Heippa,
aloitin kys lääkkeen käytön juhannusaattona tänä vuonna.Aluksi 5mg/vrk ja sivuoireiden takia vähennettiin puolella.Näin tehdtiin viikko. Lääkärini kehotti minua suurentamaan annostusta siten et joka 3 päivä palaisin jälleen 5 mg/vrk. Eilen alkoi jälleen nää tärinät, "pelottavat ajatukset , "kuumat aallot", nykimiset ym. Olen jo soittanut lääkärilleni, mut hän on sitä mieltä et edelleen pitäis vaan sinnitellä.Ainoo syy miks jatkaisin tän lääkkeen käyttöä on halu uskoa sen tehoon. Toisaalta nää tuntemukset ja todelliset sivuvaikutukset todella pelottavat minua!Tuntuu kuin sekoaisin.......
Voisko joku kirjoitella joilla samat kokemukset, ettei tarvis olla yksin näiden kanssa....
aloitin kys lääkkeen käytön juhannusaattona tänä vuonna.Aluksi 5mg/vrk ja sivuoireiden takia vähennettiin puolella.Näin tehdtiin viikko. Lääkärini kehotti minua suurentamaan annostusta siten et joka 3 päivä palaisin jälleen 5 mg/vrk. Eilen alkoi jälleen nää tärinät, "pelottavat ajatukset , "kuumat aallot", nykimiset ym. Olen jo soittanut lääkärilleni, mut hän on sitä mieltä et edelleen pitäis vaan sinnitellä.Ainoo syy miks jatkaisin tän lääkkeen käyttöä on halu uskoa sen tehoon. Toisaalta nää tuntemukset ja todelliset sivuvaikutukset todella pelottavat minua!Tuntuu kuin sekoaisin.......
Voisko joku kirjoitella joilla samat kokemukset, ettei tarvis olla yksin näiden kanssa....
Vastaukset 18
Vanhimmat
tiedän tuon sekoamisen tunteen,se on kauhea tunne. jatka vain lääkkeiden ottoa kun lääkärikin niin kehotti.Siinä menee oma aikansa ennen kun sivuvaikutukset häviävät.Tai niin mulla ainakin oli. itse käytän eri merkkistä lääkettä.Mut käsittääkseni melko samoja ne on.
Käytin cipralexia myös, ja itsellä ne oireet eivät hävinneet jatkoin sen ottamista kun terveyskeskuksesta vaan vakuuteltiin että se rupeaa kyllä auttamaan =( 3-4kk käytin 10mg annosta ja sitten lopuksi pääsin psykiatrille joka sitten kehoittikin lääkkeen lopettamaan... Lääkkeen lopettamisen jälkeen pieni paniikki tuntui vaan hyvältä kun sivuoireet olivat tiessään =)
Näin minulla, muista tosin että se mikä ei sopinut minulle ei tarkoita sitä etteikö se sopisi sinulle !
yritin äsken vastata sulle, mut kun en ole aikaisemmin ollu keskusteluissa mukana , niin en oo varma tuliko perille. Kiitos joka tapauksessa nopeesta vastauksesta. Ongelma on se, etten tiedä onko tuo cipralex oikea lääke mulle. Sehän on masennuslääke, ja musta tuntuu et mulla on paniikkihäiriö. Olin n. 4 viikkoo sitten auto-onnettomuudessa ja luulen et se laukas nää olot. Nyt en tiedä pitäiskö mennä psykiatrin vataanotolle vai miten jatkaa. Työpaikkalääkäri määräs sen ciprolexin mulle pienen kyselyn jälkeen eikä se todellakaan ole helpottanut mun oloo vaan tuntuu et päinvastoin
Siinäpä se - luulen et työpaikkalääkärini ei taida tietää mistä oikein on kyse. Niinkuin aikaisemmassa viestissä kerroin, en ole vielä ollu psykiatrin juttusilla. Pelkään todella et tää lääke vaan pahentaa tilannetta.
Oon käyny terveyskeskus-lääkärillä ja itse sanoin ja ehdotin paniikkihäiriöö.Niin sain reseptin.En ole kertaakaan käynyt psykiatrilla tai mielenterveystoimistossa. mul on masennusta sekä paniikkihäiriö.Monta vuotta kärsin ennen kuin menin lääkäriin.Tutkin tietoa joka paikasta ja hoksasin sitä kautta mikä mua vaivaa.Eli monta vuotta elin ahdistuksessa,epätietoisuudessa ja pelossa,että saan sairauskohtauksen tai kuolen.
häviä mihinkään. Mulle kans vakuuteltiin että jatka vaan kyllä se helpottaa...ja vitut melkein vuoden jaksoin sinnitellä ja odotella sen "vaikutuksen" alkamista mitä ei tullut. Koko saananan vuosi yhtä pirullista ahdistusta ja huonoa oloa joka johtui vain siitä lääkkeestä, ihme että selvisin. "Paranin" noin viikossa kun lopetin sen paskan syömisen. Tuon kuurin jälkeen ei paljo pikku ahdistukset haittaa.
Jälkikäteen ihmetyttää että lääke oli tarkoitettu auttamaan lievään ahdistukseen mutta tekikin siitä oikean monsteri ahdistuksen. Aivan kamalaa. En yhtään ihmettele että noiden "lääkkeiden" takia tehdään paljon itsareita.
lopetitko noin vain vuoden jälkeen sen lääkityksen vai oliko sulla muitaki lääkkeitä samaan aikaan? Tai saitko jotain muuta sen "kuurin " jälkeen. Musta vaan tuntuu ettei nää mun tuntemukset häviä noin vaan, kun kerran "kohtaukset" tulee pari kolme kertaa päivässä.
taitaa olla paniikkihäiriö jota cipralex voi aluks vähän pahentaa mut kyl sen käyttöö kannattas jatkaa!
Tosin cipralex ei oo mikään hirveen tehokas masennuslääke eikä mulla ainakaan auttanu yhtään paniikkiin.. kannattas pyytää joku muu masennuslääke (efexor on ihan jees, zoloftkin menee..) ja sit jotain vähän rauhottavaa jota voi ottaa jos paha kohtaus tulee tms. Opamox on tosi hyvä mut sitä saa nihkeesti, truxal on neurolepti eli ei koukuta ja sitä saa suht helposti. Se vähän aluks nukuttaa eli illalla hyvä, saa paremmin unta ja se lievittää ahistusta.
Jutteleppa tohtorisi kanssa. Sulla tietty aika tuore juttu noi kohtaukset (ilmeisesti?!?) niin ne haluu alottaa miedolla lääkkeellä ja katella tilannetta.. Tsemppiä, tiedän tasan miltä susta tuntuu!!
kiitos kaikille näistä viesteistä, itselle tuli jo heti parempi olo ku luin niitä ja huomasin etten ole yksin näiden hirveiden tuntemuksien kanssa.Kauhee tunne, ku luulee oikeesti sekoavansa...
Olen käyttänyt cipralexia noin pari kuukautta, aluksi teki ahdistuneen ja hermostuneen olon ,mutta noin neljän viikon kuluttua rupesin tuntemaan ,että lääkkeet alkaa vaikuttaa,etten ole enää niin masentunut ja nyt olen kutakuinkin hyvässä kunnossa, en meinaa edes joka aamu muistaa ottaa pilleriä.
Syön myös xanoria 3x0.5mg päivässä, etten tiedä kumpi auttaa anammän.Aivan sama jos vaan saisi olla kunnossa.
Sinun tapauksessasi en vielä antaisi periksi,kyllä se apu sieltä tulee ,kun jaksat olla kärsivällinen. Voimia!
Mulle on Cipralex ollut tosi hyvä lääke! Oikein pelastus!
Sivuoireet kesti n. 2päivää, ja sen jälkee kaikki paniikit ja masennukset on hävinny. Alotin Cipralexin syönnin n. 3,5 v. sitten, annostus vaihteli 5-20mg. Alkuvuodesta tänä vuonna, lopetin Cipralexin syönnin, sitä ennen söin yli puoli vuotta vaan 5mg.
No nyt kesällä kun alkoi uusi työ, stressasin taas sen verran, että paniikit alko taas, ja olo aivan kamala n. viikon. Alotin Cipralexit uudestaa, 5mg annoksella, olo alko korjaantua, muutama pvä oli kyllä tuskaa!
Nyt taas olo on todella hyvä, ei tarvi paniikkeja pelätä!
eli se xanor. Jos paniikkihäiriö ja ahdistus on kääntynyt masennuksen puolelle, niin sillon se cipralex tehoaa, kun se parantaa toimintakykyä ja tekee pirteämmäksi. Mutta jos pelkästään panikoi, niin eihän sellaisen ihmisen toimintakyky ole alentunut, vaan päinvastoin, panikoijahan on valppaana toimimaan ja liiankin yliherkkä reagoimaan tilanteisiin eli pakenemaan paikalta. Ei paniikkihäiriöiselle sovi lääke, joka piristää ja lisää toimintakykyä entisestään (=mielialalääkkeet) vaan lääke joka rauhoittaa sitä yliherkkää ja säikkyä ihmistä. Ainoastaan siinä tapauksessa nämä nykyaikaiset mielialalääkkeet auttaa, jos se paniikkihäiriö on alkanut jo hallita elämää ja se on alkanut masentaa.
kulkevat käsikädessä.
Mielialalääkkeet auttavat, kun paniikkihäiriö on häirinnyt elämää jo kauan.
Paniikkihäiriöstä masentuu ja siihen auttaa just mielialalääke. Pelkästään Xanor ei ole riittävä paniikkihäiriöiselle koska se koukuttaa voimakkaasti. Mieliala lääke pohjalle, niin Xanorin käyttö pienenee huomattavasti.
Ennen Cipralexia söin Xanoria n.½-vuotta. Ja onneksi tajusin lopettaa! Ihan kauhee lääke, mulle se ei sopinut. Mutta silloin ku ei paremmasta tienny.. Olo oli kokoajan jotenki ulkopuolinen, autolla ajo ei tullu mieleekään, paniikit jatku.. Xanorii jäi koukkuu, loppuvaiheessa koitin ihan tosi pieniä murusia tabletista saada murennettua, ettei tulis niin kauheita vierotusoireita.
Sitte menin lääkärille sanomaa, että pitäisköhän lopettaa tää lääke, ku pakkausselosteessa tais lukea jotain puolesta vuodesta.. Ni se määräs sitte Cipralexin, ja siitä alko "normaali" elämä!:)
puoli lasia konjakkia tai lasi jotain mietoa viiniä iltasella, lomalla, silloin tällöin tai milloin vain. Ja ennenkaikkea se, että ottaa elämän vähän rennommin, eikä vaadi itseltään liikaa, eikä anna muidenkaan vaatia liikaa.
Paniikkihäiriöhän on todella vanha "sairaus", se on tunnettu jo satoja vuosia. Sitä kutsuttiin ennen hysteriaksi. Jokainen on varmaan joskus nähnyt vanhoja leffoja, missä joku naishenkilö saa hysteerisen "kohtauksen" (hysteria oli lähinnä nuorehkojen naisten "tauti" ja on vielä tänäkin päivänä), hän kiihtyy, vapisee, pelkää ja hengittää pinnallisesti, kiljuukin ja lopulta pyörtyy (tässä vaiheessa hänelle tuodaan hajusuolaa), kun hän pelkää jo etukäteen, että jotain aivan hirveää tapahtuu, vaikka sitä ei ole vielä edes tapahtunut ja tuskin tulee koskaan tapahtumaankaan, hän vain luulee niin, koska hän pelkää AINA pahinta. Häntä rauhoitellaan ja hänet talutetaan/kannetaan vuoteeseen, kunnes joku tuo hänelle lasin brandyä, käskee juomaan sen, silittää poskesta ja käskee levätä ja rauhoittua, sillä "huomenna kaikki on taas toisin". Ei paniikkiin auta lääkkeet, mitkä lisää sitä kiihtynyttä oloa (useimmat mielialalääkkeet ei todellakaan ole panikoivia varten, vaikka niitä nykyään paljon tuputetaan, jo lähes joka vaivaan). Paniikkiin auttaa se, että on vähän armollisempi itseään kohtaan. Panikoija on kuin jatkuvasti varuillaan oleva, pelokas, arka villieläin, joka on aina valmis pakenemaan, kun jossain oksa rasahtaa...
"Ota löysin rantein, älä jännitä..." Ei elämää, eikä itseäänkään kannata liian vakavasti ottaa.
Itse en tiennyt olevani masentunut, mutta vuoden jatkunut heikko keskittymiskyky, kiinnostuksen puute, sekoamisen pelko ja oman persoonallisuuden kateissa oleminen sai lääkärin vakuuttuneeksi että olen "vain" masentunut. En uskonut sitä millään, mutta aloitin lääkkeen. Itsekin aloitin juhannusaattona ja täytyy kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin minulle toimivan hyvinkin. Tosin voi johtua myös siitä, etten enää joudu miettimään mikä minua vaivaa.
Sivuvaikutuksia ei ole ollut ollenkaan, vaikka niitä alkuun pelkäsinkin nettiä selattuani ja tämänkaltaisia ketjuja luettuani. Kirjoitin tämän viestin juuri siksi, koska moni muukin varmaan tällä hetkellä tekee juuri samoin. Ciprat toimivat joillekin ja joillekin eivät, mutta itse suosittelen kyllä kokeilemaan.
Moro!
Älä heitä toivoa vielä noiden lääkkeiden suhteen. Jos ei kuukaudessa ala olo helpottamaan, niin keskustele lääkärisi kanssa.
Itse syön Citalopramia 40mg/pv, vastaa tietääkseni Cipralexia 20mg (korjatkaa jos olen väärässä). Alotusannos itellä oli 5mg ja pikkuhiljaa nostettiin 20mg ja lopulta sitten tohon 40mg. Eka kuukausi oli tuskaa, monta vuotta jatkunut alakulo lähti, mutta paniikkikohtaukset tuplaantuivat. Söin opamox nimistä rauhottavaa, pahoissa tilanteissa. Nyt olen siinä pisteessä, että masennus on palannut, mutta paniikkikohtaukset ovat tipotiessään. Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on pitkäaikaisvaikutteinen mielialalääke, joten eiköhän tämä tästä. Joka viikko on ollut erilainen. Se on pääasia, että ne hirveät kohtaukset ovat tipotiessään, vaikka masennus painaakin, mutta olo on helpompi, kun ei ole molempia! Eli ole kärsivällinen lääkkeiden suhteen ja seuraa tilannetta, mikään ei tapahdu hetkessä.
Ja joku tuolla mainitsikin että, jos ei ole masennusta paniikkihäiriön lisäksi, niin tämä lääke ei välttämättä auta toivotulla tavalla.
Hyvää jatkoa ja loppukesää sinulle!
Heippa vaan kaikille jotka viitsivät vastata minulle. En edelleenkään osaa sanoa ovatko cipralexit auttaneet - kohtauksia tulee ja menee, tosin annostus on vieläkin mitätön ( 1/2 tabletti/päivä eli 5 mg)Välillä on parempi ja välillä on tosi hutera olo, tiedä sitten johtuuko lääkkeestä vai mistä.Edelleenkin epäilyttää käyttää mitään pillereitä, mut sitkeesti olen ottanut jo puoltoista kuukautta, vaikka olo ois kui pa...mainen.
Ajatuksethan tässä eniten hirvittää, kun ei voi ymmärtää mistä ne putkahtaa mieleen.Onneksi on kärsivällinen ja ymmärtäväinen kumppani, joka yrittää tukea ja olla lähellä kun on pahimmat "olot" päällä.Hyvää kesän jatkoa vaan kaikille.