Meri velloi syysmyrskyn kourissa. Aallot iskeytyivät rantakallioihin räjähtäen kappaleiksi, pisaroiksi ja pärskeiksi, jotka lensivät taloon asti.
Tuuli äänteli talon kohdatessaan oudosti humisten ja huutaen kuin tuskissaan vaikka näyttikin olevan voimansa tunnossa. Talon vankat seinät naksahtelivat.
Myrsky kesti joskus useita päiviä, joskus vain illan ja yön. Kun yö vaihtui tyntyneeseen aamuun, rantakalliot olivat vedestä ja levistä liukkaita, ennenkuin päivän aurinko ne kuivatti.
Tuuli äänteli talon kohdatessaan oudosti humisten ja huutaen kuin tuskissaan vaikka näyttikin olevan voimansa tunnossa. Talon vankat seinät naksahtelivat.
Myrsky kesti joskus useita päiviä, joskus vain illan ja yön. Kun yö vaihtui tyntyneeseen aamuun, rantakalliot olivat vedestä ja levistä liukkaita, ennenkuin päivän aurinko ne kuivatti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
alun jälkeen tulee odottaneeksi tunteita myllertäviä tapahtumia ihmissuhteissa tai jossain muissa asioissa.
että luontokuvaus on erittäin onnistunut.
paljastu, jonkin "oikean" kirjailijan teoksen aluksi.
Emme vaan ole sattuneet lukemaan sitä, niin emme tunnista tekijää!
Joka ole Kepo!
mä sen sanoin, ei Kepo kirjoita tällaista, eikä ehkä minkäänlaista.:)
Kiva alku, mutta ilmaisusta uupuu jotain.
Pikkujutut pistävät hörökorviini. eivätkä tunnelmakuvaukset oikein vakuuta. Oudosti humiseva ja tuskaisesti huutava ovat väärällä tavalla eriparia ollakseen samassa virkkeessä, eivätkä onnistu täydentämään kuvattua ilmiötä; ovat kukaties liian kaukana toisistaan. Esimerkiksi kohtalokasta naista ei mielestäni kannata kuvailla sekä tyrmääväksi että tuskallisen epähygieeniseksi, eikä autoa eriskummallisen kiiltäväksi ja peltivaurioiseksi. Sellaisesta syntyy vain merkityshuttu.
Joten, tästä tulee arvosanaksi 26 käyttäne salaista asteikoani, jonka mystisyys kasvattaa sen prestiisiä kuin hinta nostattaa arvoa, vaikka kukaan ei tiedä mistä asteikko alkaa ja mihin se päättyy.
Kepo kepo kepo!
Ihan kiva alku, mutta mielestäni ilmaisusta uupuu fiilis.
Pikkujutut pistävät hörökorviini. eivätkä tunnelmakuvaukset oikein vakuuta. Oudosti humiseva ja tuskaisesti huutava ovat väärällä tavalla eriparia ollakseen samassa virkkeessä, eivätkä onnistu täydentämään kuvattua ilmiötä; ovat kukaties liian kaukana toisistaan. Esimerkiksi kohtalokasta naista ei mielestäni kannata kuvailla sekä tyrmääväksi että tuskallisen epähygieeniseksi, eikä autoa eriskummallisen kiiltäväksi ja peltivaurioiseksi. Sellaisesta syntyy vain merkityshuttu.
Tästä tulee arvosanaksi 26 (käyttäen salaista asteikoani, jonka mystisyys kasvattaa sen prestiisiä kuin hinta nostattaa arvoa, vaikka kukaan ei tiedä mistä asteikko alkaa ja mihin se päättyy).
Kepo kepo kepo!
Thomas Wortnerin romaani "Luodon tarinoita" vuodelta 1937.
Sillekö nauroit, vai onko sinullekin väärä paikka?
kyllä tietää mitä tänne pitää kirjoittaa. Ei täällä muita tarvita.