miski abortti kieletään?

Minä itse jouduin päätymään mieheni kanssa aborttiin tasan 3-vuotta sitten, koska olin syönyt koko alkuraskauden ajan sellaisia lääkkeitä, ettei naistenklinikan ylilääkäri voinut suositella mitään muuta kuin aborttia, koska alkion terveydestä ei ollut mitään takeita.
Ja minä todellakin halusin sitä lasta enemmän kuin mitään muuta.
Olihan sen alkuunsaamiseenkin mennyt melkein 3-vuotta!
No abortin jälkeen olin sitten reilun vuoden niin syvästi masentunut, että parisuhteeni meinasi siinä sivussa loppua.
Se oli todella raskasta aikaa, ja todella raskas taakka kantaa, mutta nyt taas kolmevuotta myöhemmin olen raskaana, ja aiomme tottakai pitää lapsen.
Tottakai syyllisyys ja suru välillä nostaa päätään, mutta kun on jotain niin syvästi katunut,surrut ja itkenyt, niin osaa myös ajatella järjellä sitä että jos lapsi olisi ollutkin pahasti vammainen.
En minäkään suosittele aborttia kenellekkään, mutta joskus se on valitettavasti pakko tehdä.
Kuten meidän oli.

En ymmärtänyt, tarkoititko minua tai ap-tä, mutta et kai Sä ole nyt vähän tyhmä?
Onkos Sun taso niin matala , että sellaista kehtaat ylipäätä tänne kirjoittaa?

Eikö abortista siis voi/saa puhua ilman täydellistä suomen kielen hallintaa? Tuolla logiikalla siis ainoastaan suomea äidinkielenään puhuvat saisivat puhua abortista, ja heistäkin vain ne, jotka hallitsevat kieliopin riittävän hyvin...

Kaikella kunnioituksella, entä jos sinäkin keskittyisit puhumaan itse palstan aiheesta eli abortista sen sijaan, että takerrut kielioppivirheisiin. Minulle ainakin alkuperäisen idea meni hyvin perille ja se kai on tärkeintä.

Dara kirjoitti:

Eikö abortista siis voi/saa puhua ilman täydellistä suomen kielen hallintaa? Tuolla logiikalla siis ainoastaan suomea äidinkielenään puhuvat saisivat puhua abortista, ja heistäkin vain ne, jotka hallitsevat kieliopin riittävän hyvin...

Kaikella kunnioituksella, entä jos sinäkin keskittyisit puhumaan itse palstan aiheesta eli abortista sen sijaan, että takerrut kielioppivirheisiin. Minulle ainakin alkuperäisen idea meni hyvin perille ja se kai on tärkeintä.

Jospa eräät on vähä fiksummat ja ymmärtää toisiaan vaikka kuinka virheelistä tekstia tulee.
En ymmärrä miksi takerruttaan tosiaan siihen kirjoitusvirheisiin, miksi ei voi vaan keskittyä olennaiseen, eli siihan viestiin.
Onko tosiaan niin, että ne huomauttajat tuntee itsensä jollalailla toisia paremmiksi?

Minä ulkomaalaisena teen aina virheitä, mutta onneksi ei ole täällä abortti palstalla sitä huomautettu. Tyhmä se vaan luulisi, että kuulopuhella kieltänne oppinut osasi virheettömästi kirjoittaa. Hyvää jos puhua edes.

Sinä Dara vaikuttaat minusta mukavalta ihmiseltä.
Taitat olla huomattavasti nuorempi minua, mutta joskus Sun tekstia lukiessa huomankin, että olet kirjoittanut todella hyvin,
ja mä olen ollut oikea tollo. Sä osaat asiat paremmin esille tuoda ja osaat ymmärtää muita.
Noh, sitä minun on näköjään vielä opittava.

PS! Tänä tuli muuten veritestit ja minulla taitaa nyt kuitenkin olla vielä mahdollisuus syksyllä uudelleen kokeilla sitä hedelmöitys hoitoa.
Mietin vaan, että onnistuuko ne omat munasolut syksyllä paremmin tai joko sitä pitäisi palstaa vaihdaa ja alata etsimään munasolujen luovuttajaa?

Eiks ole tyhmä kun elämä ei menee ollenkaan niin kuin sitä haluaisi? Minulla on toi raskaaksi tulemisen ongelma ja joillakin se, että tulee raskaaksi.

Voiko Dara uteilla, onko Sinulla lapsia ? Ei ole pakko vastata kun tuntuu liian henk. kohtaiseltä kysymykseltä. Mutta Sinusta alkaa jotenkin tulla tuttu. Kumma juttu.

Merkka kirjoitti:

Jospa eräät on vähä fiksummat ja ymmärtää toisiaan vaikka kuinka virheelistä tekstia tulee.
En ymmärrä miksi takerruttaan tosiaan siihen kirjoitusvirheisiin, miksi ei voi vaan keskittyä olennaiseen, eli siihan viestiin.
Onko tosiaan niin, että ne huomauttajat tuntee itsensä jollalailla toisia paremmiksi?

Minä ulkomaalaisena teen aina virheitä, mutta onneksi ei ole täällä abortti palstalla sitä huomautettu. Tyhmä se vaan luulisi, että kuulopuhella kieltänne oppinut osasi virheettömästi kirjoittaa. Hyvää jos puhua edes.

Sinä Dara vaikuttaat minusta mukavalta ihmiseltä.
Taitat olla huomattavasti nuorempi minua, mutta joskus Sun tekstia lukiessa huomankin, että olet kirjoittanut todella hyvin,
ja mä olen ollut oikea tollo. Sä osaat asiat paremmin esille tuoda ja osaat ymmärtää muita.
Noh, sitä minun on näköjään vielä opittava.

PS! Tänä tuli muuten veritestit ja minulla taitaa nyt kuitenkin olla vielä mahdollisuus syksyllä uudelleen kokeilla sitä hedelmöitys hoitoa.
Mietin vaan, että onnistuuko ne omat munasolut syksyllä paremmin tai joko sitä pitäisi palstaa vaihdaa ja alata etsimään munasolujen luovuttajaa?

Eiks ole tyhmä kun elämä ei menee ollenkaan niin kuin sitä haluaisi? Minulla on toi raskaaksi tulemisen ongelma ja joillakin se, että tulee raskaaksi.

Voiko Dara uteilla, onko Sinulla lapsia ? Ei ole pakko vastata kun tuntuu liian henk. kohtaiseltä kysymykseltä. Mutta Sinusta alkaa jotenkin tulla tuttu. Kumma juttu.

Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että on turhaa takertua kauheasti kirjoitusvirheisiin, kun itse asiasisällön luulisi olevan se merkityksellisempi seikka. Joskus tietysti voi tulla eteen tilanne, ettei oikeasti ymmärrä toisen tarkoitusta. Silloinkin sitä kai voisi kysyä ystävällisesti sen sijaan että vaan käskee toisen opetella suomea paremmin... Ja luulisi, että tällaisella palstalla kirjoittelu itseasiassa on osa sitä kielen opettelua. Kieltä oppii kun sitä käyttää.

Elämä on tosiaan aika epäreilua silloin tällöin, kun toiset tulevat raskaaksi haluamattaan ja toiset taas eivät sitten millään, vaikka kuinka haluaisivat. Minäkin kuulun siihen jälkimmäiseen kategoriaan. Lapsia minulla ei ole, eikä se ole oma valintani... Näin julkisella nettipalstalla en oikeastaan hirveästi halua oman lapsettomuuteni syitä ja tuntemuksia ruotia, kun suoraan sanoen pelottaa vähän, että siitäkin joku keksii ruveta ilkeilemään... Mutta älä huoli, en toki pahastunut että kysyit :)

Yritä ihmeessä vielä hedelmöityshoitoja! Kuulin juuri hyviä uutisia serkultani, joka on yrittänyt hedelmöityshoitoja useaankin kertaan. Hänellä kävi niin, että kolmas kerta toden sanoi, ja nyt hän odottaa vauvaa saapuvaksi lokakuussa! Toivon sinulle paljon onnea yritykseen!

Dara kirjoitti:

Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että on turhaa takertua kauheasti kirjoitusvirheisiin, kun itse asiasisällön luulisi olevan se merkityksellisempi seikka. Joskus tietysti voi tulla eteen tilanne, ettei oikeasti ymmärrä toisen tarkoitusta. Silloinkin sitä kai voisi kysyä ystävällisesti sen sijaan että vaan käskee toisen opetella suomea paremmin... Ja luulisi, että tällaisella palstalla kirjoittelu itseasiassa on osa sitä kielen opettelua. Kieltä oppii kun sitä käyttää.

Elämä on tosiaan aika epäreilua silloin tällöin, kun toiset tulevat raskaaksi haluamattaan ja toiset taas eivät sitten millään, vaikka kuinka haluaisivat. Minäkin kuulun siihen jälkimmäiseen kategoriaan. Lapsia minulla ei ole, eikä se ole oma valintani... Näin julkisella nettipalstalla en oikeastaan hirveästi halua oman lapsettomuuteni syitä ja tuntemuksia ruotia, kun suoraan sanoen pelottaa vähän, että siitäkin joku keksii ruveta ilkeilemään... Mutta älä huoli, en toki pahastunut että kysyit :)

Yritä ihmeessä vielä hedelmöityshoitoja! Kuulin juuri hyviä uutisia serkultani, joka on yrittänyt hedelmöityshoitoja useaankin kertaan. Hänellä kävi niin, että kolmas kerta toden sanoi, ja nyt hän odottaa vauvaa saapuvaksi lokakuussa! Toivon sinulle paljon onnea yritykseen!

Veikkaan, että nyt lukee sitä kaikki kun minulla olisi vaan Sinulle asia.
Harmii, ettei ole mitään muuta kanavaa , millä voisi kysyä ja vastata. Sitä on nyt uskallettava kysyä täällä ja otettava se riski, että joku alkaa rumia loukkauksia lähettä ja käskee painumaan toiselle palstalle.

Ymmärrän, ettet haluaa julkisesti omia lapsettomuusongelmiä tässä paljasta.
Mutta tulin uteljaksi siitä serkkusi tapauksesta.

Mitenkäs heillä ne hed. hoidot. Siis millatavalla monesti ne jouduivat yrittämään?
Tarkoitatko, että monesti pitää aloitta kaikki alusta, hormoonien piikit ja munasolujen keräys tai tehtiin vaan se yksi kerta se perushoito ja saadiin iso määrä munasoluja joita siis monesti pakkasesta otettiin ja laitettiin kohduun tai piti tosiaan aloitta monesti ihan alusta?

Mua pelotta se justisa, että meidät ei hyväksytty julkiselle puolelle , suositeltiin menemään yksityiselle. Ja se maksaa niin paljon, että hitsi, olisin voinut jo jonkunlaisen auton sillä rahalla ostaa.
Siis me alussa teimme kolme inseminaattiota, ne keinosiemennys hoidot, ne epäonnistuivat aina. Sit lääkäri meinasi, että kokeillaan hedelmöityshoitoa, eikä sitä tavallista , vaan viimeistä ja parasta, mikrohedelmöitystä.

Mun jarrutuslääke pani koko homman pilalle, eikä luvattun 10-15 munarakkun sijasta saatuu enemmän kun yhden onnettoman munasolun ja se ei mennyt viljastumisen jälkeen jakautumaan. Rahaa maksettiin tietysti samaverran mitä toiset onnistunut hoidostakin.

Nyt seurava vaihdoehto olisi nopea hoito, jätettäis pois jarrutuslääke ja munasoluja tulisi mitä tulisi. Ajattelen että mitä jos sieltä ei saa taas enemmän aikaansa kun sen yhden tai kaksi ja jos ne taas ei menee jakautumaan. Miten monesti sitä jaksaa yrittää ja rahaa tärvetä ja kädeen ei jää kun lasku?
Ja ihan tyhmin juttu on se, ettei hoitava lääkäri keksi syytä lapsettomuudeen. Toinen lääkäri luuli valeraskauden jälkeen, että jospa minulla alkaa vaihdevuodet turhan aikaisesti. No testit näytti, etten ole vielä lähelläkään vaihdevuosia. Huh, että helpotti . Mä jo meinasin mennä mummojen palstalle!

Toisaalta, meillä oli heti alusta pelko, että mitä teemme silloin, kun viljastettuja munasoluja tule liika. Ei niitä tässä iässä kaikkia enää jaksaa synnyttä ja niitä taas ei haluaa jättä sinne pakkaseen eikä heittä poiskaan. Se se ajattusmaailma tekee. Emme siis raski heittä pois jos tule liika munasoluja.
Kuulosta jonkun mielestä aivan tyhmältä. Noh, naurakoot kuka haluaa. Mua se ei taas nauratta yhtä.

Minulle ei ole edes tärkeä, että lapsi olisi oma. Mutta emme saa mistään luovutettuja munasoluja. Se olisi ainakin varmempi juttu,ne nuoern naisen munasolut ja että saisi vijastetut munasolut kohtuun asti. Itse jos yrittää, niin saatta loppua taas asiat lasimaljakkoon eikä sieltä tule mitään.

Jos haluat ja uskallat, ole kiltti kerro edes jotain tuttujen tapauksesta. Justisa, mitä ja monesti ne yrittivät. Jospa se edes vähä antaisi minulle rohkeutta lähteä taas yrittämään.

Kiitos Sinulle!

Merkka kirjoitti:

Veikkaan, että nyt lukee sitä kaikki kun minulla olisi vaan Sinulle asia.
Harmii, ettei ole mitään muuta kanavaa , millä voisi kysyä ja vastata. Sitä on nyt uskallettava kysyä täällä ja otettava se riski, että joku alkaa rumia loukkauksia lähettä ja käskee painumaan toiselle palstalle.

Ymmärrän, ettet haluaa julkisesti omia lapsettomuusongelmiä tässä paljasta.
Mutta tulin uteljaksi siitä serkkusi tapauksesta.

Mitenkäs heillä ne hed. hoidot. Siis millatavalla monesti ne jouduivat yrittämään?
Tarkoitatko, että monesti pitää aloitta kaikki alusta, hormoonien piikit ja munasolujen keräys tai tehtiin vaan se yksi kerta se perushoito ja saadiin iso määrä munasoluja joita siis monesti pakkasesta otettiin ja laitettiin kohduun tai piti tosiaan aloitta monesti ihan alusta?

Mua pelotta se justisa, että meidät ei hyväksytty julkiselle puolelle , suositeltiin menemään yksityiselle. Ja se maksaa niin paljon, että hitsi, olisin voinut jo jonkunlaisen auton sillä rahalla ostaa.
Siis me alussa teimme kolme inseminaattiota, ne keinosiemennys hoidot, ne epäonnistuivat aina. Sit lääkäri meinasi, että kokeillaan hedelmöityshoitoa, eikä sitä tavallista , vaan viimeistä ja parasta, mikrohedelmöitystä.

Mun jarrutuslääke pani koko homman pilalle, eikä luvattun 10-15 munarakkun sijasta saatuu enemmän kun yhden onnettoman munasolun ja se ei mennyt viljastumisen jälkeen jakautumaan. Rahaa maksettiin tietysti samaverran mitä toiset onnistunut hoidostakin.

Nyt seurava vaihdoehto olisi nopea hoito, jätettäis pois jarrutuslääke ja munasoluja tulisi mitä tulisi. Ajattelen että mitä jos sieltä ei saa taas enemmän aikaansa kun sen yhden tai kaksi ja jos ne taas ei menee jakautumaan. Miten monesti sitä jaksaa yrittää ja rahaa tärvetä ja kädeen ei jää kun lasku?
Ja ihan tyhmin juttu on se, ettei hoitava lääkäri keksi syytä lapsettomuudeen. Toinen lääkäri luuli valeraskauden jälkeen, että jospa minulla alkaa vaihdevuodet turhan aikaisesti. No testit näytti, etten ole vielä lähelläkään vaihdevuosia. Huh, että helpotti . Mä jo meinasin mennä mummojen palstalle!

Toisaalta, meillä oli heti alusta pelko, että mitä teemme silloin, kun viljastettuja munasoluja tule liika. Ei niitä tässä iässä kaikkia enää jaksaa synnyttä ja niitä taas ei haluaa jättä sinne pakkaseen eikä heittä poiskaan. Se se ajattusmaailma tekee. Emme siis raski heittä pois jos tule liika munasoluja.
Kuulosta jonkun mielestä aivan tyhmältä. Noh, naurakoot kuka haluaa. Mua se ei taas nauratta yhtä.

Minulle ei ole edes tärkeä, että lapsi olisi oma. Mutta emme saa mistään luovutettuja munasoluja. Se olisi ainakin varmempi juttu,ne nuoern naisen munasolut ja että saisi vijastetut munasolut kohtuun asti. Itse jos yrittää, niin saatta loppua taas asiat lasimaljakkoon eikä sieltä tule mitään.

Jos haluat ja uskallat, ole kiltti kerro edes jotain tuttujen tapauksesta. Justisa, mitä ja monesti ne yrittivät. Jospa se edes vähä antaisi minulle rohkeutta lähteä taas yrittämään.

Kiitos Sinulle!

Valitettavasti en tiedä serkkuni hoidoista juuri mitään, en tiedä mitä hoitoja ja millä tavalla niitä oli yritetty. Hän ei ole ollut kovin halukas niitä puimaan kuin ilmeisesti vain ihan lähimmän perheen piirissä.

Sinun ehkä kannattaisi käväistä tuolla lapsettomuus-palstalla kyselemässä ja lueskelemassa. Käsittääkseni siellä on paljonkin samassa tilanteessa olevia, joten voisit saada paljonkin tukea ja rohkeutta sieltä. Minä en valitettavasti hedelmöityshoidoista paljonkaan tiedä. Voi kumpa voisinkin auttaa enemmän...

Dara kirjoitti:

Valitettavasti en tiedä serkkuni hoidoista juuri mitään, en tiedä mitä hoitoja ja millä tavalla niitä oli yritetty. Hän ei ole ollut kovin halukas niitä puimaan kuin ilmeisesti vain ihan lähimmän perheen piirissä.

Sinun ehkä kannattaisi käväistä tuolla lapsettomuus-palstalla kyselemässä ja lueskelemassa. Käsittääkseni siellä on paljonkin samassa tilanteessa olevia, joten voisit saada paljonkin tukea ja rohkeutta sieltä. Minä en valitettavasti hedelmöityshoidoista paljonkaan tiedä. Voi kumpa voisinkin auttaa enemmän...

Ei haitta ettet tietä siitä asiasta enemmän.
Mutta se, että heille tulee vauva, se se on tärkein!

kännissähän se oli kuin ankka :DD