Onko teillä samanlaista. Vauvani syntyi kuolleena rv 38. Ihan hirveä hoivaamisvietti on nyt. Uutta vauvaa ei vielä voi yrittää, mutta onneksi siskoni antoi minulle kissanpennun hoivattavaksi.
Tuntuu vain jotenkin, ettei se vaan enää riitä. Hyvän hyvyyttäni vielä lupasin ensi viikolla ottaa toisenkin kissanpennun. Siinähän se menee toisen kaverina. Mutta totuushan on etten mä tästä hoivaamisvimmasta parane elukoita hoitamalla.
Rakkautta olisi lapselle, mutta nyt vain kävi näin.
Täytyy yrittää selvitä vain ja saada muutakin ajateltavaa ja tekemistä itselleni, etten ihan sekoa.
Tuntuu vain jotenkin, ettei se vaan enää riitä. Hyvän hyvyyttäni vielä lupasin ensi viikolla ottaa toisenkin kissanpennun. Siinähän se menee toisen kaverina. Mutta totuushan on etten mä tästä hoivaamisvimmasta parane elukoita hoitamalla.
Rakkautta olisi lapselle, mutta nyt vain kävi näin.
Täytyy yrittää selvitä vain ja saada muutakin ajateltavaa ja tekemistä itselleni, etten ihan sekoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itsellä ei raskaus ihan yhtä pitkälle päässyt, puolessa välissä meni kesken. Mutta huomasin jo raskausaikana miten suojeleva ja ylihuolehtivainen olin kissojani kohtaan. Ja keskenmenon jälkeen tämä on pahentunut ongelmaksi asti. En tiedä onko kyse hoivaamisvietistä, mutta pelkään yli kaiken että kissoille tapahtuu jotain ja suojelen niitä kuin raivokas lintuemo. Sama koskee kyllä läheisiä ihmisiä ja itseänikin, pelkään yli kaiken että jollekulle tapahtuu jotain pahaa. Mutta erityisesti kissat on mun valvovan silmän alla, ja tahdon myös yli kaiken hellitellä niitä, silitellä ja paijata ja pitää kainalossa nukkuessani, ja tarjoilla parhaita herkkuja jne.
Hoivaile sinä kissoja vain, ei se ainakaan pahasta voi olla. :) Mutta joskus jos tulet uudelleen raskaaksi, niin ethän sitten hylkää ottamiasi kissoja kun vauva tulee?
Eipä tulisi mieleenkään hylätä kissoja. Itseasiassa talvella etsin kissanpentua monta kuukautta enkä löytänyt. Sitten lopetin etsimisen. Kunnes sitten tämä tapahtui kesäkuussa ja siskoni toi ton kissanpennun. Olisin kyllä ottanut kissan vaikka vauva olisi syntynyt elossa.
Eihän ne kissat vauvaa korvaa, mutta ne on nyt mulle henki ja elämä. Kuin lapsia mulle. Kaitpa se on ihan normaalia.
Hei!
Ensiksi osanottoni vauvan menetyksestä.
Me haettin meidän "elukat" n. 8 kk ensimmäisen vauvan menetyksen jälkeen. Ensimmäisestä päivästä lähtien minulla mieliala koheni. Kolmas kissa (silloin 6 viikon ikäinen vauvakolli) tuli taloon vajaat 2 vuotta sitten. Oli niin aliravittu, että tarvitsi lisämaitoa ja sitähän me annoimme pullosta 6 kk:n ikään asti. (Okei, meihinhän se enemmän sattui, kun sitten pullosta vierotettiin.)
Minua auttoi paljon vertaistuki ja sitten myöhemmin meidän kissat, kun oli joku kohde, johon sitä ylimääräistä rakkautta sitten pystyi tuhlaamaan. Kissat ovat tällä hetkellä pilalle hemmoteltuja... Mutta samapa kai tuo. ;D
Aika luonnollistahan tuo on, miulla vaikka aikaisemmilla vkoilla ja tapahtuneesta jo jonkun aikaa, silti edelleenkin on tyhjä syli ja jotain vain pitäisi saada hoivattavaksi.
Kissanpentu tai koiranpentu olisi hyvää syliterapiaa, ihmislapsista tulisi itku.
Pusut pennuillesi!
se syli on tyhjä ja henkisessä terveydessä vauvanmentävä reikä. Tiedän tunteen. Se ei tosiaan parane elukoilla :D mutta jos niistä saa edes vähäsen lohtua, hyvä.
Miksi ette saa vielä yrittää uudestaan? Onko lääketieteellinen syy vai raskauden keston määrityksestä kyse?
Toivottavasti seuraava kerta onnistuu, ja toivottavasti uskallat käydä koko rumban vielä läpi. Sillä se syli täyttyy mutta hitto että sitä joutuukin odottamaan...
Itse sain oman menetyksemme jälkeen uuden työpaikan joka pelasti minut märehtimästä tapahtunutta yksin kotonani. Uusi raskaus alkoi kolmannesta kierrosta edellisen synnytyksen jälkeen ja voilá, nyt on syli täydempi kuin sitä aina toivoisikaan :D toivon että saat saman, pian.
***
Niin, ajattelin vaan odottaa ne ensimmäiset kuukautiset ihan vaan sen takia, kun olen kuullut, että jos tulee ennen niitä raskaaksi on suurempi riski keskenmenoon.
Ja ihan senkin takia että raskauden keston pystyy paremmin määrittämään. Meille se on tärkeää sen takia että osataan sitten mennä heti seulontaan ym. kokeisiin oikeaan aikaan. Me kun kuulutaan riskiryhmään sen vauvan sairauden vuoksi.
mikä sairaus teidän vauvalla oli?
Ystäväni synnytti muutama kuukausi sitten vauvan, joka kuoli muutamia minuutteja syntymänsä jälkeen. Vauvan munuaiset ja keuhkot eivät olleet kehittyneet :(. Itse olen nyt raskaana ja kaikenlaista tulee mietittyä.
Tyttö jolle syntyi 18 trisomia vauva. Olen kirjoitellut tänne jo aiemminkin.
Voit kyllä olla huoleti tän sairauden osalta. On todella pieni mahdollisuus saada 18 trisomia vauva. Lääkäri sanoi että 1/10 000:sta vauvasta sairastaa sitä. Eli mulla tosi huono tuuri. Vähän niinkuin lotto voitto. Huono sellainen.
lääkäreillä olla sama sanonta kaikille? tuntuu että näitä "harvinaisen lottovoiton" saaneita on aika paljon.
meillä vauva menehtyi täysiaikaisena päivää ennen syntymäänsä. lapsi oli terve ja se mitä tapahtui tuskin selviää koskaan. tapahtuneesta on nyt useampi kuukausi, meille lääkärit suosittelivat vuodenkin taukoa ennen uutta lasta. vuoden tauko tuntui ihan järjettömältä ajatukselta ja päätimme antaa lapsen tulla heti kuin haluaa. nyt olenkin raskaana. parhaana tukena kaikessa tässä ovat olleet ehdottamasti lemmikki ja oma mies, ei näitä juttuja oikeasti muut ymmärrä vaikka haluaisivatkin..
kaikkea hyvää teille tulevaisuuteen ja onnea raskautumiseen.
Mitä teillä tapahtui?
Itse lähdin kanssa töihin heti km:jälkeen, kaikista paras lääke. Ollut niin älytön kiire etten ole kerennyt edes ajatella asiaa kummemmin.
Aurinko on alkanut paistamaan :)
takia... Itse menetin esikoiseni (rv 23) Ja niitä ekoja menkkoja kans odotellaan...
Toivottavasti ne menkat nyt alkaisivat ja olisipa jo jälkitarkastuskin ohitse.
Itse hoivailen koiriani. Vauvakuume on valtava, ja syli tyhjä!
malttamattomana odottelin menkkojen alkua että voisi aloittaa uuden yrityksen. tämä uuden yrityksen aika voi olla myös henkisesti erittäin vaikeaa! itse huomasin jossainvaiheessa olevani ihan hajalla kaiken suurien toiveiden, yrityksen, pettymyksen ja odotuksen keskellä. monet pettymyksen itkut tuli itkettyä. antaisin neuvon, anna elimistölle aikaa.. en tarkoita vuotta mutta vaikka pari kiertoa ennen yritystä,kun äidin keho on palautunut normaliin on vauvallakin paremmat mahdollisuudet jaksaa lopuunasti. tiedän että aika tuntuu pitkältä ja on turhauttavaa odotella mutta se kannattaa, raskautuminenkin on helpompaa säännöllisen kierron vuoksi(ellette käytä ovistestejä). kyllä kroppa sitten tekee tehtävänsä ja antaa teille kun on palautunut ja valmis uuteen raskauteen.
kaikkea hyvää ja onnea uuteen raskauteen!!