Itse olen saanut eilen tietää olevani viidettä kertaa raskaana.
Olen huomenna varaamassa aikaa lääkärille,sillä en aio pitää tätä lasta jo oman terveydellisaen syyni vuoksi.
Sairastan laskimovajaatoimintaa ja olisi omalle sekä lapsen terveydelle vaarallista jatkaa raskautta.
Toisekseen meillä on kolme tervettä ja yksi henkisesti sairas lapsi jo olemassa,niin mielestäni ei olisi mitään syytä pitää tätä pientä,sillä omat voimavarani eivät yksinkertaisesti enää riitä aloittamaan alusta.
Olen itkenyt jo viimeyön pahaa oloani,mutta muuta vaihtoehtoa minulla ei ole,en yksinkertaisesti uskalla riskeerata kenenkään henkeä tässä asiassa.
Kysymys kuuluukin,että oletteko valmiita jatkamaan raskautta vaikka se olisi vaaraksi lapselle ja omalle terveydelle?
Abortti ei ole kenellekkään helppo asia,mutta joskus on pakko ajatella järjellä eikä tunteella.
Olen huomenna varaamassa aikaa lääkärille,sillä en aio pitää tätä lasta jo oman terveydellisaen syyni vuoksi.
Sairastan laskimovajaatoimintaa ja olisi omalle sekä lapsen terveydelle vaarallista jatkaa raskautta.
Toisekseen meillä on kolme tervettä ja yksi henkisesti sairas lapsi jo olemassa,niin mielestäni ei olisi mitään syytä pitää tätä pientä,sillä omat voimavarani eivät yksinkertaisesti enää riitä aloittamaan alusta.
Olen itkenyt jo viimeyön pahaa oloani,mutta muuta vaihtoehtoa minulla ei ole,en yksinkertaisesti uskalla riskeerata kenenkään henkeä tässä asiassa.
Kysymys kuuluukin,että oletteko valmiita jatkamaan raskautta vaikka se olisi vaaraksi lapselle ja omalle terveydelle?
Abortti ei ole kenellekkään helppo asia,mutta joskus on pakko ajatella järjellä eikä tunteella.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jäisin miettiin että jos oltais selvitty sittenkin ja tapoin aivan turhaan.
Kai siihen tilaan nyt jokkut lääkkeet on ja onhan ne aiemmatkin raskaudet onnistunu?
Mikähän oli ehkäsynä (vai oliko mitään)? Eikö kannattas hankkia sterilisaatio tai vielä parempi kohdunpoisto, kai ton jälkimmäisenki sais sen sairauden takia?
Jollei 100% varmaa kuolemanvaaraa olis niin ottasin vaikka sen riskin ja yrittäsin vaan sinnitellä sinne niille viikoille että se vois selviytyä kohdun ulkopuolella jos jouduttas yhtäkkiä oman tilani vuoks hätäkeisarileikkaan.
Ja miten niin 'ei mitään syytä pitää tätä'?!! Eikö lapsen hengen ja elämän jatkuminen muka oo ihan riittävä???
Kysymys:
Onko sinulla omia lapsia?
Kyllä.
Ovatko he terveitä? Oletko kokenut elämässä tunteen ettet enää jaksa yhtään enempää, kun sillä hetkellä joutuu jaksamaan?
Kyllä, ei ole ollut aina (imeväisajan moniallergiat).
Kyllä, mutta se on johtunu ihan muista seikoista kuin lapsista (esim. avioero, opiskelu, oma terveys).
Hyväksytkö kuitenkin sen, että joillekin "ei mitään syytä pitää" on täysin riittävä syy tehdä abortti?
Minulla on yksi täysin terve lapsi. Silti (ehkäisystä huolimatta), jos tulisin raskaaksi en lasta pitäisi.
Olin nuorempana henkeen ja vereen abortin vastustaja. Iän myötä elämä on opettanut, että jokainen elää tyylillään. Joku tekee abortin painavista syistä, joku vähemmän painavista ja toiset ei lainkaan!
En hyväksy muita kuin terveyssyiden abortteja. Itse voisin kuvitella tekeväni vain kuolemanvakavalla syyllä.
Kerran tosiaan kätilö sanoi, että kun synnytyksessä tai ylipäätä tulee tilanne, että ei voi pelastaa sekä äitiä että mahassa olevaa vauvvaa, niin se ainakin sanoi, että aina pyrittään pelastamaan ensiksi äiti ja sitten vasta lapsi. toki molemmat yritettään, mutta kun siis on tilanne, että pitäsi valitaa, niin se olisi aina se äitin henki, mikä tulee ekana tärkeysjärjestyksessä.
Voin vaan kuvitella minkälaisessa tunteiden ristiaallokossa pyörit..
Mun mielestä olet pääätyny omassa tilanteessasi järkevään ratkaisuun, kun ajattelee realistisesti niin varmasti ainoaan järkevään ratkaisuun.
Mun mielestä ei kannata riskeerata sun henkeä tai jaksamista. On ehdottomasti tärkeämpää, että pysyt tukevana henkisesti jaksavana äitinä sun lapsille joille olet jo antanut elämän!
Itse olen tehnyt nuorena abortin, joka tietenkin pyörii mielessä aina, mutta sen asian kanssa oppii elämään ja kun omajärki sanoo, että se oli silloin järkevin ratkaisu ei asiasta kanna syyllisyyttä.
Valtavasti jaksamista ja voimaa pysyä päätöksessäsi!
En jatkaisi raskautta, jos tiedän sen olevan vaaraksi minulle, syntymättömälle lapselleni tai molemmille. Joskus jotkin asiat vain ajaa toisten asioiden edelle: minulle se ennenkaikkea oma ja muiden perheenjäsenteni terveys. Enkä halua jättää lapsiani äidittömiksi, sillä että jatkaisin raskautta tietäen, etten välttämättä selviä siitä. Joskus pitää asioita ajatella järjen kanssa, tunteet jäävät siinä vaiheessa kakkoseksi, vaikka asia onkin erittäin vaikea ja raskas tehdä, niin toivon sinulle voimia ja jaksamista, koska sinä itse tiedät mikä on oikea päätös.
Mutta nyt on aika paikalliseen sairaalaan ja sekä terveyskeskuslääkäri,että häntä konsultoinut synnytyslääkäri olivat molemmat sitä mieltä,että olisi todella suuri riski saattaa raskaus loppuun saakka.
Mikäli vaarana on,että lapsi joko kuolee kohtuun tai synnytyksen aikana,niin en halua ottaa sellaista riskiä vaan teen kaikesta lopun jo alkumetreillä.
Surullistahan tämä on,mutta kiitos teille kaikille vastauksistanne ja voimia teille muille saman asian kanssa eläville,ei nämä kenellekkään helppoja juttuja ole,mutta aina joku maksaa toisten virheistä.
Teille vastustajat haluaisin sanoa,että en olisi suurinsurminkaan halunnut mnäin käyvän,mutta kun ehkäisy pettää,niin sille ei mitään enää voi.