Onko muita jotka ajattelevat ja tuntevat näin?
Eli kärsin sos.tilanteiden pelosta. Saan paniikin oireita, punastun, jännitän ja pelkään miehiä, sekä kateellisia ihmisiä, etenkin naisia.
Minun pahin pelon kohteeni on miehet...minä punastun ja sitten nolostun ja saan paniikin oireita jos/kun joku mies katsoo liian pitkään, joudun julkisissa kulkuvälineissä olemaan tilassa jossa on miehiä, tai vaikkapa kassalla on mies - myyjä.
En häpeä ulkonäköäni, vaan lähinnä se tosiasia jonka tiedän ja olen huomannut, että miehet katsovat minua "kiinnostuneina ulkonäöstäni" on se syy jännitykseen. En halua että minua katsotaan, tai lähestytään kiinnostus mielessä. Toinen seikka on sitten naiset, jotka ovat kateellisia ja arvostelevat sen vuoksi minua...heitä jännittän. Pelkään esim. ettei minua hyväksytä työporukkaan jne. Olen kärsinyt kateellisuudesta koko elämäni. Minua on kadehdittu ulkonäköni vuoksi. En pidä itseäni erityisen kauniina, enkä ymmärrä miksi minua pitäisi kadehtia.
Miehiä pelkään siksi, että menneisyydessäni eräät miehet tekivät minulle seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa, myös henkistä väkivaltaa olen kokenut miehiltä.
Ennen minä pukeuduin niin kuin halusin...Nykyisin käytän vaatteita jotka peittävät vartaloni. Mutta siltikin saan pitkiä katseita. En meikkaa juurikaan. Koska pelkään kaunistautua, ettei se herätä kateutta tai ettei miehet kiinnittäisi huomiota minuun. Sekään ei aina auta...
SSRI - lääkityksen avulla ainakin paniikin oireet ovat poissa, mutta ujoutta ja jännityksen tunnetta ne eivät vie. Olisi ihana saada olla oma itsensä, miettimättä liikaa muita...onnistuukohan tämä koskaan?
Eli kärsin sos.tilanteiden pelosta. Saan paniikin oireita, punastun, jännitän ja pelkään miehiä, sekä kateellisia ihmisiä, etenkin naisia.
Minun pahin pelon kohteeni on miehet...minä punastun ja sitten nolostun ja saan paniikin oireita jos/kun joku mies katsoo liian pitkään, joudun julkisissa kulkuvälineissä olemaan tilassa jossa on miehiä, tai vaikkapa kassalla on mies - myyjä.
En häpeä ulkonäköäni, vaan lähinnä se tosiasia jonka tiedän ja olen huomannut, että miehet katsovat minua "kiinnostuneina ulkonäöstäni" on se syy jännitykseen. En halua että minua katsotaan, tai lähestytään kiinnostus mielessä. Toinen seikka on sitten naiset, jotka ovat kateellisia ja arvostelevat sen vuoksi minua...heitä jännittän. Pelkään esim. ettei minua hyväksytä työporukkaan jne. Olen kärsinyt kateellisuudesta koko elämäni. Minua on kadehdittu ulkonäköni vuoksi. En pidä itseäni erityisen kauniina, enkä ymmärrä miksi minua pitäisi kadehtia.
Miehiä pelkään siksi, että menneisyydessäni eräät miehet tekivät minulle seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa, myös henkistä väkivaltaa olen kokenut miehiltä.
Ennen minä pukeuduin niin kuin halusin...Nykyisin käytän vaatteita jotka peittävät vartaloni. Mutta siltikin saan pitkiä katseita. En meikkaa juurikaan. Koska pelkään kaunistautua, ettei se herätä kateutta tai ettei miehet kiinnittäisi huomiota minuun. Sekään ei aina auta...
SSRI - lääkityksen avulla ainakin paniikin oireet ovat poissa, mutta ujoutta ja jännityksen tunnetta ne eivät vie. Olisi ihana saada olla oma itsensä, miettimättä liikaa muita...onnistuukohan tämä koskaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän ne jotkut miehet voivat vaikuttaa pelottavilta. Varsinkin sellaiset, jotka ovat aina lääppimässä ja roikkumassa vyötäröllä. Tuollaisessa tapauksessa suosittelisin, että itse aloitat tekemään rohkeasti aloitteita miehiä kohtaan. Odottamalla varmasti saat vain osaksesi huomiota miehiltä, jotka hakevat seuraa vain sänkyyn. Itse tekemällä aloitteen saat varmasti valittua mielestäsi hyvin käyttäytyvän miehen. Tuo naisen punastuminen ja nolostuminen (ujous?) on monen miehen mielestä seksikästä ja yleensä sellaisilla naisilla on muutkin elämänarvot kohdillaan eivätkä katso muita ihmisiä nenän vartta pitkin. Ainakaan minulle ei tule mieleen ketään äryttävää ujoa ihmistä...
Pelkään miehiä, mutta vähän eri tavalla kuin sinä. Olen jo varttunut monen lapsen äiti ja ollut naimisissa mieheni kanssa 19 vuotta. Jokainen mies on minulle potentiaalinen hyväksikäyttäjä. Pelkään jäädä kahden miehen kanssa, jotenkin alitajuisesti täytyy varmistaa pakoreitti. Jouduin pariterapiaan mieheni kanssa ja sen jälkeen olen jatkanut omassa terapiassani.
Ihmettelin, mikä minua oikein vaivaa. Sain kohtauksia, kun piti yrittää seksiä mieheni kanssa, ei siitä tullut oikein mitään. Vähitellen terapiassa muistini on palannut ja on selvinnyt, että olen ollut hyväksikäytetty ja nämä jutut ovat aiheuttaneet vaikka mitä. Juuri samalla tavalla kuin sinäkin haluan pukeutua niin, ettei mitään näy, olla ruma, vanha, kiinnostamaton.
Lainasin kirjastosta Raisa Cacciatoren kirjoittaman kirjan "Huomenna pannaan pussauskoppiin". Siinä on luku Vahingoitettu kehitys. On kuin tuo kaikki olisi minusta kirjoitettu. Hyväksikäytöstä ei ole juuri mitään kirjallisuutta, en ole sitä löytänyt. Helpotti lukea tuota. Siinä on seuraava päiväkirjalainaus:
Opin pelkäämään oman kehoni koskemattomuutta kaikkienpoikien ja miesten läsnä ollessa.
Opin, että ihminen on riski ihmiselle kahden kesken.
Opin, että moni haluaa nöyryyttää toisen seksuaalisuutta.
Opin, että kehittyvä seksuaalisuus on monille kourimisen ja tavoittelun arvoinen asia.
En oppinut erottamaan turvallista ja vaarallista ihmistä toisistaan.
En oppinut arvostamaan naiseutta tai miehuuta.
En oppinut, että jossakin olisi tila tai kyky puhua näistä asioista.
En oppinut vapautunutta, luontevaa ja kumpaakin kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen.
En halunnut olla kaunis, koska se oli vaarallista.
En halunnut olla iloinen, koska se oli vaarallista.
En halunnut olla paljas, koska se oli vaarallista.
En halunnut olla nuori, koska se oli vaarallista.
En halunnut olla katseiden kohteena, koska se oli vaarallista.
Miehethän yrittää aina lähenellä,jos ei kielto auta pamautan kuonoon se kyllä tepsii.
Kannattaa harrastaa kuntonyrkkeilyä niin kasvaa tuo puolustus lihas.
tilanteessa:
-tee vielä kerran noin, niin olet muutamaa sormea köyhempi. Haluatko kokeilla oonko tosissani? (ja päälle melko murhaava katse) :D
(ei oo kukaan kokeillut)
Ois monta muutakin repliikkii, vaan ei tuu ny mieleen, kysyttäes saattaa ehkä vielä juolahtaakkin.. mulle ei aleta! ;)
tänään yks äijänkäpy sano mulle bubis kävästes tos kotimatkal, että "lähe mun kaa, mä popsin viagraa.
Johka mä: "no ei niin pienil pillereil näläkä lähe!"
Sit se jatko jotain lässytystä, et "tulisit ny ja mä oon niin kova jätkä sängys ja blää blää blää..", johka mä si sanoin: "eikö sulla ole varaa takkiin, kun siinä lämpimikses pitää paskaa jauhaa ja eksä tiiä että sontaa saa pellosta pyytämättäki?" :D
Noh joo, toisaalt se oli sellanen usein näkemäni (ei tapaamani) äijä, et huumoril se vaan, vaikka tais olla puolet tottakin niistä vonkaamisistaan, joten saatoin sanoo takas mitä sylki suuhun toi ja sehän kyl tuo... *hakee mäntysuopaa suunpesuun* ;)
Paras itsepuolustuskeino lähentelijälle on: katsot sitä oikein hitaasti ja pitkään nenänvarttas pitkin arvioiden sen miehisiä muka-osaamisiaan ja sitten naurat sillee, ettet ikinä uskos et siit johki on. (tai vaan puistelet epäuskoisena päätäs, et johan on äijällä luulot, et mä muka ton kans...) sellanen kevyt päänravistus oikean tilanteeseen sopivan ilmees kans. Ja sit käännät sille selkäs, kui se ei ois koskaan paikalla ollutkaan. ;)
= jo katoo äijä ku äijä :D
Taidat ollakin aika kova gimma!
Noi sun neuvos on ihan sopivia just noille BuBi tuttavuuksille vaikka kyllä niittenkin kans saa varansa pitää.
Mutta tollainen oikee kusipää raiskaajahan ei mitään kysele varsinkin jos sattuu oleen jossain aineissa.
Niillä kun seksissä on kysymys ihan muusta kuin seksistä. Mietis tyttö-hyvä sitä!
Vastasin vain hänelle: En pelkää
Kirjoittanut: Kirsi321654987 9.7.2007 klo 16.14
Miehethän yrittää aina lähenellä,jos ei kielto auta pamautan kuonoon se kyllä tepsii.
Mietis sitä Bubi-saatolle hyvä. ;)
No varmaan jos viestität että olet varteenotettava seksikumppani.
En tiedä tosiaankaan miten käyttäydyt, mutta ei minun lähellä olevat miehet lähentele. Se että keskustellaan asioista ja jutellaan mukavia ei ole sama kuin lähentely, vai onko?
Eipähn tarvii pamautella ketään kuonoon...
vaan toi joku tossa yllä-. (täs sen näkee että nimimerkkii pitäs käyttää). Mä en käy baareis, enkä bubeis kuin ihan joskus, eikä minua niissä lähennellä sen enempää kuin ketään muutakaan naista. Jos lähentelis, sanoisin sen olevan kohta muutamaa sormee köyhempi. jne. (se oli minun viestini).
Se että keskustellaan asioista ja jutellaan mukavia ei ole sama kuin lähentely, vai onko?
-no ei ole.
poistat kaikki peilit kodistasi (paitsi sen josta katsot, jos pakko kun harjaat hiuksesi, eli joku pikkupeili).
Näin kiinnität vähemmän huomiota omaan kauneuteesi/ulkonäköösi, ja siihen mitä joku siitä ajattelee.. lopulta unohdat koko asian.
Miehiä ei tarvitse pelätä joka kerta kohdatessa. Ne voi ohittaa huomioimatta niitä ollenkaan. Kun et huomioi niitä, niin ei nekään sinua, yleensä.
Tai sitten et ainakaan huomaa sitä huomioiko ne, kun et sinäkään niitä!
Minuakin on kadehrittu kauneuteni takia (joskus ja ehkä vieläkin vähän, vaikka ei olis aihettakaan enään, ehkä sitten nuoren ikäni takia nykyään, oon huomannut). Ja yleensä ne on naiset, tietysti. Niistä ei kannata välittää, vaan itseasiassa ole hiljaa ylpeä siitä miltä nyt näytät, sillä vanhuuden mukana tulee rypyt ja möntit yms vähemmän kauniit asiat... yleensä. Nauti siis niin kauan kuin voit siitä mitä sinulla on, äläkä anna kenenkään häiritä sinua sen tähden että satut olemaan kaunis! (varsinkaan naisen, joka on kade).
Minut on myös raiskattu, hakattu ja mua kohtaan on käytetty henkistä väkivaltaa... koska annoin niin tapahtua. Sitten sisuni jostain syystä kuohahti (onneks ajoissa!) ja jätin tälläsen miehen ja nyt olen onnellinen, osaan varoa, tunnen tuntomerkit, harkitsen pidempään alanko tuon tai tuon kanssa suhteeseen vai en ja jos oon vähänkään epävarma, niin en taatusti ala.
(nykyään oon mieluummin yksin, vaikka miesseuraa kaipaankin silloin tällöin, vaan .. no yksin oon, ja aion toistaseksi pysyäkkin) :)))
"SSRI - lääkityksen avulla ainakin paniikin oireet ovat poissa, mutta ujoutta ja jännityksen tunnetta ne eivät vie. Olisi ihana saada olla oma itsensä, miettimättä liikaa muita...onnistuukohan tämä koskaan?"
-taatusti onnistuu, kun vain tarpeeksi niin tahdot ja yksinkertaisesti olet oma itsesi. Ei kukaan sinua syö elävältä. Nauti elämästä ja lakkaa miettimästä tollasia ihan turhia asioita. :)
Ihen ensiks olis parasta että opit tuntemaan oman itses, ilman että vertaat itsees muihin tai päinvastoin. Samalla löydät tyyneyttä mielees ja alat hallita omia ajatuksias ja huomaat koska ajatukset menevät ns. harhatelille. Kolmanneks etsi joku kunnollinen ja mielenkiintoinen asia elämääs, olis se sitten hyväntekeväisyys tai posliininmaalaus aivan sama, pääasia että se kiinnostaa juuri Sinua. Ja muista silloinkin että et vertaile omia tekemisiäsi muiden tekemisiin vaan etene aivan siinä omassa tahdissas mikä sulle sopii.
Minäkin olen joutunut kokemaan muiden naisten/tyttöjen kateuden. Olen melko kaunis, ja saan päivittäin katseita osakseni miehiltä sekä kehuja. Kateelliset naiset tuijottavat, supisevat ja yrittävät nolata. Joskus itsetuntoni oli todella huono tämän takia - kuvittele, jouduin häpeämään kauneuttani. Mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni, heitin halveksuvan katseen aina sellaista kohti joka supisi minusta. Siitä se lähti - enää en punastele tai arastele, olen rohkea ja kannan kauneuteni ylpeydellä - mutten itserakkaudella ;). Tsemppiä!