Hei, haluaisin tietää onko palstalla ketään, jonka läheinen olisi tappanut jonkun? (En tarkoita nyt esim. auto-onnettomuutta).
Itse koin tämän kauhean järkytyksen jokin aika sitten eikä päivääkään ole mennyt etten olisi ajatellut asiaa. Surmatapa oli vielä varsin julma... En pääse yli "mitä jos"-ajatuksista... Todellisuudessa en varmaan olisi tapahtumaa voinut estää, mutta silti sitä miettii, että jos voisi kääntää aikaa taaksepäin. En tiedä kuinka elää tämän asian kanssa... olisi helpottavaa kuulla, jos jollekin muullekin on käynyt näin ja kuinka elämä sitten on jatkunut?
Itse en ole vieläkään pystynyt muodostamaan mielipidettä siitä mitä tunnen tappajaa kohtaan... En vihaa häntä, mutta säälin ja suren ja samalla tiedän, että ehkä minun kannattaisi unohtaa koko ihminen...
Olisin erittäin kiitollinen kokemuksista. Olen yksin tämän asian kanssa.
Itse koin tämän kauhean järkytyksen jokin aika sitten eikä päivääkään ole mennyt etten olisi ajatellut asiaa. Surmatapa oli vielä varsin julma... En pääse yli "mitä jos"-ajatuksista... Todellisuudessa en varmaan olisi tapahtumaa voinut estää, mutta silti sitä miettii, että jos voisi kääntää aikaa taaksepäin. En tiedä kuinka elää tämän asian kanssa... olisi helpottavaa kuulla, jos jollekin muullekin on käynyt näin ja kuinka elämä sitten on jatkunut?
Itse en ole vieläkään pystynyt muodostamaan mielipidettä siitä mitä tunnen tappajaa kohtaan... En vihaa häntä, mutta säälin ja suren ja samalla tiedän, että ehkä minun kannattaisi unohtaa koko ihminen...
Olisin erittäin kiitollinen kokemuksista. Olen yksin tämän asian kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on miesystävästäsi? Tai naisystävästä jos olet mies? Jos kyseessä olisi perheenjäsen niin tuskin sanoisit että pitäisi unohtaa koko ihminen koska eihän perheenjäsentä unohdeta?
En ole kokenut mitään vastaavaa mutta neuvoisin kyllä ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan että saisit ajatukset selvemmille vesille, ei noin järkyttävistä tapahtumista selviä yksin. Tuo asia tulee varmasti painamaan mieltäsi vielä pitkään, pahimmassa tapauksessa loppuelämän jos et nyt keskustele sitä selväksi ammattilaisen kanssa.
Epäilemättä kokemuksesi on järkyttävä ja suistaa hetkeksi pois radalta.
Tappaja on tietysti rikollinen joka kärsiköön rangaistuksensa ja ikuisen ahdistuksensa jos sellaista kykenee tuntemaan, (siis jos ei ole psykopaatti).
Viha on ihan oikeutettu tunne tässä kohtaa, säälikin tietysti siinämielessä että tappaja pilasi myös oman ja läheistensäkin elämän. Mutta mitään ymmärrystä on vaikeaa tuntea. Jos sellaiseen on aihetta sen aika on vasta kun rangaistus on sovitettu ja tappaja on itse kykenevä ymmärtämään tekonsa pahuuden.
Elämme kuitenkin rauhallisessa maassa (siis ei sotaa tai muuta vallankaappaus tms. toimitaa), siksi väkivaltainen kuolemakin kuohuttaa mieliämme pitkään ja voimakkaasti.
Mutta mahtuu Suomenkin kokoiseen maahan ryhmiä ja yhteisöjä, joissa tappamista pidetään jonkilaisena osoituksena kovuudesta ja siten jopa sankarillisena tekona!
Tappajan unohtaminen noinvain ei tekisi oikeutta Sinulle itsellesi. Ennemminkin kannattaisin ajatusta että keskustelisit asiasta jonkun sellaisen kanssa, jolla on kokemusta näistä asioista. Jos nyt painat asian vain johonkin unholaan se todennäköisesti nousisi sieltä kummittelemaan joskus myöhemmässä vaiheessa.
Erilaisia kriisiauttajia löydät varmaan ihan kooklaamalla, sillä kriisihän Sinulla sisälläsi nyt velloo.