Olin 18 vuotias kun tulin raskaaksi.
asuin äitini kanssa ja olin epätoivoinen,unohdin ottaa yhden viikon aikana e-pillerin ja raskaaksi tulin. se oli se viikko kun oltiin mökillä ja ryypättiin ja pelleiltiin.
kävin ultrassa ja rv: 11 2 .siellä se pieni sydän sykki ja odotti elämää.
Päätin kuitenkin abortin tehdä.
Menin yksin minulle varattuun aikaan ja sain lääkkeitä ja nukahtamisainetta suoneen.
seuraavaksi heräsin niin kohtu oli tyhjä,se oli imetty tyhjäksi putken kautta.
se itketti mutta ajattelin että parastahan tämä on .
Paras kaverini oli tukenani ja saattoi minut kotiin ja äidilleni kerroin vasta myöhemmin vauvasta ja abortista.
äidilleni kerroin vasta raskaudesta abortin jälkeen ja hän hyväksyi aborttini,hänestäkin oli helmpompi vaihtoehto abortti koska koulu oli kesken pahasti vielä ja olisi pitänyt kouluakin siirtää ja äitini ei olisi halunnut vauvaa luokseen asumaan joten olisin saannut etsiä uuden kämpän jostakin.
myös lapsen isä ei ollut todellakaan kiinnostunut ja puhui abortista koko ajan yms..kuulin sanoja:huora ja lutka..etten osannut huolehtia ehkäisystä yms,se todellakin satutti koska olimme silloin seurustelleet kaksi vuotta melkein.hän jätti minut kun kuuli raskaudesta.
en todellakaan pystynyt kasvattamaan lasta yksin,pelkäsin ja todella pelkäsin synnytystä kun ne sairaalassa vihjailivat adoptioon antamista yms..ei kiitos,en pystyisi elämään jos lapseni annettaisiin adoptioon.
ja se kaikki,synnytys..kun voi revetä tai keisarinleikkaus,en ollut yksin valmis siihen.
Tiedän että monet miettii tätä negatiivisenä mutta itse en ole aborttia vastaan ja minusta on hyvä että se on mahdollisuutena kaikille.
ja kaikenikäisille.
ja minulle oltiin tosi ystävällisiä eikä piikitelty sairaalassa mistään asiasta kun abortti tehtiin.
Tunteitani kunnioitettiin ja minua kuunneltiin ja kannustettiin kovasti jatkamaan elämää tämän jälkeen.
mietin joskus tuota kaikkea vaikka olin nukutuksessa kaavinnan ajan mutta joskus se palaa mieleen.
nyt minulla olisi kohta neljä vuotias tyttö/poika.
nyt minulla on ihana kaksivuotias tyttö avomieheni kanssa (eri mies kun jonka kanssa olin silloin) ja toista odotellaan.
Kyllä tuo miehen tuki on parasta ja ihanaa,silloin pelkäsin yksin selvitä vauvan kanssa..nyt ei pelota yhtään kun on rakas mieheni jolle voin kertoa ja joka huolehtii ja on tukenani.
kiitos.
asuin äitini kanssa ja olin epätoivoinen,unohdin ottaa yhden viikon aikana e-pillerin ja raskaaksi tulin. se oli se viikko kun oltiin mökillä ja ryypättiin ja pelleiltiin.
kävin ultrassa ja rv: 11 2 .siellä se pieni sydän sykki ja odotti elämää.
Päätin kuitenkin abortin tehdä.
Menin yksin minulle varattuun aikaan ja sain lääkkeitä ja nukahtamisainetta suoneen.
seuraavaksi heräsin niin kohtu oli tyhjä,se oli imetty tyhjäksi putken kautta.
se itketti mutta ajattelin että parastahan tämä on .
Paras kaverini oli tukenani ja saattoi minut kotiin ja äidilleni kerroin vasta myöhemmin vauvasta ja abortista.
äidilleni kerroin vasta raskaudesta abortin jälkeen ja hän hyväksyi aborttini,hänestäkin oli helmpompi vaihtoehto abortti koska koulu oli kesken pahasti vielä ja olisi pitänyt kouluakin siirtää ja äitini ei olisi halunnut vauvaa luokseen asumaan joten olisin saannut etsiä uuden kämpän jostakin.
myös lapsen isä ei ollut todellakaan kiinnostunut ja puhui abortista koko ajan yms..kuulin sanoja:huora ja lutka..etten osannut huolehtia ehkäisystä yms,se todellakin satutti koska olimme silloin seurustelleet kaksi vuotta melkein.hän jätti minut kun kuuli raskaudesta.
en todellakaan pystynyt kasvattamaan lasta yksin,pelkäsin ja todella pelkäsin synnytystä kun ne sairaalassa vihjailivat adoptioon antamista yms..ei kiitos,en pystyisi elämään jos lapseni annettaisiin adoptioon.
ja se kaikki,synnytys..kun voi revetä tai keisarinleikkaus,en ollut yksin valmis siihen.
Tiedän että monet miettii tätä negatiivisenä mutta itse en ole aborttia vastaan ja minusta on hyvä että se on mahdollisuutena kaikille.
ja kaikenikäisille.
ja minulle oltiin tosi ystävällisiä eikä piikitelty sairaalassa mistään asiasta kun abortti tehtiin.
Tunteitani kunnioitettiin ja minua kuunneltiin ja kannustettiin kovasti jatkamaan elämää tämän jälkeen.
mietin joskus tuota kaikkea vaikka olin nukutuksessa kaavinnan ajan mutta joskus se palaa mieleen.
nyt minulla olisi kohta neljä vuotias tyttö/poika.
nyt minulla on ihana kaksivuotias tyttö avomieheni kanssa (eri mies kun jonka kanssa olin silloin) ja toista odotellaan.
Kyllä tuo miehen tuki on parasta ja ihanaa,silloin pelkäsin yksin selvitä vauvan kanssa..nyt ei pelota yhtään kun on rakas mieheni jolle voin kertoa ja joka huolehtii ja on tukenani.
kiitos.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Samantyyppisiä tarinoita on paljon.
Uskon nyt jumalaan ja tiedän etten tehnyt väärin.
kiitos kaikille jotka uskoitte minuun ja luotitte ja teille ketkä ette.
ette tiedä mitä se on kokea kaikki joten tukkikaa suunne!
Sait mielipideitä puolin ja toisin, niitähän sinä kaipasit?
No mitä turhaa tässä nyt käskeä suita kiinni laittamaan.
Sellaiset häpeälliset asiat kannattaisi pitää omassa päänkopissa eikä tulla niitä muiden eteen julistamaan ja toivoamaan, että toiset on samalaisia tyhmiä.
Sietäisi häpeä omassa nurkassa
suut siltä että ensimmäiselle lapselles teit näin:
http://www.priestsforlife.org/resources/abortionimages/11week/02_11.jpg
kai tiedät senkin mitä kymmenen käskyä sanoo tappamisesta?
Ja tiedät kai myös sen että joistain teoista jaetaan tuomiot vasta jossain muualla kuin maallisessa oikeudessa..?
saada kommentteja ja vastata kaikkiin kysymyksiin, vaan sen sijaan näit helpommaksi pyyhkästä pois liian vaikeat kysymykset?
Eli siis:
*Kummallinen selittelyntarve näkyy näitä kaikkia lapsensa murhanneita vaivaavan......
"kävin ultrassa ja rv: 11 2 .siellä se pieni sydän sykki ja odotti elämää."
Taisit suorastaan nauttia siitä että pääsit sitä tappamaan?
"se itketti mutta ajattelin että parastahan tämä on"
Mietis itkettääkö yleensä sellanen mikä on 'parasta'?
"ja olisi pitänyt kouluakin siirtää ja äitini ei olisi halunnut vauvaa
luokseen asumaan joten olisin saannut etsiä uuden kämpän jostakin.
myös lapsen isä ei ollut todellakaan kiinnostunut ja puhui abortista
koko ajan yms..kuulin sanoja:huora ja lutka.."
Seliseliseli.. Heikot on verukkeet lapsen tappamiselle (kuten yleensä).
"sairaalassa vihjailivat adoptioon antamista yms..ei kiitos,en pystyisi
elämään jos lapseni annettaisiin adoptioon."
Mistäs tiedät kun et ole antanut? Pystythän elämään senkin tiedon kanssa
että mieluummin riistit hänen henkensä?
"ja se kaikki,synnytys..kun voi revetä tai keisarinleikkaus,en ollut
yksin valmis siihen."
Ja aborttiko on ihan riskitöntä? Eiköhän siihenki oo aika moni 'revenny'
(eikä vähiten henkisesti)..
"Tunteitani kunnioitettiin"
Anteeks, mitä..?! Tunteet? Sulla?? Hehheh, älä nyt naurata!!
"nyt minulla on ihana kaksivuotias tyttö avomieheni kanssa (eri mies kun
jonka kanssa olin silloin) ja toista odotellaan."
Lapsparat, sääliks käy. Sinä et ole niitä ansainnut ja ne ovat
ansainneet jotain paljon parempaa, inhimillistä, empaattista ja äidin
jolta löytyy sydän...eli jotain ihan muuta kuin kylmäverinen surmaaja
pystyy niille koskaan antaan.
"Kyllä tuo miehen tuki on parasta ja ihanaa,silloin pelkäsin yksin
selvitä vauvan kanssa..nyt ei pelota yhtään kun on rakas mieheni jolle
voin kertoa ja joka huolehtii ja on tukenani."
Kuule, ero voi tulla koska vaan myöhemminki, tai mitä vaan muuta sattua
että sit joudutki selviään yksin. Sitä et voi ikinä tietää. Sittenkö ne
syntyneet kokis sen saman kohtalon kuin se ensimmäinen, sä alkasit
listiä niitä..?*
Nii??
raukkaa.onhan se kamala tuo sinun tilanne.lapselline olet.et muuta.älä ryyppää ja rellestä jos et pysty niistä vastuuta kantamaan.mun mielestä olit kyllä tarpeeksi vanha pitääksesi lapsen ja hankkimaan oman asunnon ja kantmaan vastuun.kuulostat 14 vuotiaalta teini tytöltä. mä oon 20 ja mulla on 2 ihanaa lasta! peruskoulu käytynä,ei muuta.ja elossa ollaan!! kohta takasi koulun penkille.koko elämä aikaa hankkia ammatti tai vaikka kaks.ei se oo lasten elämään vaikkuttanu että koulu jäi kesken.ei elämä mee niinku suunniteli.se menee päin vastoin.
sun mielestä kiva ratkasu ja sellasta elämää mitä ite haluut elää ja sehän on oikeesti tosi hienoa.
Mutta miten voit kuvitella että kaikki muutkin haluis samanlaista elämää elää..mulle toi ois pahin painajainen mihin en ikinä lähtis.
Koittakaa tajuta et ihmisillä on erilaiset näkemykset ja toiveet elämälle.
Ei niitä tarvii raskauden takia uhrata.
lopu lapsen tuloon.miksei vois jatkaa siitä mihin jäi niin äitiysloman jälkee. oli sitten eläin,ihminen tai eliö tai mikä vaan jolla on sydän joka lyö sen tappaminen on murha.
siinä missä äitiyskin, ei kaikki voisi kuvitella ikinä edes tekevänsä lapsia, kaikki eivät edes pidä lapsista.
Ehkäisy on onneksi heitä varten mutta valitettavasti 100% ehkäisyä ei ole nuorelle ihmiselle.
haluaa, vaikka sit joskus myöhemmin, ni miksei tee niitä sillon ku ois tulossa?
Niiltä voitas leikata kohtu pois jotka ei halua ikinä ja sit niiltäki jokka ei halua enää lisää.
Näin simppeliä.
kun en tiedä millaista on haluta lasta tai edes sietää niitä ympärillään.Jonkun sellasen pitäs nyt vastata tuohon joka on raskaana ollessaan tiennyt haluavansa lapsia joskus tulevaisuudessa mutta ei juuri silloin ja on keskeyttänyt sen raskauden.
Mie tiiän vaan sen tunteen kun ei halua ikinä lapsia ja miltä sillon tuntuu raskaudenpelko.
Viis vuotta pitäs vielä sitkutella ennen kun voi sterilisaatiota hakea mutta eihän sekään vielä varmaa ole.
Kohtu joutas miun puolesta vaikka poistaakkin...riippuen siitä että miten se vaikuttaa naisen elämään noin muuten.
Toivotaan että ne joille se pillerien pettämisprosentti sattuu kohdalle ois niitä jotka sen lapsen sittenkin haluais.
...oltiin nuoria, mentiin mökille, ryypättiin ja tulin raskaaksi.-
Hitsi, aina ryyppämistä ja ryyppämistä ja sitten vaan abortoimaan.
Sitä vasta suurin osa abortin vastustajaa on. Ainakin minä.
Jos nyt miettit hetken takas, niin miksi sinun kaksi nykyistä lasta on parempia kun edellinen? Siksi että sä ryyppäsit ja siksi että esikoisen isä oli itiootti? oliko se lapsen syy?
Ja äitisi ei halunnut lastaan asuntoon?
Suututta jopa sellainenkin asia. Missäs äitisi oli kun sinut ryyppäämään päästi?
Ei, vaikka miten en haluaisi sinua loukata niin kyllä sellainen ajatusmaailma suututta minua kamalasti. Lapsi tapetaan vaan omasta tyhmyydestä. Ja et olisi voinut elää kun lapsi olisi annettu adoptoitavaksi? Miten pystyt elämään ja sanomaan, että rakastat omia nykyisiä lapsia, mutta esikoisesi oli sinulle vaan nolla?
Ymmärrän että joillakin on syy ja sen voi jotenkin hyväksyä. Mutta sinun juttu on minusta anteeksi antamaton. Sori.
Miksi kuvittelet, että adoptio on jotenkin hyvä ratkaisu lapsen kannalta??..
Et arvatenkaan ole kokenut lastenkodissa asumista, sijaisperheestä toiseen vaihtelua ja omien vanhenpien loputonta kaipuuta!
Pitäisit suusi kiinni asioista joista et tiedä!
Voitaisiin joskus mennä ihan yhessä yhteenpaikkaan, jossa on näitä alkoholin vaurioittaman sikiön seurauksia talollinen, jotka ei kelpaa kellekkään kun ei ole täydellisiä!
No siellä voi sitten tehdä hiljaa suruissaan itsenurhan kun on eka julma maailma tarpeeksi potkinu päähän...
Tai sinähän voisit varmaan super mammana jakaa niillekin rakkaudestas ja leivästäs!
Minä näen tämän kirjoituksen ihan toisella tavalla. Näen koko jutun inhimillisenä erehdyksenä, enkä käsitä, miten se tällä tavoin tuomitaan. Tämä alkuperäinen ei kuitenkaan mitenkään ilakoi abortillaan tai kehuskele sillä. Hän ei vaan kadu sitä, ja se on minusta ihan hyvä. En parempana pitäisi sitäkään, että hän pilaisi lopun elämäänsä itseään soimatessaan.
Ryyppääminen ei varmasti kauhean fiksua ole, mutta en minä kovin tavattomana sitä silti näkisi. En jaksa uskoa, että kaikki abortin vastustajatkaan ovat onnistuneet koko elämäänsä viettämään absolutisteina. Se, että ihminen nuorena mökkireissulla ryyppää ja harrastaa seksiä vakituisen poikakaverinsa kanssa, ei ole minusta vielä erityinen huonon ihmisen merkki.
"Jos nyt miettit hetken takas, niin miksi sinun kaksi nykyistä lasta on parempia kuin edellinen?"
Sanoiko alkuperäinen jossain vaiheessa sitä abortoitua lasta huonommaksi kuin nykyisiään? Onko hän missään vaiheessa syyttänyt sitä abortoitua lasta mistään? Minä luulen että kyse ei ole mistään lasten paremmuudesta. Kyse on vaan siitä, että nämä nykyiset lapset saivat alkunsa elämäntilanteessa, jossa ne olivat toivottuja, jossa lapsen voi vastaanottaa. Abortteja ei yleensä tehdä kostonhimosta tai vihasta sitä abortoitavaa ihmisen alkua kohtaan.
"Miten pystyt elämään ja sanomaan, että rakastat omia nykyisiä lapsia, mutta esikoinen oli sinulle vaan nolla?"
Merkka, minä tykkään sinusta, mutta tällaista kommenttia ihmettelen. Miten voit epäillä äidin rakkautta omiin lapsiinsa vain nuoruuden erehdyksen tähden? Jokainen meistä on nuorempana tehnyt virheitä, toiset vaan eivät ole joutuneet niistä maksamaan näin karkealla tavalla. Toiset ovat selvinneet säikähdyksellä.
Niihin nykyisiin lapsiin on rakastunut raskauden aikana ja kaikkina niinä vuosina synnytyksen jälkeen eläessään heidän äitinään. Näin minä kuvittelisin äidinrakkauden yleensä muodostuvan, kokemuksesta lapsen äitinä. Miten toisen, itselleen tuntemattoman ihmisen äidinrakkautta voi kyseenalaistaa tällä tavoin? Minusta nuoruudessa tehdyt virheet, tai yksi abortti ei vielä ihmisestä rakastamaan kyvytöntä tee.
En vaan ymmärrä, miten lapset ei ole aina samalla viivalla. Siis miksi toinen abortoitan ja toinen ei.
Minusta lapsi on äitille aina lapsi. Se pitäisi olla aina yhtä tärkeä, oliko se sit itse 16, 25 tai 40.
anteeksi, Dara, mutta se on oikeesti minulle käsitämätön . Minusta ei ole poikaystävä eikä kuka maailmassa niin tärkeä, että se saisi minut aborttoimaan omaa lastaan. Jos poikaystävä käskee abortin hankkimaan, mä käskisin sen suksimaan suolle! Siis ...no miten mä selittän sen asian. En ehkä osaa selittää, koska en ymmärrä sellaista, joka käskee tai ehdotta toista abortoimaan.
Ja kun katson joskus teinipalstaa, niin ne pikkulikat on aivan kymmenellä kynnellä kiinni sinä pikkuisen elämässä. Ne haluaa sen pitää vaikka tietä etukädeen olevansa tyhjän päällä. Johtuuko se nuoruuden tyhmyydestä, etteivät he osaa ajatella kaikkea tai onko se päinvasten hyvä, että ne on niin sinisilmäsisiä, mutta tosiaan, ne tytöt koetta tehdä parhaan. Ja silti joku siellä haukku pikkuhuoriksi tai verorahoilla eläjiksi. Minä taas ajattelen, että se, että ne haluaa yrittää ja pelasta oman lapsen henken, se on minusta iso juttu.
Muuten Dara, mä taisin sen edellisen viestin kirjoita hetken aikaisemmin kun lupasin toisessa ketjussa hoita suunsa kiinni.
Minä puolestani käsitän hyvin sen, etteivät kaikki raskaudet ole aina samalla viivalla. Kaikkia raskauksia ei aina toivota, onneksi valtaosaa sentään toivotaan. Kyse ei ole ainoastaan lapsen arvosta, vaan elämäntilanteesta ja siitä toivooko lasta juuri silloin. Jos jokainen raskaus olisi aina yhtä tärkeä, ei kai pitäisi olla mitään syytä koskaan tehdä aborttia. Silloin kai raiskatunkin tulisi toivoa raiskaajansa lasta. Ja jollei toivo, hän ei kai saisi toivoa lapsia lainkaan.
Abortteja ei ymmärtääkseni tehdä siksi, että toivoisi sille lapselle jotain pahaa, vaan siksi ettei itse halua sitä raskautta jatkaa ja lasta synnyttää. Minusta on luonnollista se, ettei ihminen halua lasta aina ja jokaisessa elämäntilanteessa. Jos haluaisi, miksi kukaan pyrkisi estämään raskaaksi tulemista?
Minäkin ihailen niitä teinejä, jotka haluavat lapsensa pitää. Ymmärrän senkin, etteivät kaikki halua. Luulisin, että nekin jotka haluavat, haluavat sitä itsensä tähden, eivät ainoastaan antaakseen lapselle elämän. Tuskin hekään raskauttaan ovat vastentahtoisesti jatkaneet, vain lapsen tähden. Haluamatta itse olla raskaana tai synnyttää. Jos ja kun ihminen lapsen haluaa, se on kunnioitettavaa ja ehdottomasti hyvä juttu. Kuitenkin mielestäni sekin, ettei halua, on inhimillistä, ei anteeksiantamaton synti.
"Abortteja ei ymmärtääkseni tehdä siksi, että toivoisi sille lapselle jotain pahaa, vaan siksi ettei itse halua sitä raskautta jatkaa ja lasta synnyttää. Minusta on luonnollista se, ettei ihminen halua lasta aina ja jokaisessa elämäntilanteessa. Jos haluaisi, miksi kukaan pyrkisi estämään raskaaksi tulemista?"
Sitä minäkin ihmettelen. Jos kerran jokainen raskaus "pitäisi" olla yhtä tärkeä itsestäänselvästi, miksi sitten käytämme kuitenkin ehkäisyä? Ehkäisyä käytetään, koska ei haluta tulla raskaaksi, mutta jos se pettää, pitäisikin itsestäänselvästi haluta lasta. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja ehkäisyä käytetään, koska aika ei ole sopiva lapselle, mutta jos se pettääkin, samat realiteetit eivät muka enää päde? Mihin ne realiteetit siitä muuttuvat, jos ehkäisy ei pidä? En minä ole ainakaan huomannut niiden poistuvan ja selkiintyvän ihan vain sillä perusteella, että minun sisääni on pesiytynyt pieni ihmisen alku.
Noh, jospa niin on.
Tää voi johtua ihan kultturieroista mut minun mielestä oot pahin mielistelijä kehen oon missään tavannu.Sanot jokaiselle mitä he haluavat kuulla et kaikki susta tykkäis ja oisit kaikkien paras kaveri.
Ei millään pahalla mut oot tosi kaksnaamanen kommenteissas.
huomannu..ollaan niin mielinkielin näille vakipyöveleille! Sit kehtaa vielä tituleerata itteensä jokskin abortin vastustajaks..PAH!
"ollaan niin mielinkielin näille vakipyöveleille! Sit kehtaa vielä tituleerata itteensä jokskin abortin vastustajaks.."
Eli ollakseen abortin vastustaja pelkkä aborttien vastustaminen ei riitä? Lisäksi pitää suhtautua kanssaihmisiinsä negatiivisesti ja ilkeillä kaikille eri mieltä oleville mahdollisuuksien mukaan? Miten minä en ole edes hämmästynyt...? ;)
No, minusta Merkka on asiallisuudessaan virkistävä poikkeus tämän palstan abortin vastustajissa. Toki asiallisesti näkemyksensä esittäviä on muitakin, mutta Merkka taitaa olla lähes ainoa vakituisella nimimerkillä kirjoittava. Tällaisten ihmisten mielipiteitä on mukava lukea, ja heidän aikuismainen suhtautuminen kanssakirjoittajiinsa panee suhtautumaan heidän sanomisiinsa vakavasti, miettimään omiakin mielipiteitä vähän tarkemmin. Mutta te taidatte kannattaa enemmän sitä keskenkasvuisten räyhääjien lanseeraamaa tyyliä, jossa keskitytään milloin kenenkin kanssakirjoittajan morkkaamiseen?
on sitä että myötäilee ja on suunnilleen samaa mieltä kanssanne?
Liian eriävät/jyrkät mielipiteet taas ovat 'keskenkasvuista räyhäämistä ja morkkaamista'..
Myötäilyä ja samanmielisyyttä en toki odota keneltäkään. Eriäviä mielipiteitä saa esittää ihan vapaasti. Niitä pitääkin esittää mielestäni. Mutta jospa jätettäisiin se kanssakirjoittajien henkilökohtainen morkkaaminen pois, ja puhuttaisiin siitä itse asiasta, eli abortista.
Juuri siksi minä Merkasta tykkäänkin; hän kertoo ne eriävätkin mielipiteensä haukkumatta toista mieltä olevia. Hän on täällä keskustelemassa abortista, ei haukkumassa toisia henkilöinä. Sitä minusta on asiallisuus.
Missä kohtaa esimerkiksi Merkka on ollut meidän jutuistamme koko ajan samaa mieltä? Ja hän todellakin kirjoittaa asiallisesti.
Älä ole naurettava. Et taida tietää, mitä on asiallisuus, jos sinusta se vaatii toisten haukkumista ja morkkaamista.
Voi olla, että olet oikeessa, voi olla että et.
Minä olen ollut ennen tosiaan jyrkästi aborttia vastaaan. Silloin kun en tietänyt enkä viitsinyt asia pohtia abortin tekijän kannalta.
Mutta tässä on jotkut tullut viestien perusteella tutuksi. (huon, sinä et edes uskalla käyttä nimimerkkia, että tietäisi kenestä on kyse).
Niitä tiettyjä nimimerkkejä alkaa jotenkin tutuina pitämään ja tietätkös mitä? En todella haluaa heidän mieltään pahoittaa.
Siis miksi tekisin toiselle pahaa kun en haluaa, että toiset sitä minulle tekee?
Eikös ole hyvä asia, etten hauku niitä lapsenmurhaajaksi ? Eikös ole hyvää, että edes yritän nähdä asiaa muulla tavalla kun vaan sen vastustajan tavalla? Tietän, että olen joskus todella pahasti jollekin kirjoittanut, mutta kyllä joku heistä(nimimerkin käyttäjä) minulle jo tulee asiaa valistamaan ja suun kiinni laittamaan. Se saa aikaansa sen, että mä kerkeen miettimään, teinkö oikein tai en. Joskus mielipide muuttu joskus ei. Joskus en vaan osaa mitään sanoa ja oon hilja. Eikös se ole ihan normaalia?
Ei se johtuu kultuurin erosta, vaan minä vaan itse olen sellainen. Suomalaisen virolaisen välissä ei huomaa oikein mitään eroa.
Olin alussa täällä palstalla ihan sekaisiin. Tyttöjen juttuja lukiessa aloin huomatta, ettei kaikki ole mustavalkoista. Jos joku viitsi minulle selitellä asiat hyvin, no miksi minä menisin sitä kivittämään? Menetkö sinä?
Olen edelleen asiasta sitä mieltä, että jos mitenkään mahdollista, niin lapsi pidettäisi. Tai annettaisi adoptoitavaksi. Tai ettei naisen kelpaa hillua ympäriinsä humalassa...on monta asia mistä olen eri mieltä ja sanon sitä myös, mutta kuules, en haluaa silti heitä satutta.On jo ihan tavallista inhimmilisyyttä se, ettei potki maassa makavaa. Sitäkö haluat minun tekevän?
En halua tuntea itsensä muita parempana vaan siksi, koska en ole yehnyt aborttia. Minulle on varmaan tapahtunut muuta, mitä heille ei ole koskaan tapahtunut. Haluaisinko heität sitten pilkkamaan ja haukkumaan. En halua.
Sitäpaitsi, en mielistelee kaikkia. Mutta Darasta olen ruvennut tykkämään todella paljon.hän on hyvin maltillinen eikä riehuu täällä ollenkaan. Se tekee minuun suuren vaikutuksen.
Samoin Satusta, vaikka alussa kinattiin jopa siitä onko eläin ja ihminen samalla tasolla tai ei. minulle on tullut silti Satun viestit tärkeäksi.
Tristar on kiva henkilö vaikka se antaa minulle välillä kivellä ohtaan...Mutta käy kurkkamassa, hän jos äkäpäissä minulle äksyili, niin jossain vaiheessa hän on tullut asia ilmaisemään paljon mukavammin. Miksen siis ottaisi siitä opikseen?
Mutta miksi minä heität haukkuisin? Mä haluan ymmärtää heitä ja heidän mielipideitä, etten olisi vaan se kaikkeatietävä tollo joka itsensä muita paremmaksi pitäisin. Ne ovat ekaks ihmiset ja sitten vasta abortin tehneet, puolustajat tai vastustajat. Siitä ihmisestä on kyse ...
Ja kuules, eikä sopu saa sinustakin enemmän aikaan kun toi turha kiusaaminen ja loukkaminen?
Ymmärrän, että sinusta olisi mukavampi jos olisin yksi haukkuja lisää?
Mutta eikös meidän kaikkien olisi jo aikaa käyttäytyä jo aikuismaisesti. Minusta on typerää riidella ja jos sinun mielestä mielistelen, ok, se on sun käsitys asiasta.
Itse olen sitä mieltä, että pystyyn vielä muuttumaan ja toisia ymmärtämään. Sinä ilmeisesti et. Mutta se on sinun oikeus.
Minulla on oikeus olla tyytyväinen siitä, että tapasin niitä täällä ja haluan olla heidän kanssa tekemisessä.
Sinusta taas en osaa päätellä mitään. Et käytä nimimerkkiä, että tietäisi kenestä on kyse.
Istut kun rotta luutan takana ja heittelet sieltä nimettömänä viestejä tulemaan. Miksi?
Jos kerran olet rehellisesti asialla, miksi piilotat itsensä? Miksi et anna itseensä tutustua? pelkäät että joku otta sinut hampaisiin ja alkaa haukkua?
Noh, sinulla on ikeus pysyä piilossa ja kirjoitta nimettömänä mitä haluat. Mutta turha sitten tulet sanomaan, että mä mielistelen muita.
Heistä on vaan tullut minulle jollalailla tutut.
miksi satutaisin heitä?
Vahinkossa kirjoitin lopussa "ikeus" mutta tarkoitus oli kirjoittaa "oikeus".
Ehkä joku toinenkin sana menii vääriin, mutta kyllä se ajatuksen ymmärtää kun haluaa ymmärtää.
Ja toinen juttu. Kun luin kahden vastustajan ajatuksia minusta, niin minä tulin ajatellekseen, ettei he ole vastustajat vaan ihmiset jotka haluaa vaan kinasta ja satutta muita. En todellakaan haluaa olla samalainen vastustaja.
satua Daran neuvosta vaarin!
*Mutta jospa jätettäisiin se kanssakirjoittajien henkilökohtainen morkkaaminen pois, ja puhuttaisiin siitä itse asiasta, eli abortista.*
"oletteko sokeita vai lukutaidottomia?"
Ja miksei vaikka vähän omistasikin..
"Älä ole naurettava. Et taida tietää, mitä on asiallisuus, jos sinusta se vaatii toisten haukkumista ja morkkaamista."
En ymmärrä miksi täällä on näillä nimimerkkiä käyttävillä jatkuva poru siitä että joku toinen ei käytä. Sen käytönhän hekin on itse valinneet eikä kukaan siihen pakottanu. Sehän on melko yks ja sama kun täällä nämä vakikirjottajat melko pian varmaan olis tunnistettavissa ilmankin nimimerkkejä..
"En halua tuntea itsensä muita parempana vaan siksi, koska en ole yehnyt aborttia. Minulle on varmaan tapahtunut muuta, mitä heille ei ole koskaan tapahtunut. Haluaisinko heität sitten pilkkamaan ja haukkumaan. En halua."
Todellista ilkeyttä ja typeryyttä olisikin haukkua sellaisesta jolle ei itse mitään voi.
En tiedä mitä tapahtumaa tarkoitit, mutta tahaton lapsettomuus ei ole valinta, toisin kuin abortti.
Kyseiset kirjoittajat väittivät meidän pitävän asiallisina vain niitä, jotka ovat asioista kanssamme samaa mieltä.
Koska se ei ole totta, voi ihan aiheellisesti kysyä, ovatko sellaisia kommentteja viljelevät sokeita tai lukutaidottomia, koska väittävät jotain sellaista, mikä ei mitenkään pidä paikkaansa, jos tätä palstaa on lukenut.
Eikö sinusta ole naurettavaa, jos asiallinen vastustaminen vaatii joidenkin mielestä ihmisten haukkumista ja morkkaamista, ja jos ei sitä tee (kuten Merkka), aletaan mollaamaan häntä?
"Ja miksei vaikka vähän omistasikin..
"Älä ole naurettava. Et taida tietää, mitä on asiallisuus, jos sinusta se vaatii toisten haukkumista ja morkkaamista.""
Nyt en ymmärrä. Siis vaatiiko sinun mielestäsi asiallisuus toisten haukkumista ja morkkaamista? Minun tietääkseni asiallisuus tarkoittaa aivan muuta yleisessä kielenkäytössämme. Vai mikä tuossa lauseessani oli sinusta pahaa? Minusta se oli ihan neutraali vastaus toisten kommenttiin asiallisuudesta.
hyviä neuvojasi muistamatta itse noudattaa niitä..
Luulitko siis oikeasti että tässä maassa joku ei osaa lukea tai epäilet että täällä kirjoittelijoista osa on näkövammaisia (voi ollakin?)...
Kun ei ole mitään todellisia asiattomuuksia, joita nostaa esiin vastapuolen puheesta, niin niitä täytyy alkaa keksiä ja suurennella niitä viattomia lausahduksia?
No tosiaan, meidän aborttioikeuksia puolustavien jutuista on todellisia asiattomuuksia vaikeampi löytää, aivan kuten tuokin, johon nyt olet epätoivoisesti joutunut tarttumaan, todistaa. Sehän olikin jo ihan katastrofaalisen kauhea asiattomuus... Huhuh.
Huoh, keksikää jotain aitoa valitettavaa sentään...
kirjoitus, eihän siinä lukenutkaan edes niin.
Ihan yhtä asiatonta toisen kirjoittajan henkilökohtainen morkkaaminen minusta on, oli kyse sitten aborttioikeuden vastustajasta taikka puolustajasta...
Sinä olet ilmeisesti se ei-vastustaja, joka sen toisen viestin kirjoitti? Kertoisitko minulle, miksi katsot tarpeelliseksi haukkua toista ihmistä henkilökohtaisesti? Ja jos sinä olit se, joka käytti nimitystä "kaksinaamainen" Merkasta, niin voisit perustella senkin. Mitä kaksinaamaista on siinä, että edes yrittää ymmärtää muunkinlaisia näkökantoja asioihin kuin omiaan?
samaa mieltä.
Hienoa, kun jaot rehellisen ja oman kokemuksen abortista. En ole koskaan ollut abortia puolesta tai vastaan, vaan katson aina tilanteen mukaan. Jos toinen valitsee abortin, niin hänellä on syynsä siihen ja hyväksyn sen tai vastaavasti ymmärrän, jos äiti haluaa jatkaa raskautta, niin sekin on hienoa.
Olivat syyt mitkä tahansa, niin eikö abortti ole kuitenkin jokaisen sitä haluavan oma päätös. Mitä sitten, jos nuorena töppää kännissä ja tulee vahingossa raskaaksi. Niin vain joskus tapahtuu (taitaa olla nuorten naisten aborttien syylistan kärjessä).
Vaikuttaa todella itsekkäältä ajattelulta:
et " olisi pystynyt elämään, jos lapseni annettaisiin adoptioon" Mutta pystyit siis elämään, kun et antanut lapsellesi edes mahdollisuutta elämään vaan päätit hänen puolestaan.
Tulitko ajatelleeksi, että lapsesi olisi nyt elossa ja onnellinen jossain toisessa perheessä ja joskus myöhemmin aikuisena haluaisi ehkä tutustua sinuun ja hänellä olisi siis kaksi nuorempaa sisarusta?
tarinat niin onnellisia aina oo...
Nimimerkillä vauvana adoptoitu ja 28 vuoden helvetti takana.Eikä muuten kiinnosta biologiset vanhemmat yhtään sen enempää, vihaan niitä itsekkäitä paskoja kun antovat noin vaan minutkin pois.
Parempi ois ollu mulle jos ei ois tarvinnu syntyä.
Vaan eipä saanu valita.
äiti tekee teidän äitien lapset? :D
sä sen päätöksen voit itse tehdä??
Minkähän takia et oo jo tehny..ehkä sittenkin haluat elää vaikka muuta väität. Eli ei kovinkaan uskottavaa. Sori vaan.
vielä saanu kostaa.