Mitä, jos

en halunnut rassata häilläni kuin itseäni ja miestäni mutta eipä sekään kaikille käy. Jälkikäteen haukut kun ei päässyt puku ostoksille ja korttien tekoon. Kaipa se on luonteessa vika jos aina täytyy narista ja toisten mieli pahoittaa...

Ihmiset ovat sitten kummallisia. Välillä valitetaan siitä, että kutsutaan häihin ja pitää viedä lahja, tai että kehtaavatkin pyytää apua. Sitten valitetaan, kun ei kutsuttu ja "lahjakin olis jo ollut" ja kun ei apukaan kelvannut... Sellaista se elämä on.

Vanhempani vihittiin 37 vuotta sitten ja yhä ihmiset valittavat, koska eivät päässeet häihin! Ja toiset taas kehuvat, kuinka viisaita olivatkaan, koska he eivät järjestäneet 500 hengen suursukuhäitä vaan sen sijaan ostivat asunnon, auton ja kävivät häämatkalla ja palattuaan järkkäsivät lähisuvulle ja naapureille kakkukahvit.

Niin se on, koskaan ei ole kaikille "hyvä". Siksi on parasta tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Silti, kun itse astelen avioon, niin ajattelin kuitenkin kutsua vanhempani ja rakkaani vanhemmat ja sisarukset.

Eikös se niin ollut että kaason tehtävä on OIKEASTI vain järjestää polttarit ja auttaa morsianta pukeutumisessa ja meikissä hääpäivän aamuna?? ei olla mikään orja joka tekee kaiken..