Moi kaikki!
(en halua hehkuttaa täällä mutta toivon että kannustaa muita, eikä tuota paahaamieltä!)
Oli tosi kiva lukea että muutkin on mukana, ja yrittää oikeesti pois. Itselläni nyt 3 päivää SIIS 3 päivää ilman oksentamista ja olen pystynyt syömään normaalisti :) 1200kcal/päivä. Wau, mikä tunne :) Olen 26, 163/53. Sairasta mutta aijon alas 50kg, tervein merkein.
Posket kaventuneet jo nyt ja kitarisat pehmenee pikkuhiljaa :) Ruuansulatus on vähän vinksallaan, ummetusts, mutta eiköhän tämä tästä. En todellakaan sano että taustallani tämä on helppoa, mieli tekee herkkuja ja ruuan käsite on niin vieras..Tekee pahaa...Mutta PÄÄTÖS PITÄÄ nyt tai ei koskaan, sen on tultava selkärangasta ja omasta tahdosta. Nyt onnistun, toivon niin ainakin. Vaikka mikä olisi niin tahdon pois tästä. Lääkäriin en mene, kaverelle en kerro. Itse aijon itseni parantaa.
Niin ja keskustelitte siitä että juotte alkoholia, jep, se lisää ruuanhimoa! Ja hutikassa sitä voi sortua, mutta jos juotte niin antakaa silloin myös lupa itsellenne syödä. Ei me voida yhdestä bileillasta lihota. Jos eletään 6pv viikossa normaalilla ja 1pv viikossa herkkua niin ei se paino nouse. Elimistö ei pysty imemään sitä kun ei ole tottunut.
Ja olen kuullut että tämä BULIMIA palsta saattaa koukuttaa oksenteluun joten, älkää sortuko, tsematkaa sitä tunnetta vastaan (tiedän NIIN vaikeaa) mutta ME onnistutaan.
Kertokaa miten teillä menee :)
T, EX-Bulimikko -> toivottavasti pitkään ja lopullisesti!
(en halua hehkuttaa täällä mutta toivon että kannustaa muita, eikä tuota paahaamieltä!)
Oli tosi kiva lukea että muutkin on mukana, ja yrittää oikeesti pois. Itselläni nyt 3 päivää SIIS 3 päivää ilman oksentamista ja olen pystynyt syömään normaalisti :) 1200kcal/päivä. Wau, mikä tunne :) Olen 26, 163/53. Sairasta mutta aijon alas 50kg, tervein merkein.
Posket kaventuneet jo nyt ja kitarisat pehmenee pikkuhiljaa :) Ruuansulatus on vähän vinksallaan, ummetusts, mutta eiköhän tämä tästä. En todellakaan sano että taustallani tämä on helppoa, mieli tekee herkkuja ja ruuan käsite on niin vieras..Tekee pahaa...Mutta PÄÄTÖS PITÄÄ nyt tai ei koskaan, sen on tultava selkärangasta ja omasta tahdosta. Nyt onnistun, toivon niin ainakin. Vaikka mikä olisi niin tahdon pois tästä. Lääkäriin en mene, kaverelle en kerro. Itse aijon itseni parantaa.
Niin ja keskustelitte siitä että juotte alkoholia, jep, se lisää ruuanhimoa! Ja hutikassa sitä voi sortua, mutta jos juotte niin antakaa silloin myös lupa itsellenne syödä. Ei me voida yhdestä bileillasta lihota. Jos eletään 6pv viikossa normaalilla ja 1pv viikossa herkkua niin ei se paino nouse. Elimistö ei pysty imemään sitä kun ei ole tottunut.
Ja olen kuullut että tämä BULIMIA palsta saattaa koukuttaa oksenteluun joten, älkää sortuko, tsematkaa sitä tunnetta vastaan (tiedän NIIN vaikeaa) mutta ME onnistutaan.
Kertokaa miten teillä menee :)
T, EX-Bulimikko -> toivottavasti pitkään ja lopullisesti!
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tule kertomaan tänne miten olen onnistunut. En ole tänäänkään onnistunut olemaan oksentamtta. On todella vaikea hallita syömisiään täällä vanhempien luona. Luultavasti jos asuisin yskin, niin onnituisin paremmin, koska saisin itse päättää mitä kaappeihini pistän. Kämpän saan vasta kuun lopussa.
Tunsin vain tarvetta kirjoittaa, sillä minusta tämä ketju on ihan aiheellinen aloittaa. Joku valitti kerran, miten ihmisen tulevat bulimia-palstalle kyselemään vinkkejä oksentamiseen ja laihduttamiseen, mutta tämä ryhmä ei ole sellainen. Tähän ryhmään saa osallistua ne, jotka ovat tällaisia viestejä vastaan.
1200 kaloria päivässä on minusta aika vähän, mutta ehkä rajun bulimiakauden jälkeen se on riittävästi. Elimistöllä kestää nimittäin tottua siihen, että se saa ruokaa. Olen itse käynyt kuukausi sitetn läpi pahoja ripuleita ja ummetuksia, mutta onneksi pahin on ohi. Nykyään aineenvaihduntani pelaa vaikka oksennankin ajoittain. 3 päivää on iso saavutus. Minun ennätykseni on ollut 1 vaivainen päivä. 3 päivää on minulle suuri haaste, mutta aion nyt ottaa sen vastaan. Vielä minä tämän bulimianpaskiaisen tuhoan, lopullisesti.
Yhdyn lauseeseesi: "Vielä minä tämän bulimianpaskiaisen tuhoan, lopullisesti."
Minä teen sen myös!
OLetko onnistunut olemaan tä'nään oksentamtta? Minäe n.
Luen parhaillaan Julia Buckroydin kirjaa Anoreksia& bulimia. Tässä kerrotaan siitä, että kun anorektiselta tai bulimiselta tytöltä kysytään miksi he syövät niin kuin syövät, niin vastaus on yleensä se että ku haluaa olla laiha. Näin myös mun kohdalla. Mutta jos bulimikko todella haluaisi laihtua niin siihen pitäisi löytää jokin toinen tie, sillä bulimia kaikesta sen aiheuttamasta tuskasta huolimatta pitää normaalipainoisen edelleen "vain" normaalipainoisena (itse olen normaalipainoinen bulimikko). Mä haluaisin laihtua kyllä muutaman kilon, mutta en bulimian avulla, ja anorektikkoa musta ei (onneksi) ikinä tuliskaan, koska siihen vaadittavaan syömisestä pidättäytymiseen musta ei todellakaan ole! Enkä toivo/halua että olisikaan. Tää kirja opetti ainakin minulle sen että bulimia oksenteluineen ja laksatiiveineen on kuitenkin suht tehoton keino estää kalorien imeytyminen. Toisaalta oon mä ton varmaan tienny jo pitemmän aikaa, mut mun vaan ilmeisesti piti nähdä mustaa valkoisella ennen ku oikeasti tajusin sen.
Tsemppiä teille muille parantumisen tiellä oleville ja jos on halua laihduttaa, niin pyritään tekemään se niin kuin "terveet ihmiset yleensä"! :-)
Eli minulla myös nyt ensimmäinen päivä ex-bulimikkona. Hyvältä tuntuu tähän asti, välillä on käynyt mielessä repsahtaa ja perinteisesti "aloittaa sittenkin vasta huomenna", mutta aika nopeasti olen päässyt noista ajatuksista eroon. Hyvä keino minulle on päättää että odotan vaikka tunnin ja jos silloinkin vielä olen sitä mieltä että luovutan, niin sitten luovutan. Usein sitä ehtii siinä ajassa taas järkiintyä ja muistella miten huono omatunto aina "kohtauksien" jälkeen tulee. Ja harvoinpa ainakaan itse olen ollut oksentamisen jälkeen sitä mieltä että se ruoka tosiaan olisi ollut niin hyvää että kannatti jälleen sortua tähän sairaalloiseen tapaan.. Kaikkea tällaista olen yrittänyt päivän aikana huonoina hetkinä miettiä ja tänään ne toimivat. Yöstä voi tulla vielä vaikea mutta onneksi kaappi on tyhjä ja lähin yön auki oleva ruokapaikka yli 60km päässä (mikä ei tosin ole kyllä ennenkään estänyt lähtemästä aamuyöllä sinne ajamaan, mutta uskon todella selviäväni tänään kun ei sen lähempää löydy ahmittavaa).
Mutta tsemppiä muillekkin ja koitetaan elää päivä kerrallaan :) muistaakaa että kun tänään selvitään niin huominen on aina hitusen helpompi, ja jonain päivänä saatetaan huomata parantuneemme!!
Tosiaan, viikko sitten sorruin viimeks ja voin sanoo että tuntuu niin hyvältä!!! Viikonloppuna olin lähellä sortua mut oli voimia estää se. Lisäks teippasin ruokakaapin oven sisäpuolelle sellaisen lapun minkä otsikko on Ahmimisen jälkeen. Sen kun lukee heikolla hetkellä niin mietti oikeasti haluaako jatkaa. Tuntuu että sellainenkin päivä voi vielä koittaa ettei sillä lapulla ole merkitystä, tiedän nimittäin että kun ahmimisolo iskee niin sitä ei pidättele mikään, mut päivä kerrallaan! Voimia myös teille ja paljon "virtuaalitukea"!!! :-)
Heippa!
Kuivilla mennään, lähellä ollut sortuminen mutta kovana on pysyttävä :)
Upeeta että muutkin on onnistunut pysymään kuivilla!!! Siis oikeasti TOSI hyvä juttu!
Eihän Roomakaan rakenettu päivässä joten mennään päiväkerrallaaan ja parannutaan tästä Vi#ttumaisesta sairaudesta, inhoan sitä että se on saannut ylivallan ja tulee tekemään vielä MONTA vuotta tuskaa elämääi. Vaikka toivottavasti tervehdynkin mutta takaraivossa piru tulee koputtamaan!
MUTTA ILOITAAN SIITÄ ETTÄ MEILTÄ LÖYTYY SELKÄRANKAA JA OLEMME TSEMANNEET OKSENTAMATTA 1PÄIVÄSTÄ -> :)
Harmittaa. Tosiaan, viikon olin ahmimatta, enkä edes maistellut mitään mitä yleensä ahmin. Kaikin puolin söin terveellisesti morkkistelematta. Sit eilen söin yhden normikokoisen jätskituutin, siis YHDEN TUUTIN, ja senkin jälkeen piti oksentaa. Yleensä mun ahmimismäärät on moninkerroin suuremmat, mut miks mun piti mennä oksentamaan yks vaivainen jäätelökin...? Kai mulle tuli tostakin määrästä morkkis ku olin päättäny etten vähään aikaan syö mitään herkkuja ja olin onnistunutkin siinä jonkin verran. Ja eihän yks jäde vielä oo mitään ahmimista!!! Vaan ihan normaalia. Sitä vaan miettii että miten tästä paskasairaudesta voi ikinä toipua jos yks v**un tuuttikin saa jo noin ahdistumaan.
Mun pitäis oppia sallimaan itelleni edes jotain, ku enhän mä osaa/halua totaaliherkkukieltäytyjäkskään alkaa...Häät tulossa lauantaina. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin niistä buffet-pöydistä, mut itsekurin täytyy pitää mut aisoissa! 250 vierasta ja koko suku tulos, niitten edessä ei voi kärähtää epämääräisistä vessareissuista! Onneks on pakko olla syömättä liikaa.
Ei se maata kaada että sorruit. Niin mäkin tein, vahvasti olin menossa mutta sitten tuli ahmittua. Tiiän kyllä ton jädetunteen, kun syö vähän niin tulee morkkis, vaikka muutkin syö NORMAALISTI niin eikä liho!
Mullakin häät viikonpäästä, shit, mutta Anna, syöt vaan vähän kaikkea. ETTEI TARVII OKSENTAA!!
Päätät: ei leipää, pelkkää salaattia ja boolikulhoa sitten...Ota vähän kaikkea ettei väki ihmettele. Ota lautaselle mutta et syö, nyrpit ja piilotat servetinalle. Sanot että, satsaatkin tohon upeeseen kakkuun...ja sitten taas seuraava tekosyy!
Eli nyt kuri häihin, et syö, noloa ruveta oksentamaan ja päivä menee pilalle! Millanen puku sulla on, jos ei ihan istuva niin silloinhan se mahan syöntipömpötys ei haittaa...
Mä laitan sellasen söpön "dolli" mekon joten voin hieman syödä ettei pullukkavatsa näy...Sillä en TODELLAKAAN oksenna yleisilläpaikoilla, tahdon näyttää hyvältä!
En onnistunut päivääkään.