Me suomalaiset ollaan niin h****tin järkeviä ihmisiä. Me väännetään ja käännetään järkee vaikka mille mutkalle, jotta meidän ei tarvitse näyttää tunteita kenellekään..ihan niinkuin mentäis siitä rikki ja saatais hävetä itseämme, kun ollaan tunteellisia.
Ja surkeinta on, jos hyvin tunteellinen ja sulkeutunut ihastuu toisiinsa. Voi sitä tunne-ihmisparkaa...pahassa lirissä on, kun ei saa siitä toisestä mitään selkoa.
Meidän kultuuri on opettanut jo lapsesta lähtien sulkeutuneeksi ja nyt kyllä lapset saa näyttää tunteensä, mutta ilman vanhempien ohjausta. Minkähänlaisia heidän ihmissuhdeongelmat tulee olemaan?
Suren itse sitä, että oon ihastunut mieheen, josta ei ota mitään selkoa, liekö sitten sulkeutunut vai mikä..ihan käsittämätön tilanne mulle. Tai sitten hän vaan hillyttynä ei halua olla tekemisissä näin avoimen naisen kanssa tai jopa pelkää minua...uuuuhhhh..tikis mieli mennä eteen ja sanoo, mitä sinä meinaat??
Kun kuitenkin kiertää kun kissa kuumaa puuroa....
Ja surkeinta on, jos hyvin tunteellinen ja sulkeutunut ihastuu toisiinsa. Voi sitä tunne-ihmisparkaa...pahassa lirissä on, kun ei saa siitä toisestä mitään selkoa.
Meidän kultuuri on opettanut jo lapsesta lähtien sulkeutuneeksi ja nyt kyllä lapset saa näyttää tunteensä, mutta ilman vanhempien ohjausta. Minkähänlaisia heidän ihmissuhdeongelmat tulee olemaan?
Suren itse sitä, että oon ihastunut mieheen, josta ei ota mitään selkoa, liekö sitten sulkeutunut vai mikä..ihan käsittämätön tilanne mulle. Tai sitten hän vaan hillyttynä ei halua olla tekemisissä näin avoimen naisen kanssa tai jopa pelkää minua...uuuuhhhh..tikis mieli mennä eteen ja sanoo, mitä sinä meinaat??
Kun kuitenkin kiertää kun kissa kuumaa puuroa....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on vähän niin että länsimaissa on opittu että tunteiden näyttäminen on heikkoutta eikä kukaan halua näyttää kellekkään että olisi heikko.
Ihmiset kovasti unohtaa sen että vakaumus, sitoutuminen ja se luonteen lujuus tulee nimenomaan tunteista. Kukaan ei halua tunteetonta robottia lähelleen, heitä käytetään tykinruokana mutta silti jostain käsittämättömästä syystä kaikki haluaa olla tunteettomia ja kylmiä ihmisiä.
Vain voimakas tunne-ihminen voi aidosti sitoutua, olla lahjomaton, uhrata itsensä rakkaan puolesta silmänräpäyksessä. Tunteeton ja kylmä ihminen hakeutuu sieltä missä aita on matalin ja ainoa
kehen tämä sitoutuu on oma itsensä ja oma hyvinvointi. Muuten lord of the rings leffassakin örkit voittaisi :D
Parisuhteissakin kun tunteet ovat voimakkaita, ei pääse mikään eikä kukaan siihen väliin, vastoinkäymiset voitetaan jne. Sitten kun tunteet häviää niin suhde kaatuu, petetään tai muuten käyttämään toista hyväksi.
Tunne-ihmiset, jotka tietävät että ovat sitä, tulisi olla ylpeitä siitä, ne ovat juuri niitä ihmisiä jotka menee läpi harmaan kiven pientenkin asioiden vuoksi koska se on heille tärkeätä.
Luin kirjaa nimeltä "ihmisyys", siinä kerrottiin vietnamin sodasta tapauksesta jossa yksi amerikkalainen joukkue sekosi, raiskasi ja murhasi lapsia ja naisia vietnamilaisessa kylässä, heistä oli tullut tunteettomia robootteja. Meinasi tippa valahtaa silmästä kun luin helikopterilentäjästä joka näki tämän ilmasta, laskeutui joukkojen ja kyläläisten väliin, käski helikopterin sotilaita avata tulen omia vastaan jos eivät lopeta järjettömyyttä. Siinä oli mies joka meni tunteella mukaan peliin, tiesi mikä on oikein ja mikä on väärin.
Olisitko mielummin se robotti joka sai käskyn raiskata ja tappaa, tekisi sen kyseenalaistamatta esimiestä vai se helikopterilentäjä joka tarvittaessa ampuu oman puolen sotilaita jotta raiskaaminen ja murhaaminen loppuisi?
Tätä samaa moraalipsykologiaa jokainen joutuu käymään arkielämässä läpi lähes päivittäin hieman pienemmässä tai erilaisissa mittakaavoissa. Työelämässä, parisuhteissa, raha-asioissa jne.
Minä nostan hattua kaikille niille jotka selviää jokaisesta tilanteesta omatunto tallella vaikka tulisikin sormille.
Oho, karkasi totaalisesti käsistä tämä minun vastaukseni :D
Jos jotain sattuu kiinnostamaan niin tuossa on englanninkielinen tiivistetty tarina tuosta vietnamin tapauksesta josta kerroin äskeisessä kirjoituksessa.
http://en.wikipedia.org/wiki/My_Lai
loistava, mitä sen väliä, jos lipsuu aiheen viereenkin vähän. Täytyy ottaa selvää tuosta tapauksesta. Kuulosti järkyttävältä....
Kultaisen keskitien löytäminen on varmaan kaikkein tärkeintä..oppia hallitsemaan omaa liiallista tunteellisuuttaan, se on tosi raskasta sekin. Tuntuu vaan, että polttaa jotenkin loppuun :/...
Olen juuri lahjomaton ja jos asia on tärkeä, en tee toisin, vakaumuksellinen.
Täytyy tunnistaa ne oikeat tunteet täällä tunne viidakossa. Ja osata estää sekamelskaa syntymästä..
Mutta sinun kirjoitus oli koskettava..tietenkin olen mielummin tunneihminen kuin se toinen...vaikkakin saan kärsiä sen vuoksi esim. työelämässä.