Olisin kiinnostunut kuulemaan vastauksia kysymyksiini niiltä ihmisiltä, jotka ovat itse sairastaneet psykoosin.
Miten ja miksi koette sairauden puhjenneen?
Oliko elämässänne jokin kriisitilanne psykoosiin ajautuessanne?
Teittekö itse elämässänne jonkin virheen, mitä kaduitte syvästi jälkeenpäin?
Koitteko jonkinlaista fyysistä tuntemusta päässä kun psykoosi puhkesi?
Jouduitteko sairaalahoitoon?
Miten olette toipuneet?
Onko psykoosi uusiutunut myöhemmin, vai jäänyt yhdeksi kerraksi?
Oletteko päässeet psyykelääkkeistä kokonaan eroon?
Oletteko kyenneet palaamaan työelämään?
Koetteko päässänne tapahtuneen jotain fyysistä muutosta psykoosin jälkeen?
Oletteko kärsineet uniongelmista tai psykoosin uusiutumisen peloista?
Olisin enemmän kuin kiitollinen vastauksista!
Miten ja miksi koette sairauden puhjenneen?
Oliko elämässänne jokin kriisitilanne psykoosiin ajautuessanne?
Teittekö itse elämässänne jonkin virheen, mitä kaduitte syvästi jälkeenpäin?
Koitteko jonkinlaista fyysistä tuntemusta päässä kun psykoosi puhkesi?
Jouduitteko sairaalahoitoon?
Miten olette toipuneet?
Onko psykoosi uusiutunut myöhemmin, vai jäänyt yhdeksi kerraksi?
Oletteko päässeet psyykelääkkeistä kokonaan eroon?
Oletteko kyenneet palaamaan työelämään?
Koetteko päässänne tapahtuneen jotain fyysistä muutosta psykoosin jälkeen?
Oletteko kärsineet uniongelmista tai psykoosin uusiutumisen peloista?
Olisin enemmän kuin kiitollinen vastauksista!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Alan olla jo sen verran selvillä vesillä, että vastaaminen onnistuu, joten olepa hyvä.
"Miten ja miksi koette sairauden puhjenneen?"
Tarina olisi yksityiskohtaisena kovin pitkä, mutta lyhyesti se menee niin, että 14-vuotiaana rakastuin ensimmäistä kertaa; olin kuitenkin liian ujo kertoakseni tälle tytölle tunteistani, ja tilanteen epätoivoisuus ajoi minut yrittämään päästä tunteistani eroon. Päättelin, että onnistuakseni siinä minulla pitäisi olla joku, jota rakastaa vielä enemmän - mutta minulla ei ollut, joten aloin tietoisesti kehitellä sellaista kuvitteellista tyttöä. Alussa kaikki oli vielä selvää, ymmärsin hänet kuvitteelliseksi. Jossain vaiheessa jotain nyrjähti kuitenkin mielessäni, ja aloin uskoa aivan tosissaan, että tämä tyttö oli olemassa - niillä vaihein voidaan kai katsoa psykoosini puhjenneen. Eli siis epätoivoinen rakkaus ajoi minut harhaluuloihin; myöhemmin kuvioihin tulivat myös aistiharhat.
"Oliko elämässänne jokin kriisitilanne psykoosiin ajautuessanne?"
Ei varsinaisesti, jollei tuota rakastumista ja sitä seurannutta syvää masennuskautta sellaiseksi lasketa. Mitään selvää käännekohtaa en muista olleen, tai mitään erityistä tapahtumaa, jonka seurauksena psykoosi sitten iski päälle.
"Teittekö itse elämässänne jonkin virheen, mitä kaduitte syvästi jälkeenpäin?"
Kyllä. Jos olisin saanut kerrottua tunteistani rakastamalleni tytölle, olisin ehkä säästynyt niin masennukselta, kuin myös psykoosilta. Ja ennen kaikkea se ensimmäinen virhe oli edes rakastua; tuskinpa ihminen kuitenkaan tunteitaan hallitsee...
"Koitteko jonkinlaista fyysistä tuntemusta päässä kun psykoosi puhkesi?"
En kokenut. Itse en huomannut sitä millään tavalla, ja koko asia tuli ilmi vasta, kun masennukseni ajamana hakeuduin psykologin luokse. Sittenkin en itse uskonut olevani mitenkään sairas, muuten kuin sen masennuksen puolesta.
"Jouduitteko sairaalahoitoon?"
En. Jälkeenpäin sain tosin kuulla tältä psykologilta, että minusta vastannut psykiatrian erikoislääkäri olisi tahtonut minut sairaalaan passittaakin; hän kuitenkin vastusti sitä onnistuneesti vedoten siihen, ettei sairauteni sillä hetkellä haitannut elämääni liiaksi.
"Miten olette toipuneet?"
Varsin hyvin. Oikea lääkitys teki ihmeitä mielelleni. Vähitellen ymmärsin kuvitelmani harhoiksi, ja aloin jälleen elää tässä reaalimaailmassa oman mielikuvitusmaailmani sijaan.
"Onko psykoosi uusiutunut myöhemmin, vai jäänyt yhdeksi kerraksi?"
Itse asiassa vasta toinen psykoosijaksoni diagnosoitiin. Aiemmin olin käynyt synnyinpaikkakunnallani MTT:llä, jossa sairaanhoitaja kyllä sanoi minulle aivan suoraan, että tilassani on havaittavissa selviä psykoottisia oireita. Säännölliset käyntini hänen luonaan saivat mieleni kuitenkin lopulta nyrjähtämään takaisin; jos itse sairastumista en huomannutkaan mitenkään, niin tämän ensimmäisen kerran, kun voitin sen, koin jotain niin mieltä järkyttävää, että minulta meni monta päivää tajuta, mitä oli tapahtunut. Pelkkä MTT:llä käynti siis auttoi minua voittamaan psykoosini ensimmäisen iskun.
"Oletteko päässeet psyykelääkkeistä kokonaan eroon?"
En ole. Olen yrittänyt omatoimisesti lopettaa lääkitystä parikin kertaa, mutta aina todennut sen mahdottomaksi; pari päivää pystyn olemaan ilman, mutta sitten olo käy niin kertakaikkisen oudoksi ja pelottavaksi, etten enää uskalla kokeillakaan jättää lääkkeitäni.
"Oletteko kyenneet palaamaan työelämään?"
En ole päivääkään pystynyt tekemään töitä elämäni aikana. Olen tosin tällä hetkelläkin opiskelija, mutta kesätyötkin ovat jääneet vain haaveeksi, kun tilani ei anna mahdollisuutta säännölliseen työssäkäyntiin; tämä menee tosin pitkälle myös masennukseni piikkiin, josta olen vasta hiljalleen toipumassa.
"Koetteko päässänne tapahtuneen jotain fyysistä muutosta psykoosin jälkeen?"
Fyysistä? En ymmärrä täysin, mitä ajat takaa, mutta jossain määrin fyysiseksi voidaan kaiketi laskea se tietty keveyden ja mielen kirkkauden tunne, jonka lääkitys on minulle suonut vähitellen. Ainakin olen päässyt siitä mielen sekavuudesta ja tukkoisuudesta, jonka psykoosi sai aikaan.
"Oletteko kärsineet uniongelmista tai psykoosin uusiutumisen peloista?"
Uniongelmista kyllä, paljonkin. Osasyynä toisen psykoosini puhkeamiselle olivat juuri univaikeudet, se etten pystynyt nukkumaan kunnolla. Ja toisaalta varsinkin viime keväästä lähtien olen alkanut viettää useastikin unettomia öitä, vaikka minulla onkin ollut nukahtamaan auttava lääkitys.
Psykoosin uusiutumista en pelkää; siitä pitävät huolen lääkkeeni. Kurjaahan se on, että ilman niitä en pärjää, mutta parempi kai sekin on, kuin olla psykoosin vietävänä.
Tässä näitä. Toivottavasti sain olla hyödyksi.
Kiitos pitkästä ja varsin avuksi olevasta vastauksestasi! Syy, miksi kyselen psykoosista on se, että olen itse sen kerran kokenut ja kiinnostunut siitä miten toisilla saman kokeneilla elämä on mennyt.
Omalla kohdallani juttu meni niin, että tein elämässäni suuren virheen, (toimin omaa moraalikäsitystäni vastaan), mitä kaduin todella syvästi. Vajosin täydelliseen masennukseen ja koviin syyllisyydentunteisiin, mutta en ymmärtänyt hakea itselleni mitään apua. Masennukseni jäi siis täysin hoitamatta.
Samoihin aikoihin menetin myös kykyni nukkua, ja valvoin vuorokausia yhteen menoon, kun kävin jotenkin niin ylikierroksilla. Tämä kaikki yhdistettynä työuupumukseen ja meneillään olevaan parisuhdekriisiin laukaisivat psykoosini.
Psykoosistani on nyt pari vuotta aikaa, se ei ole uusiutunut, mutta pelkoni sen uusiutumisesta on jatkuva. Olen kahdesti yrittänyt lopettaa lääkitystäni (vähitellen) mutta se on molemmilla kerroilla epäonnistunut. Ei siksi, että tulisin harhaiseksi, vaan siksi, etten saa ilman lääkitystä nukuttua. Lääkärini piti siis psyykelääkitystä kohdallani parempana vaihtoehtona kuin jatkuvaa unilääkkeiden käyttöä. Ja kun huonosti nukkuminen on riski psykoosin uusiutumiseen, ei tässä auta muu kuin laittaa nappia naamaan. Toivoisin vaan niin kovasti pääseväni joskus tästä lääkityksestäni eroon.
Syy, miksi kysyin koetteko päässänne tapahtuneen jotain fyysistä muutosta psykoosin jälkeen on se, että minulla itselläni on ollut psykoosini aikana sekä sen jälkeen todella outoja fyysisiä tuntemuksia päässäni. Ajattelin ensin, että se johtuu lääkityksestä, ja oireeni vähenivätkin heti, kun kokeilin lääkityksen lopettamista. Mutta eivät ne lääkitystaukojenkaan aikana ole kokonaan lähteneet. Heti kun nukun vähän huonommin, nämä oudot tuntemukseni päässä lisääntyvät.
Itse olen osittain palannut työelämään, mutta ilman lääkitystä se ei olisi mahdollista, koska en saa öisin nukuttua. Jaksamiseni töissä on kuitenkin välillä melko kyseenalaista.
Kaikkea hyvää elääsi jatkossa! Onneksi tähänkin tautiin on lääkitys olemassa.
"Miten ja miksi koette sairauden puhjenneen?"
Psykoosi oli mielestäni monien tekijöiden summa. Aloin oireilla psyykkisesti jo 11-vuotiaana isän kuoleman jälkeen.
"Oliko elämässänne jokin kriisitilanne psykoosiin ajautuessanne?"
Ei mitään pahempaa kriisiä, mutta olin minä aika lailla hukassa, kun psykoosi alkoi oireilla pahemmin.
"Teittekö itse elämässänne jonkin virheen, mitä kaduitte syvästi jälkeenpäin?"
Olen oppinut antamaan itselleni anteeksi, vaikka on sitä vähän tullut katumusharjoituksia pidettyä.
"Koitteko jonkinlaista fyysistä tuntemusta päässä kun psykoosi puhkesi?"
Psykoosi puhkesi usean vuoden oireilun jälkeen. En siis huomannut päässäni mitään fyysisiä tuntemuksia.
"Jouduitteko sairaalahoitoon?"
Jouduin. Minut otettiin itsetuhoisena junaradalta kiinni.
"Miten olette toipuneet?"
Kuntoutuminen on ollut hidasta. Enää en juuri kärsi harhoista, vaikka mulla onkin taipumusta epäluuloiseen ajatteluun.
"Onko psykoosi uusiutunut myöhemmin, vai jäänyt yhdeksi kerraksi?"
Olen ollut kaksi kertaa niemessä hoidossa psykoottisena. Toinen kerta johtui siitä, että jätin lääkityksen ottamatta.
"Oletteko päässeet psyykelääkkeistä kokonaan eroon?"
En.
"Oletteko kyenneet palaamaan työelämään?"
Käyn mielenterveysyhdistyksellä muutaman kerran viikossa tiskaamassa astioita. Haaveilen kyllä oikeisiin töihin palaamisesta, mutta en ole vielä läheskään siinä kunnossa, että jaksaisin tehdä kahdeksan tunnin työpäivää.
"Koetteko päässänne tapahtuneen jotain fyysistä muutosta psykoosin jälkeen?"
Ainakin painoa on tullut lisää sairastumisen jälkeen.
"Oletteko kärsineet uniongelmista tai psykoosin uusiutumisen peloista?"
Säännöllinen unirytmi on kyllä tärkeä asia. Välillä nukun silti ihan liikaa, jos olen nukkunut edellisen yön huonosti. En pelkää uutta psykoosia, mutta silti syön kyllä antipsykoottisen lääkityksen.
Kiitos asiantuntevasta ja avuksi olleesta vastauksestasi! Omalla kohdallani olen sairastanut psykoosin vain kerran, mutta en ole päässyt univaikeuksien vuoksi lääkityksestäni eroon, vaikka sitä on kahdesti jo yritetty.
Jos kiinnostaa, lukaise Tuulenruhtinaalle kirjoittamani vastaus, missä jotain tarkemmin.
Jaksamista sulle!
Minkä psykoosin olet kokenut, ja minkä ikäisenä alkoivat oireet?
Ja voisitko yrittää tarkentaa noita tuntemuksia pääsisisällä?
Kiitos !
Kysyit minkä psykoosin olen kokenut. Tarkoitat siis ilmeisesti diagnoosiani? F23.11 eli akuutti monimuotoinen skitsofreniaoireinen psykoottinen häiriö. Oireet alkoivat 31-vuotiaana, ja lääkityksen avulla hävisivät nopeasti, täysin 1,5-2 kk:ssa.
Kun psykoosi alkoi, koin todella oudon tunteen, näin silmissäni ikäänkuin valtavan pyörteen ilmassa, mikä laskeutui päälleni. Olotila oli sanoin kuvaamattoman mahtava! Tämän jälkeen minua huimasti pari päivää niin, että hyvä kun pystyin kävelemään kunnolla. Muut päätuntemukset alkoivat vasta sairaalassa lääkityksen yhteydessä. Välillä tuntui siltä, kuin iso piikki olisi isketty pääni läpi, ja että koko pää halkeaa keskeltä kahteen osaan. Välillä taas koin outoja tuntemuksia siitä, että pääni sisällä oli jokin ylimääräinen sinne kuulumaton olento. Jos nyt yritän kuvailla tätä "olentoa", jonka koin päässäni olevan, koin että se oli kuin kyyhkynen, joka välillä räpytteli siipiään pääni sisällä. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi skitsolta, mutta sellaisia tuntemukseni olivat psykoosin aikana.
Nyt, pari vuotta psykoosiin sairastumiseni jälkeen koen edelleen outoja tuntemuksia päässä. Ne lisääntyvät silloin, kun nukun huonosti. Usein öisin koen, että pääni sisällä palaisi joku kirkas lamppu, mikä estää minua nukkumasta hyvin. Välillä taas päässäni tuntuu käyvän kylmiä väreitä. En tiedä mikä osuus lääkkeillä on näihin tuntemuksiini, mutta psykoosiin sairastumiseni jälkeen pääni ei ole enää ollut entisensä. Vaikka lääkärini sanoikin, ettei psykoosissa tapahdu mitään rakenteellista aivoissa, en olisi asiasta niinkään varma...
Toivottavasti vastauksestani oli jotain apua.
Kysyit minkä psykoosin olen kokenut. Tarkoitat siis ilmeisesti diagnoosiani? F23.11 eli akuutti monimuotoinen skitsofreniaoireinen psykoottinen häiriö. Oireet alkoivat 31-vuotiaana, ja lääkityksen avulla hävisivät nopeasti, täysin 1,5-2 kk:ssa.
Kun psykoosi alkoi, koin todella oudon tunteen, näin silmissäni ikäänkuin valtavan pyörteen ilmassa, mikä laskeutui päälleni. Olotila oli sanoin kuvaamattoman mahtava! Tämän jälkeen minua huimasti pari päivää niin, että hyvä kun pystyin kävelemään kunnolla. Muut päätuntemukset alkoivat vasta sairaalassa lääkityksen yhteydessä. Välillä tuntui siltä, kuin iso piikki olisi isketty pääni läpi, ja että koko pää halkeaa keskeltä kahteen osaan. Välillä taas koin outoja tuntemuksia siitä, että pääni sisällä oli jokin ylimääräinen sinne kuulumaton olento. Jos nyt yritän kuvailla tätä "olentoa", jonka koin päässäni olevan, koin että se oli kuin kyyhkynen, joka välillä räpytteli siipiään pääni sisällä. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi skitsolta, mutta sellaisia tuntemukseni olivat psykoosin aikana.
Nyt, pari vuotta psykoosiin sairastumiseni jälkeen koen edelleen outoja tuntemuksia päässä. Ne lisääntyvät silloin, kun nukun huonosti. Usein öisin koen, että pääni sisällä palaisi joku kirkas lamppu, mikä estää minua nukkumasta hyvin. Välillä taas päässäni tuntuu käyvän kylmiä väreitä. En tiedä mikä osuus lääkkeillä on näihin tuntemuksiini, mutta psykoosiin sairastumiseni jälkeen pääni ei ole enää ollut entisensä. Vaikka lääkärini sanoikin, ettei psykoosissa tapahdu mitään rakenteellista aivoissa, en olisi asiasta niinkään varma...
Toivottavasti vastauksestani oli jotain apua.
Tulikin kaksi viestiä vahingossa, kun tämä nettiyhteys reistaili kesken kaiken...
Että voihan psykoosi aiheutua esim. akuutista aivovauriostakin (aivojen kemiat menee sekaisin) jopa pienestäkin :S
Ajattelin vaan että kun tunsit semmosta linnunräpyttelyä päänsisällä, oletan että se tuntuu ikäänkuin värinänä ? Juttelin kerran yhden ihmisen kanssa joka puhui että päänsisällä tuntui kuin ampiainen surisisi oikealla puolella tai kolibri räpyttelisi siipiään, hakeutui lääkäriin ja vasta useamman lekurireissun jälkeen hänet suostuttiin tutkimaan ja löytönä oli hidas aivoverenvuoto, joku suoni tihkutti koko ajan verta päänsisällä...
Tämä on nyt vain täysin arvailua! Mutta kun minun korvaan kuulosti tuo lintu vaan yhtäkkiä niin tutulta ni ajattelin kertoa...
Totta, toisaalta aivoinfarktissa esiintyy myös harhoja, päänsärkyä, outoja tuntemuksia pään sisällä. Niin näkö kuin kuuloharhoja.
Olen kuullut asiasta läheiseltäni, joka seurasi sairastumisen hyvin läheltä.
Muistan erään ikäkkään naisen, joka aina sanoi ,että pään sisällä tuntuu painetta ja äänet eivät lakkaa ollenkaan, hänellä todettiin kokoajan tihkuva pieni aivoinfarkti. Eikä ollu mtn psykoottista!
mutta, jos nyt sais arvailla niin joskus voitais käyttää neurologilla psykiatrin sijaan :)
No eikös neurologiset tutkimukset kuulu tai, ainakin pitäisi kuulua! aina oleellisena osana psykiatriseen tutkimukseen?
Ainakin minun pää kuvattiin, jolla suljettiin pois aivovaurion mahdollisuus. Ct-kuvaus on psykoosipotilailla enemmänkin sääntö kuin poikkeus!
Ei minulle ole ikinä tehty mitään neurologisia tutkimuksia!!! Kun kerran kysyin hoitavalta lääkäriltäni, pitäisikö pääni tutkituttaa paremmin, hän vastasi ettei näe sitä aiheelliseksi. Pitäisköhän minun vaatia tuollaista Ct-kuvausta jo pelkästään päätuntemuksieni vuoksi? Kuinka kallis sellainen tutkimus mahtaa olla?
Minulla on ollut myös jatkuvia muistiongelmia, välillä aivan yksinkertaiset nimet ja numerot yms. unohtuvat. Nyt alkaa iskeä jo paniikki...
Siis kamalaa. Kuvailu kolibrin siipien räpyttelystä tai ampiaisen surinasta tuntuu varsin tutulta!
Mitä tutullesi tapahtui tämän löydetyn aivoverenvuodon jälkeen? Leikattiinko hänet ja onko hän hengissä? Miksiköhän kukaan lääkäri (joita olen tavannut jo monia) ei ole passittanut minua tutkimuksiin?!
Kiitos kuitenkin tiedosta!