Puran nyt ajatuksiani tänne..
Ekat ajatukset keskenmenosta, noin kuukaus sitten, oli ettei uutta yritetä pitkään aikaan..
Nyt minun yöt on sitä että synnytän ja hoidan vauvoja! Aamulla olen hirveen pettynyt kun herään. En vaan tiedä kumpi tunne on päällimmäisenä, keskenmenosta suru, vai uuden vauvan kaipuu.. Jokapuolella tuntuu olevan raskaana olevia naisia, ja minäpä jään aina tuijottamaan hölmön näkösenä!!
Mitäs te muut funtsitte?
Ps.Viime yönä synnytin neloset!!!! :O
Ekat ajatukset keskenmenosta, noin kuukaus sitten, oli ettei uutta yritetä pitkään aikaan..
Nyt minun yöt on sitä että synnytän ja hoidan vauvoja! Aamulla olen hirveen pettynyt kun herään. En vaan tiedä kumpi tunne on päällimmäisenä, keskenmenosta suru, vai uuden vauvan kaipuu.. Jokapuolella tuntuu olevan raskaana olevia naisia, ja minäpä jään aina tuijottamaan hölmön näkösenä!!
Mitäs te muut funtsitte?
Ps.Viime yönä synnytin neloset!!!! :O
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuukauden sisään parikin kertaa nähny että mulla olis se vavva sylissä ja niiin todelta ne on tuntunu.. niistä ei haluais edes herätä, kun tajuaa että ei sitä ookaan olemassa kun en oo raskaanakaan...pari viikkoo sitten se oli poika ja nyt toissayönä sillä oli tuuhee tumma tukka ja violetti potkupuku joten päättelin että se oli tyttö. No, ei näitä nykyään enää minään enteinä tms. ota kun mitään ei oo ennenkä tapahtunu..
No sitten tätä viimesintä unta seuras vielä inhottava painajainen, jossa ihmettelin että mitä, taasko tuli menkat, oikein epänormaalin runsasta veri"mössöö" ja isoja hyytymiä niin tajusin että ai, olinko sittenki raskaana..siten vielä erotin siinä seassa pikkuruiset jalan ja käden :P :( Niin, varmaan sellanen keskenmenon (vaikken olekaan sitä koskaan kokenut, ainakaan vielä) pelko jatkuu koko alkuraskauden ajan, jos vielä siihen tilaan enää ikinä pääsen...