Kuinka paljon yhteiskunnan ja ympäristön ylivirikkeisyys ja rauhattomuus aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta, jota myöskin ADHD:ksi kutsutaan?
Esimerkiksi kouluissa, joissa on epäpätevä opettaja, joka ei saa kuriin oppilaita, joita on liikaa luokkaa kohden ja kaikki hölisevät; niin onko ihme jos joku ei pysty keskittymään?
Tai mitä kaikkea televisiosta ja internetistä tulee, tai kaikki se mainostulva ja ärsykeet, jotka pursuavat kauppakeskuksista kaduille?
Jos "ADHD" potilas viedään rauhalliseen luonnon helmaan, jossa purot solisevat ja puut humisevat, kuinka touhkeana hän olisi? Eiköhän aikuisellekin saa ADHD:n jos hän altistuu liioille virikkeille, ja palautumisaikaa ei ole.
Puhun omasta kokemuksestani siltä osin, että lukiossa opiskelu oli hyvin "tylsää" ja siellä saattoi keskittyä - eli vajota koomaan tunneilla; rauhallinen luokka, ei mitään ylimääräistä sälää ja mielenkiinnoton aihe. Taas sen sijaan yliopistossa, jossa porukat vaihtui joka kurssille, opiskeluympäristö oli tavattoman virikkeinen ja kiinnostava, opetettavassa aineessa oli liian paljon asioita ja yksityiskohtia joihin olisi halunnut perehtyä tarkemmin, ja opiskelusysteemi kaikkine kommervenkkeineen kaaottinen sälöilevä "kokonaisuus", jonka palaset valuivat opiston ilmoitustaulujen seinille - sambialaisten naisjärjestöjen ja liikuntakurssien sekaan ... No jokatapauksessa tuo aika teki minusta ylikiihdytetyn gerbiilin.
Voi olla, että luovat ja herkät yksilöivät reagoivat ensimmäisenä; yhteiskunta kuitenkin jatkaa kiihtyvällä syöksykierteellä ärsykkeiden eskaloituvaa ja eskapistista kiitorataa - joten pikkuhiljaa jatkuva syöttö käy muidenkin keskittymiskyvylle ja asteittain muutkin ihmisryhmät seuraavat perästä.
Kohta me kaikki olemme ADHD-tapauksia. Olisiko yhteiskuntaa ja meidän elinympäristöämme syytä muuttaa ihmisille sopivammaksi vai ihmisiä sopeuttaa keinotekoiseen kontekstiin lääkkeillä ja turruttamalla heidän kykynsä aistia ja tuntea, tehdä heistä eläviä zombeja. Kuka muka haluaa robottimaisten ihmisten yhteiskunnan? Tähän voisi tietysti sanoa, että vallanpitäjät ja kiihkokapitalimin tuotantokoneiden vahdit, mutta ei tuollainen elämä heillekään mitään iloa tuota.
Olisikin ehkä syytä miettiä nykyisen yhteiskuntamme arvoja tai arvotyhjiöitä, nykyisen elämämme menoa ja syvempää tyydytystä kokonaisvaltaisempaa ihmisenä oloa, ja sitä mikä on vialla yhteiskunnassamme, koska tätä jonkinlaista puutosta yritetään kompensoida kapitalimilla ja shoppailemalla.
-*-*-
Juttu rupeaa nyt laajenemaan vähän, mutta kun tässä nyt kerran ollaan niin teenpä selostuksen yhteiskunnan toiminnasta. Ylempi oli tavallaan lyhyempi oppimäärä :)
Yhteiskunnan sisäinen arvotyhjiö - ihmiset kokevat jonkin puuttuvan, korvaavat tätä shoppailemalla ja ostamalla, joka tuntuu nykyään olevan ainoa yhteiskunnan sisältö. -> kapitalistit rikastuvat. raha = valtaa -> poliittista vaikutusvaltaa -> sopeutumattomat yksilöt lääkitään tunnottomiksi, jotta he eivät häiritse pyhän kapitalismin toimintaa = systeemi toimii, mutta kukaan ei ole aidosti onnellinen tai tyytyväinen, yhteiskunnan nykyisellään tuottama tyydytys on vain "pintaonnellisuutta", syvempi onnellisuus ja tyytyväisyys elämään puuttuu.
Vallanpitäjät, joilla muuten on koko media hallussaan, eivät halua, että asiasta puhutaan, koska heidän valtaansa ja asemaansa pönkittää samoin kuin nykyistä systeemiä, että homma toimii näin. Toisaalta myös vallanpitäjät kärsinevät tästä nykyisestä tyhjyydestä ja täyttävät sitä hamstraamalla valtaa ja rahaa. Eli nykytilanne ei välttämättä ole heillekään ideaali.
Joten voisiko tämän tehdä jotenkin toisinkin.. ;)
Yhteiskunta-analyyttisen tripin tarjosi Blue-Chip
Esimerkiksi kouluissa, joissa on epäpätevä opettaja, joka ei saa kuriin oppilaita, joita on liikaa luokkaa kohden ja kaikki hölisevät; niin onko ihme jos joku ei pysty keskittymään?
Tai mitä kaikkea televisiosta ja internetistä tulee, tai kaikki se mainostulva ja ärsykeet, jotka pursuavat kauppakeskuksista kaduille?
Jos "ADHD" potilas viedään rauhalliseen luonnon helmaan, jossa purot solisevat ja puut humisevat, kuinka touhkeana hän olisi? Eiköhän aikuisellekin saa ADHD:n jos hän altistuu liioille virikkeille, ja palautumisaikaa ei ole.
Puhun omasta kokemuksestani siltä osin, että lukiossa opiskelu oli hyvin "tylsää" ja siellä saattoi keskittyä - eli vajota koomaan tunneilla; rauhallinen luokka, ei mitään ylimääräistä sälää ja mielenkiinnoton aihe. Taas sen sijaan yliopistossa, jossa porukat vaihtui joka kurssille, opiskeluympäristö oli tavattoman virikkeinen ja kiinnostava, opetettavassa aineessa oli liian paljon asioita ja yksityiskohtia joihin olisi halunnut perehtyä tarkemmin, ja opiskelusysteemi kaikkine kommervenkkeineen kaaottinen sälöilevä "kokonaisuus", jonka palaset valuivat opiston ilmoitustaulujen seinille - sambialaisten naisjärjestöjen ja liikuntakurssien sekaan ... No jokatapauksessa tuo aika teki minusta ylikiihdytetyn gerbiilin.
Voi olla, että luovat ja herkät yksilöivät reagoivat ensimmäisenä; yhteiskunta kuitenkin jatkaa kiihtyvällä syöksykierteellä ärsykkeiden eskaloituvaa ja eskapistista kiitorataa - joten pikkuhiljaa jatkuva syöttö käy muidenkin keskittymiskyvylle ja asteittain muutkin ihmisryhmät seuraavat perästä.
Kohta me kaikki olemme ADHD-tapauksia. Olisiko yhteiskuntaa ja meidän elinympäristöämme syytä muuttaa ihmisille sopivammaksi vai ihmisiä sopeuttaa keinotekoiseen kontekstiin lääkkeillä ja turruttamalla heidän kykynsä aistia ja tuntea, tehdä heistä eläviä zombeja. Kuka muka haluaa robottimaisten ihmisten yhteiskunnan? Tähän voisi tietysti sanoa, että vallanpitäjät ja kiihkokapitalimin tuotantokoneiden vahdit, mutta ei tuollainen elämä heillekään mitään iloa tuota.
Olisikin ehkä syytä miettiä nykyisen yhteiskuntamme arvoja tai arvotyhjiöitä, nykyisen elämämme menoa ja syvempää tyydytystä kokonaisvaltaisempaa ihmisenä oloa, ja sitä mikä on vialla yhteiskunnassamme, koska tätä jonkinlaista puutosta yritetään kompensoida kapitalimilla ja shoppailemalla.
-*-*-
Juttu rupeaa nyt laajenemaan vähän, mutta kun tässä nyt kerran ollaan niin teenpä selostuksen yhteiskunnan toiminnasta. Ylempi oli tavallaan lyhyempi oppimäärä :)
Yhteiskunnan sisäinen arvotyhjiö - ihmiset kokevat jonkin puuttuvan, korvaavat tätä shoppailemalla ja ostamalla, joka tuntuu nykyään olevan ainoa yhteiskunnan sisältö. -> kapitalistit rikastuvat. raha = valtaa -> poliittista vaikutusvaltaa -> sopeutumattomat yksilöt lääkitään tunnottomiksi, jotta he eivät häiritse pyhän kapitalismin toimintaa = systeemi toimii, mutta kukaan ei ole aidosti onnellinen tai tyytyväinen, yhteiskunnan nykyisellään tuottama tyydytys on vain "pintaonnellisuutta", syvempi onnellisuus ja tyytyväisyys elämään puuttuu.
Vallanpitäjät, joilla muuten on koko media hallussaan, eivät halua, että asiasta puhutaan, koska heidän valtaansa ja asemaansa pönkittää samoin kuin nykyistä systeemiä, että homma toimii näin. Toisaalta myös vallanpitäjät kärsinevät tästä nykyisestä tyhjyydestä ja täyttävät sitä hamstraamalla valtaa ja rahaa. Eli nykytilanne ei välttämättä ole heillekään ideaali.
Joten voisiko tämän tehdä jotenkin toisinkin.. ;)
Yhteiskunta-analyyttisen tripin tarjosi Blue-Chip
Vastaukset 3
Vanhimmat
en usko että ympäristö vaikuttaa siihen että "onko adhd tai assi vai ei"
Olin itsekin yliopistoaikoina "ylivilkas gerbiili", jonka päivät kuluivat pepsi maxin ääressä tietokoneella ja lukuisilla kahvihetkillä ystävien kanssa. (Toisin kuin peruskoulussa ja lukiossa). Näin jälkeenpäin tarkasteltuna olen ollut käytökseltäni varsin adhd-tyyppinen. Vauhtini oli kova, kännykkäni pirisi jatkuvasti, tein lukuisia asioita yhtä aikaa, enkä malttanut keskittyä graduun, koska sosiaalinen elämäni oli niin vilkasta. Tenteissä pärjäsin sitä vastoin erinomaisesti, sillä niihinhän saattoi lukea muutaman päivän (ja yön) putkeen, ei tarvittu viikkojen yhtämittaista panostusta. Olen varma, että jos ADHD:stä olisi puhuttu jo silloin, joku olisi keksinyt iskeä diagnoosin otsaani.
Nyt vuosia myöhemmin elinympäristöni ja -tapani on vallan toinen enkä sähellä adhd-maisesti.
En myöskään juo enää pepsi maxia...
http://www.karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=28242&sid=22a85d14ab29faa24057e1401ab340f2