen suolet ja muut roippeet pestiin huolellisesti ja pantiin suureen pataan, sekaan pantiin vettä ja lipeää ja ne keitettiin. Kun kaikki oli sulanut ja seos oli tasaista ja sopivan paksuista, se kumottiin leveäpohjaisiin astioihin jäähtymään ja kovettumaan. Sitten se leikattiin paloiksi ja kuivatettiin laudalla auringonpaisteessa, jonka jälkeen palat vietiin komeroon. Sieltä sitä sitä otettiin käyttöön pala kerrallaan.
Panen sille näin jälkikäteen mainoksen: Mummon Suolisaippua, juuri tällä Tuhkimokin pesi kasvonsa ja vaatteensa!
Tuolleen se syntyi se entisajan saippua.
Ja hyvää oli.
Muistatko sen purkin, josta pantiin
ainetta saippuaan.
Se oli Lipeäkiveä ja purkin kyljessä
oli pääkallo ja sääriluut.
Sitten oli Täystuho, jolla saatiin
hiuksista täit tapettua. Sitä oli semmosessa
pyöreässä, jääkiekon muotoisessa
purkissa ja kylkeen tehtiin viilto ja
siitä sitä tupsutettiin hiuksiin.
Kun viljelin kaalia, niin tuholaisille
piti laittaa Bladania. Se oli tosi myrkky.
Taitais olla nykyisin kiellettyjen listalla.
purkin kyljessä oli pääkallo ja sääriluut myös.
Muistan täystuhon. Sitä muuten oli lähimmässä rautakaupassa vielä vuonna 1988 ja sitä esiteltiin minulle kun ajattelin häätää ampiaiset ostamastani omakotitalon vintistä.
- Kannattaa sitten aluksi ottaa varovaisesti, sanoi kassa ja katsoi leikkisästi minua kun vein ostokseni liukuhihnalle.
En ole itse ottanut ollenkaan täystuhocoktailia,
mutta kun minulla oli sähkömies töissä vinttikerroksessa niin ampiaiset pistelivät häntä kovasti, vaikka minua ne eivät pistelleet ollenkaan. Minua nauratti aluksi kun sähkömies oli paukamilla ja minussa ei ollut ainuttakaan pistoa. Hänen vaatimuksestaan tupsautin hiukan täystuhoa ja poistuin jotta hän ei vaatisi enempää myrkkyä.
Kyllä hän sai ne työt tehtyä ilman myrkkyjäkin!
Muistan kyllä kansakoulussa ne täitarkastukset. Ihmettelen, mistä ne täit tulivat kun saunat oli ja niitä käytettiin. Meillä ainakin! Sauna lämmitettiin joka lauantai ja viikollakin joskus.
Sain perinnöksi 4½ hmetsää ja se on juuri siitä saunapuitten kasvupaikasta. Nyt olen hieman ottanut ja olen tunnelmissa. Hyvää illan jatkoa!
Sulla on kertojan lahjoja.
Minä muistan Tilley-lampun.
Isä aina pisti Tilley lamppuun
uuden sukan. Se piti polttaa.
Sitten vaan kaasua ja painetta
lamppuun ja tuli palamaan sukkaan.
Tuulastus kävi mukavasti sen
valossa. Joskus tuli vastaan
tuulastajia maistissa ja särkyneen
tilleyn sukan rakosista tuli
sinistä liekkiä. Niillä oli homma
mennyt vähän ketuille. Meillä
oli usein ämpärillinen kalaa.
samantapainen kuin Tilley ja yhtä kirkas sekin.
Meidän äiti kuivasi tuulastamalla saadut kalat leivinuunissa ja pani ne paperisäkkeihin. Niistä keitettiin talvella kalakeittoa.
Kisukeittoa meilläkin oli.
Ongittiin pasureita ja äiti
kuivasi ne pärekatolla.
Sitten lihamyllyllä jauhoksi
ja kalampulliksi.
Kyl oli pahhaa.
Haisikin vietävästi.
Poikien keräilysarja oli
Viimeinen mohikaani, ja niitä
kuvia sai purukumeista. Kerran
otin isän laatikon pohjalta
rahaa ja ostin 10 pakettia
niitä purukumeja.
Taidat olla rannikolta päin, siitä päätellen kun kaloja on voinut kuivattaa ulkona.
Myös uunissa kuivatetuissa kaloissa oli tietysti erilainen maku kuin tuoreissa, mutta hyvää se keitto minusta oli. Äiti laittoi niihin hiukan suolaa ennen kun pani ne uuniin. Muuan ihminen, joka aikuisena ollessaan ensi kertaa söi kuivakalaa ( = otti säkistä kalan ja söi sen ) sanoi, että "nämähän ovat hyviä". - No, makuasioista ei kannata kiistellä.
Oli Viidakko, Tex Willer ja Villi Länsi-lehdet. Taisi olla viimeksi mainitussa ne mohikaanit. Lehdet olivat shekkivihkon kokoisia ja antoivat valheellisen kuvan intiaanien ja valkoihoisten välisten vihollisuuksien syistä.
Minä otin äitini talvitakin taskusta vähän kolikoita ja ostin Joonas-läpyköitä koulussa eräältä tytöltä, jonka kotona juotiin paljon kahvia.
Moottorisaha oli kullokki eli Mc Gullogh.
Traktori oli taavetti eli David Brown.
Oli piikkilangan kiristäjä eli pikku-Valmetti.
tehtiin hevoselle apetta. Kammesta pyörittämällä suuri terä katkoi puidun olkilyhteen tai kaksi pieniksi silpuiksi ja sitten silput kasteltiin ja niihin sekoitettiin jauhoa.
erotettiin kerma maidosta.
Petkutus-pastillit, eli Pectus pastillit
oli sellaisia yskänpastilleja, ja taitaa
olla vieläkin. Sitten oli unitabletteja, jotka olivat niitä ranskalaisia, mitä nykyisinkin.
Terva-leijona oli peltirasiassa. Ranskalaisten
jälkeen on tulleet nämä amerikkalaiset, jotka
ei ole yhtä hyviä.
eli Eukalyptus, ärhäkänmakuisia, verrattavissa Petkutus-pastilleihin.
70-luvulla kävimme Ruotsin Haaparannasta
pehmeitä nallekarkkeja. Suomesta niitä ei
saanut. Nannaa. Jeah.
Ponds huulipunan , vaikkei äiti antanutkaan sitä laittaa, laitoïn salaa , muistaakseni mainoskin oli ponds pysyy ja pysyy ja pysyy.
Mutta se piti pestä pois ennenkuin tulin kotiin
Kivoja ovat muistot, jotka niihin tuotteisiin
liittyvät. Sun oli kiva muistelus.
Minä muistan kun appiukko aina käytti
Sunlight - saippuaa. Ihan tulee appiukkoa
ikävä.
viisikymmenluvulta oli Sans Egal. Se oli kuivempaa laatua kuin Ponds ja huuleni herkästi rohtuivat sen käytöstä, mutta käyttää piti.
Hajuvesistä on mieleeni jäänyt kielontuoksuinen pikkupullo, oli varmaan Kielohajuvettä, sitten 4711 Toscatuubia ihailin kaukaa. Filmstars mascara ja pikkuharja olivat ahkerassa käytössä, lienee mascaraa ollut joskus läjäpäin!
- hienojen leivosten paras hiiva-aine.
Näin mainosti v.1925 O.Y Teknillinen Tehdas Valkoinen Risti tuotettaan. Olikohan ensimmäinen markkinoille tullut leivinpulveri, kun sitä markkinoitiin "tieteen viimeisimpien tutkimusten tuloksena"?
Mainos on kulkeutunut minulle isoäitini perintönä. Leivinpulverin käyttöohjeet hymyilyttävät tänään yksityiskohtaisuuksillaan:
"Hiivan voi usein sekä ruoka-että kahvileivän, vanukkaiden ja torttujen valmistuksessa hyvillä tuloksilla korvata leivinpulverilla. Tarkoin on kuitenkin katsottava, että jauhojen ja leivinpulverin suhde on oikea ja samalla että ne hyvin sekaantuvat. Tämän saa parhaiten aikaan seulomalla ne yhdessä.
Kaiken leipomisen tulee tapahtua nopeaan. Taikina ei milloinkaan saa seisoa kauan senjälkeen, kun leivinpulveri on siihen sekoitettu, vaan se on heti leivottava ja paistettava. Uuninluukku on paistamisen ajan pidettävä tiiviisti suljettuna.
Kodin Leivinpulveri on kokeneen ammattimiehen koeleivonnassa kokeilema. Perheenemäntien on senvuoksi tarkoin katsottava, että juuri Kodin Leivinpulveria käytetään kirjassa selostettujen leipälajien leipomisessa...."
Ja sitten seuraakin ohjeita piparien, kakkujen, leivosten ja pullien näpertämiseen, joita kaiketi myös leipälajeiksi tuolloin kutsuttiin!
Hermannin leipää mainostettiin:
" Jos Hermannista leipä paranoo,
se ei oo leipää, se on hunajoo."
Ifa-merkkinen auto. Lieköhän sen merkkisiä vieläkin?
Polku-Singerillä tuli jälkeä.
Niitä joskus hävettiin koulussa.
joita kokeilin, mutta niitä ei yleensä enää 50-luvulla käytetty.
Keritsimiä käytettiin. Äiti otti lampaan kiinni ja istuutui nurmikolle ja lammas oli jalkojen välissä, jotta se ei pääse karkuun ja keritsi siitä villat.
oli ensimmäinen Ifa.
Hänhän sanoi: "Tässä seison enkä muuta voi."
Äiti teki hevosenleipää, jossa oli ruumenet
mukana. Vot, maistui lapsistakin hyvälle.
Nykyisin se voisi olla kova sana ihmisille.
"Riisi aina tiistaina", mainosti Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiö 50-luvulla. Kultamitalikokki Erik Haack oli laatinut riisin käytöstä emännille opaskirjasen riisiruokien valmistuksesta.
* Riso Risella > puuroon, velliin
* Kap-Riisi > jälkiruokiin
* Avorio-Helmiriisi > keittoriisi
Risella ainakin on säilynyt tuotemerkkinä meidän päivimme saakka - siis yli 50 vuotta. Muista en tiedä.
Saakohan 20 sentillä lautasellisen
Elovena-puuroa.
Muistelen Elovenapaketin maksaneen joskus alle 50 penniä.
Nyt siis lautasellinen puuroa maksaisi 1,19 mk = 20 centtiä eli enemmän kuin paketti joskus 60-luvulla.
Mutta hyvää puuroahan se: ei sitä AamunHyvän pikahiutaleet päivitä ainakaan minun suussani!
Marie- ja Onni-keksit lienevät myös ns.
" papan aikuista " laatua. Muistan miten
pienenä poikana maaalouskerhon nuotioillassa
ostin niitä. Hymyilee kuin Hangon keksi,
lienee sanonta noilta ajoilta.
Marie-kekseistä muistui mieleeni "Emännän hätävarat" vieraille. Taidetaan olla nyt 50-luvulla.
Rex-kekseistä tehtiin täytekakkua. Väliin pantiin kaakaomössöä ( olikohan siinä kookostakin ). Ladottuna keksien väliin se pehmensi keksit suussa sulavaksi herkuksi. Ohje oli Rex-paketin kyljessä.
Marie-kekseistä tehtiin "pikaleivoksia". Kaksi keksiä vastakkain: väliin kermavaahtoa ja hilloa. Päälle kermavaahtoa ja säilykehedelmiä, mansikoita tai vadelmia. Ja suklaalastuja tai nomparelleja, jos löytyi kaapista.
Rix Rax oli lapsille herkkuva.
Siihen liittyi koulupoikien
tuhma runo: Ota Rix Rax, p...a
tulee yx kax
Rix Raxit muistan! Loru oli uusi...:))
Anis-pastillit ovat tainneet säilyttää arvonsa
nykypäiviin asti.
Tiedossani olevista vanhimpia edellen käytössä olevia on "Aatamin omena" - josko löytyisi vaikka Eevankin ....?
oli maitopulveria. Tulikohan markkinoille 50-luvullla? Nyt taitaa olla yleisnimellä maitojauhe. - Sama asiahan se!
Tepan välkejauhe teki puhdasta jälkeä.
Puhdistus- ja pesuaineista on jäänyt mieleen Valo-pulveri, nestemäinen Raila lasipullossa ja oikea Tolu, joka tosiaan sisälsi tolueenia. Rexona-saippuassakin oli ennen heksaklorofeenia, siis kauhiaa myrkkyä!
Pyykkipäivänä hain äidille lipeäkiveä naapuritalon sekatavarakaupasta. Siellä ne paketit olivat talkkunapussien vieressä sääriluineen ja pääkalloinen. Kyllä nousi kunnon myrkkyhöyryt talon pesutuvan padasta kun lakanat siellä kiehuivat lipeävedessä.
Pihalla ne sitten kuivattiin seipäillä tuetun narun päällä ja siitä vietiin mankeliin, jonka kivillä täytetty lava oli pakettiauton kokoinen. Ei tehnyt mieli työntää sormia väliin.
Taas yksi vanhojen kaivelija. On elämä tosi köyhää sinullakin.
Muistelemallahan se sitten rikastuu, elämä, sanovat..))
Minäkin muistan yhden tuotemerkin: "demeter" on biodynaamisesti viljeltyjen tuotteiden tuotemerkki..))
En tosin muista miltä vuodelta se on...