Ystäväni sairastaa vaikeaa masennusta jota hoidetaan lääkkeillä, häntä on juoksutettu ns.kriisikeskuksen ja mielenterveystoimiston välillä ja välillä psykiatrin vastaanotolla, hän on käynyt myös ns.tavallisen lääkärin luona.
Hänelle on määrätty lääkkeet joita hän ei syö koska sanoo niiden olevan kalliita?on tarjottu psykoterapiaa mutta se on kallista eikä hän koe siitä saavansa minkäänlaista apua.
Hän sanoo että ei niistä pelkistä puhumiskerroista ole mitään apua kun se on kuulemma saman asian jankkaamista kerrasta toiseen ja nyt meinaa lopettaa nekin!
Itse olen jo aivan puhki kun kuuntelen päivästä toiseen itkemistä, en jaksa!itkeminen on aivan päivittäistä tuntikausia koko päivän jopa jatkuvaa ja tätä on jatkunut jo vuosia eikä siitä tule loppua millään!asioita pahentaa vielä parisuhteen loppuminen ja työpaikan menetys...ja no alkoholikin on alkanut maistumaan...
Hyvät ihmiset kertokaa mistä hänelle saisi sellaista apua joka todella alkaisi auttamaan, mieluusti tietenkin mahdollisimman halvalla, halua auttaa olisi mutta ei kykyjä.
Itseltäni on jo täysin hukassa mihin voisi tai kannattaisi suunnata hänet että apua todella saisi.
Hänelle on määrätty lääkkeet joita hän ei syö koska sanoo niiden olevan kalliita?on tarjottu psykoterapiaa mutta se on kallista eikä hän koe siitä saavansa minkäänlaista apua.
Hän sanoo että ei niistä pelkistä puhumiskerroista ole mitään apua kun se on kuulemma saman asian jankkaamista kerrasta toiseen ja nyt meinaa lopettaa nekin!
Itse olen jo aivan puhki kun kuuntelen päivästä toiseen itkemistä, en jaksa!itkeminen on aivan päivittäistä tuntikausia koko päivän jopa jatkuvaa ja tätä on jatkunut jo vuosia eikä siitä tule loppua millään!asioita pahentaa vielä parisuhteen loppuminen ja työpaikan menetys...ja no alkoholikin on alkanut maistumaan...
Hyvät ihmiset kertokaa mistä hänelle saisi sellaista apua joka todella alkaisi auttamaan, mieluusti tietenkin mahdollisimman halvalla, halua auttaa olisi mutta ei kykyjä.
Itseltäni on jo täysin hukassa mihin voisi tai kannattaisi suunnata hänet että apua todella saisi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Masennus on usein pitkäaikainen ja siitä toipuminen on monen mutkan päässä.Ikävä kyllä masennus on myös monen pysyvä olotila.Masennusta on ns.kaksi tasoa.
1."sielunmasennusta", stressiä esim. työ ja ihmissuhteet
2."fysiologista masennusta", aineenvaihdunta tai hermostoperäinen
Jos läheisesi potee vaihtoehto(1), onko asia juteltu selväksi?.Helppo hoito, jos on.
Masennus on usein pitkäaikainen ja siitä toipuminen on monen mutkan päässä.Ikävä kyllä masennus on myös monen pysyvä olotila.Masennusta on ns.kaksi tasoa.
1."sielunmasennusta", stressiä esim. työ ja ihmissuhteet
2."fysiologista masennusta", aineenvaihdunta tai hermostoperäinen
Jos läheisesi potee vaihtoehto(1), onko asia juteltu selväksi?.Helppo hoito, jos on.
http://www.mtkl.fi/fin/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
Hakeutuminen johonkin keskustelu/ vertaisryhmän toimintaan mukaan on parasta apua mielenterveyskuntoutujalle, joissa voi avoimesti keskustella ongelmistaan ja saa vastakaikua toisilta kuntoutujilta. Aluksi ryhmissä ei tarvitse vältämättä puhua mitään, vain kuunneella toisten ongelmia ja huomata että muilla on samanlaista kuin minulla.(ei ole yksin)
Yksin ei saa tämän ongelman kanssa jäädä painimaan. Syntyy vain kärpäsestä härkänen. Ongelma vain kasvaa kun ei löydä selitystä vaivaansa. Siihen uupuu.
www.tukinet.net ym. ym.
http://www.mielenterveysseura.fi/toiminta_paikalliset.asp?main=Paikalliset seurat&alue=Länsi-Suomi&tyyppi=Mielenterveysseura
Lisää mahdollisuuksia.
Kyllä nyt sinun ystäväsi eli "potilaasi" on itse vastuuton, kun noin vain sanoo, ettei ota lääkettä. Ei asiaa noin vain voi huitaista ja kuin heittää koko sairautta lähimmäisten harteille, sillä kuten kerroit itku ja valitus uuvuttaa sinutkin jo. Jos lääke on 'liian kallista', niin apteekista tai määränneeltä lääkäriltäkin täytyy ensin kysellä halvin mahdollinen vaihtoehto, tietänet systeemin. Sitten, jollei mitenkään ole varaa ehdottoman tarpeelliseen lääkitykseen, pitää kääntyä sosiaalitoimiston puoleen. Hyvä myös aina selvittää, saisiko jonkin lääkityksen Kelan erityiskorvattavana. On edesvastuutonta tokaista vain, ettei nyt raaski lääkettä ostaa. Ajattele, miten paljon iäkkäämmät ihmiset (pienestä eläkkeestään) ja miksei monet muutkin joutuvat syömään erilaisia lääkkeitä! Ei heillä ole mahdollisuutta jättää lääkkeitä ostamatta ja ottamatta, siihen heillä just ei ole varaa, miten psyyken asioissa olisi ja miten tällä 'potilaallasi' olisi!? Jos potilas jättää diabetes-, sydän-, aineenvaihdunta-, uni-, kipu- ja sun muut mahdolliset elinehtoiset lääkkeet ottamatta, niin - kenen on vastuu? Niin ei voi eikä saa tehdä! Ystäväsi on liian huonossa kunnossa päättämään itse siitä, ettei toimi lääkärin ohjeiden mukaan.
Melkein kaikki ihmiset turhautuvat ensimmäisillä terapiakäynneillään. Sanoisin, että odotukset ovat vääriä. Tässkin tapauksessa potilaan itsensä on työskenneltävä, hänen on osattava olla yhteistyökykyinen terapeutin kanssa, hänhän itse voi ikäänkuin määrätä, mistä milloinkin puhutaan. En usko, että se on terapeutti, joka samaa asiaa jankkaa. Minä en luota tämän potilaan kommentteihin asiasta, sorry. Hänen myös pitää sanoa selkeästi terapeutilleen tuo, mitä on sinulle valittanut. Siten hän saa apua ja terapia alkaa tuntua sujuvammalta. Potilaan siirrettävä terapiasuhde sinusta pois (!!) ja tuolle ammatti-ihmiselle, josta maksaakin.
Sanoisitko ystävällesi selkeästi, että alat uupua. Sinä et ole lekuri tai terapeutti, vaan nuo molemmat ovat hänelle jo tarjolla ja hänen on pakko selviytyä lääketieteen kautta, heidän kanssaan ja avullaan. Sinä olet vain ystävä, pane stoppi hoitajanroolillesi. Kerro asia hänelle, se olisi reilua ja lopulta auttaisi 'potilastasikin'.
Viimeisessä kappaleessa olevat kysymyksesi sinun kannattaisi mennä vaikka tuon "potilaan" kanssa kysymään jonnekin yleiseen terveydenhuoltoon. Terveyskeskukseen lekurille tai hoitajalle, kenelle tahansa, joka aihetta ammattinsa ja kokemuksensa kautta tuntee. Voisit itse mennä mukaan vain kuulemaan, miten potilas asiansa esittää. - Potilaalta ei nyt kyllä voi kauheasti odottaa, mutta hän itse on nyt liian haluton toimimaan itsensä eteen; mieluummin syyttelee muita. - Mitä tehdä? Voitko ottaa siis etäisyyttä ja saada potilas vastuullisemmaksi ja tietoisemmaksi omasta tilastaan. Hän ollee turhan kriittinen ja ruikuttava nyt kaikesta. Eipä apu meille kenellekään ole noin vain hyllyltä otettavissa eikä myöskään ilmaiseksi. Silloin kun ihminen on todella sairas, psyyke tai ruumis, niin ei voi katsoa asioiden kalleutta ja pitää vain nöyrtyä ottamaan apua vastaan yhteistyössä ammatti-ihmisten kanssa. Kukaan ei ole täydellinen, eivät hekään. Sellaista elämä on.
Oliskohan niin että teille on syntynyt todella vaikea riippuvuussuhde. 'Ystäväsi' ei halua kantaa vaastuuta itsestään ja sairaudestaan, vaan sysää vastuun Sinulle, koska on huomannut, että olet herkästi muista vastuun ottava ihminen.
Valitettavasti juuri tämä vastuunkantamisen velvollisuus tekee suhteestanne vaikean ja lopulta se uuvuttaa molemmat. Samasta syystä kykysi auttaa ystävääsi on kadonnut ja muutkin tunteesi häntä kohtaan tukahtuneet.
Tee selvä pesäero 'ystävääsi' ja anna hänen hakea itse apua. Varmaa on että hän yrittää roikkua Sinussa niinkauan kun annat vähänkään merkkiä siitä että olet valmis uhraamaan itsesi hänen onnensa eteen.
Sanomattakin on selvää että 'ystävälläsi' on vaikeita tunne-elämänkokemuksia jotka vaatisivat selvitystä. Ehkä hän on kokenut mielestään hylkäämistä, sillä sellaisesta tuollainen ripustautuminen yleensä kertoo, mutta olkoon masennuksen syyt mitkä tahansa hän tarvitsee ammatti apua ja lääkitykseen on olemassa edullisempiakin vaihtoehtoja, mutta niistä on keskusteltava lääkärin kanssa.
Saattaa olla että ystävällesi voisi olla hyväkis jopa jonkin aikaa kestävä sairaalajakso jotta hoito pääsisi kunnolla alkuun.
Kanna kuitenkin itsestäsi vastuu, äläkä alistu masentuneen pompoteltavaksi!
Apua ystäväsi saa sitten kun hän itse sitä haluaa. Mistään avusta ei ole hyötyä jos hän päättää ettei niistä ole hyötyä. Mikään apu ei ole ihmeitä tekevä. Keskustelut eikä lääkkeet auta heti, eikä ne itsessään olekaan "lääke" vaan apukeino parantumiseen. Parantuminen lähtee siis itsestä.
Minulla kuukauden lääkeannos maksaa 6 €, ei kallis ollenkaan. Tuntuu melkeinpä ilmaiselta siihen verrattuna minkä avun niistä saan!
Sinulle, älä lähde ystäväsi masennukseen mukaan tai muutoin löydät itse itsesi masennuksen syövereistä.
alkoi itkettää sun ystävän puolesta, kuulosti todella synkältä. Kyllä se terapia auttaa, kaikkien kanssa ei vaan synkkaa ja sitä täytyy vaihtaa niinkauan kun synkkaa...Aluksi ei kuitenkaan kannata tehdä liian nopeita ratkaisuja, mä meinasin lopettaa terapian ja vaipua kokonaan masennukseen ja lohduttavaan itsesääliin mutta onneksi se terapeutti kääns mun pään ja nyt oon ollu 1,5 vuotta terapiassa.
Mä oon sitä mieltä, että jos rahaa riittää niin kyllä terveys menee sen edelle. Rahaa saa aina lisää, ihmisellä on vaan yksi terveys ja elämä eikä niitä pidä tuhlata.
Sun täytyy sanoa sun ystävälle, että vaikka haluat auttaa häntä niin et saa rasittaa itteäs sen takia vaikka kuinka välittäisit. Toi on sun ystävän ongelma ja tavallaan sunkin koska se on sun ystävä, mutta sun ei tarvi ottaa siitä liian raskasta taakkaa. Tärkeetä on, ettet jätä sun ystävää yksin mutta silti vaikka varmasi hän haluisi että olisit koko ajan hänen tukenaan, niin et voi. Onhan se rasittavaa jos itellä menee hyvin eikä pysty silti olemaan iloinen ja onnellinen kun huomaa kuinka ystävällä ei mene hyvin.
Kauan sun ystävä on ollut siellä terapiassa? Jos se on ollut monta vuotta tai tyyliin 2 vuotta niin sillon se on jo tärkeetä että huomaa että se ei auta, koska turha kuluttaa aikaa ja rahaa. Mutta silti täytyy olla kärsivällinen.
Alkoholi ei auta yhtään, se vaan tasan pahentaa.
Kuinka monta vuotta sun ystävä on ollut masentunut suurinpiirteen?
Toivottavasti mun viestistä oli hyötyä, sanoin vaan suoraan mitä ajattelin :) jaksamista...