Kivuton synnytys.
“En tunne ainoataan maata, kansaa enkä kansaluokkaa, jossa synnytys
tuottaisi niin paljon kipua ja tuskaa kuin tässä maassa”. – Näin vastasi
muuan vuosikausia vierailla mailla liikkunut matkustaja kysyttäessä
oliko kulttuuri- vai luonnontilassa elävän lapsensynnyttäjän kipuja
kovempana pidettävä. Hänen toimiensa ja myötätuntoisuutensa saattoivat
hänet mitä erilaisinten kansankerrosten pariin, jonka vuoksi hän oli
täysin pätevä puheenalaista kysymystä asiantuntevuudella ja
luotettavasti arvostelemaan. Tuskinpa missään maassa naiset raskautensa
aikana ja synnyttäessään kärsivät niin paljon kuin Amerikassa. Euroopan
säätynaiset ovat kenties tässä poikkeuksena. Talonpoikaissääty on
kaikkialla tässä suhteessa verrattain parempiosasta. Lähetyssaarnaajat
ja matkustavaiset tavallisesti väittävät indiaaninisten miltei
vähintäkään tuskaa tuntematta synnyttävän lapsensa ja ettei
synnyttäminen pitemmäksi aikaa estä äitejä jokapäiväisiä askareitansa ja
huvejansa hoitaman. Olen itse nähnyt erään Ottawa-heimoon kuuluvan
matkalla olevan indiaaninaisen neljäkolmatta tuntia synnytyksen jälkeen
jatkavan kävelyänsä melkoinen kantamus selässään. Mrs. Armstrong, eräs
Sandwich-saarten ensimmäisistä lähetyssaarnaajista, sanoo: “Täällä
syntyneet naiset eivät tarvitse kärsiä paljon eivätkä kauvan
synnyttäessään: äiti ei jää vuoteelleen, vaan nousee ylös, kylpee
kylmässä vedessä, ja liikkuu niin kuin tavallisesti”. Tohtori Store
sanoo: “Tuskin lienee mitään lapsivuoteen kipuihin ja tuskiin
verrattavaa kärsimystä, jos otetaan huomioon aika, jonka ne kestävät”.
Tohtori Meigs sanoo: “Naiset eivät kestä semmoisia tuskia kuin miehet.
Kuka voisi kuvata synnytyskipuja? Niillä ei ole muuta nimeä kuin
kuolemantuskat”! Valitettavasti siinä on perää, että naiset ovat
kuoleman kielissä synnyttäessään lapsensa. Tuhannet naiset pitävät
synnytyksen aiheuttamia kipuja luonnollisina ja aivan välttämättöminä.
“Tuskalla sinä olet lapsesi synnyttävä”, sitä pidetään kirouksena, joka
kerran kaikkiaan on naista kohdannut. Jos nyt nämä tuskalliset
kärsimykset ovat ruumiillisen toiminnan luonnollisia seurauksia, jos ne
todella ovat pidettävät naista kohdanneena kirouksena, miksi nuo
kohtalon suosimat onnenmyyrät, rikkaat ja sivistyneet naiset, kärsivät
siitä enemmän kuin yhteisen kansan naiset, villit, raakalaiset, pakanat,
joiksi heitä sanomme. Amerikan naiset ovat sivistyksessä ja
valistuksessa, vapaudessa ja edistyksessä sukupuolensa parasten ja
jalointen vertaisia. Persoonallisesta, yhteiskunnallisesta,
kansallisesta harrastuksesta tulisi heidän olla perehtyneitä kaikkeen,
joka koskee tätä koko sukupuolelle tärkeätä asiaa. Usein tapaamme
erinomaisen kasvatuksen saaneissa ja etevillä hengen lahjoilla
varustetuissa naisissa ruumiinvoimain kustannuksella luonnottomasti
kehittyneen tunne-elämän. Heikkous, voimattomuus ja kärsiminen näkyy
tulleen useimpien osaksi. Tuskin yhdellä sadasta on riittävästi voimia
ja terveyttä päättääkseen alkamansa opinnot, järkiperäisesti
harjoittaakseen voittoa tuottavaa liikettä ja, mikä on vielä paljon
pahempi, he eivät yleensä ole hyvin varustetut äitiyden velvollisuuksiin
ja vaaroihin. Tohtori Gaillard Thomas sanoo: “Sivistyneet naisemme
pitävät ruumiillista täydellisyyttä liian vähässä arvossa eivätkä pyri
sitä saavuttamaan; he ovat mielellään hentoja, heikkoja ja
kykenemättömiä kaikkiin ponnistuksiin. Nuoret naisemme milteivät pelkää
terveyden helottavaa punaa, upeita ruumiinmuotoja, sitä viehättävää
pyöreyttä niissä, joka esiintyy muinaisajan mestariteoksissa semmoisissa
kuin medisealaisessä tai milesiläisessä Venuksessa. Semmoisia
ominaisuuksia pidetään törkeinä ja naiselle sopimattomina, ja ne heistä
ovat enin kadehtittavia, joiden lihaksisto on surkastunein, jotka
vyötäisyksiltään ovat mahdollisimman hoikat ja joiden hipiään
kivulloisuus on leimansa painanut. Tästä seuraa, että naidut naisemme
ylipäätänsä pitävät siunattua tilaa vastenluontoisena ja vahingollisena;
he väsyvät lyhyvimmästäkin kävelyistä, tavallisista kotiaskareista;
pelkäävät nousta rappusia ja ovat tavallisesti haluttomia ja
kykenemättömiä nauttimaan lapsensa imettämisen korkeasta etuoikeudesta.
Semmoiset naiset antavat naislääkäreillemme alituisesti työtä ja
käyttävät kotiamme sairaudella ja kärsimyksellä.
Tohtori Dewees sanoo: ”Jos synnytys tuottaa kipua, niin se on taudin
oire; se on vastenluontoinen, luonnottoman elantotavan aiheuttama ilmiö.
Jos elettäisiin luonnollisesti, terveyden vaatimuksia noudattaen,
päästäisiin näistä kivuista. Etevä englantilainen tiedemies, professori
Huxley, lausuu: Voimme hyvillä perusteilla otaksua, että kulttuurimaissa
elävä nainen synnyttäissään voisi ja pitäisi olla yhtä vapaa vaarasta ja
yhtämittaisesta heikkoudesta kuin metsäläiset“. Seuraavat tri
Montgomeryn klassillista raskautta käsittelevistä teoksesta lainatut
lausunnot antavat olonperäisiä yksityiskohtia, jotka osaltaan todistavat
kivuttoman synnytyksen mahdolliseksi”:
“T:ri Douglas kertoo minulle eräässä kirjeessä, että hänet 26 p. syyskuuta.
2006 k:lo 8 a. P., kutsuttiin muutaman Eccles Street¨in varrella asuvan
rouva D:n luo. Saapuessaan paikalle oli koko talon väki jaloillaan ja
hän sai tietää lapsen syntyneen jo ennen kuin häntä oli lähetetty
noutamaan. Rouvalta itseltään hän kuuli, että tämän viisivuotias tytär,
joka nukkui äitinsä vieressä, levottomuudellaan oli herättänyt hänet.
Tyttö näet oli säikähtänyt sitä, että vastasyntynyt pienokainen huusi ja
liikkui sängyssä. Suurimmaksi hämmästyneekseen oli äiti synnyttänyt
lapsen itse sitä tietämättä”. Erään englantilaisen ylimyksen vaimo
synnytti niinikään lapsen; hän herätti miehensä; itse hän oli
melkoisesti hämmästynyt tavatessaan pienen tulokkaan vieressään. Olen jo
ennen puhunut eräästä hoitamastani naisesta, joka oli synnyttänyt
kahdeksan lasta koskaan tuntematta synnytyskipuja. Hänen synnytyksensä
olivat niin äkillisiä ja niin kivuttomia hänelle itselleen, että ne
useimmiten tapahtuivat mitä omituisimmissa oloissa. T:ri J. King kertoo
lapsenpäästöoppia käsittelevässä teoksessaan, joissa ei mitään kipuja
ollut. Laskiessaan kätensä vatsanalukselle tunsi hän selvästi lihasten
supistumista, sillä välin kun sairas paitsi vaikeutunutta hengitystä
pysyi säännöllisessä tilassa. Olen itse nähnyt muutamia kivuttomia
synnytyksiä, jotka todistavat sen mahdolliseksi. Minut kutsuttiin erään
naapurin rouvan luo neljään eri synnytykseen. En kertaakaan ehtinyt
paikalle, ennen kuin synnytyksen tapahduttua, vaikka asuin häntä
vastapäätä kadun poikki ja hänen pyynnöstään olin varuillani. Hän
haetutti minut heti kun ensimmäinen oire ilmaantui. Tämän jälkeen oli
ainoastaan yksi ponnistus vielä ja lapsi oli syntynyt. Lasten päät
olivat alussa vähän väännyksissä, osoittaen luunrakennuksen noreutta.
Toisella sairaallani oli kaksi synnytystä ilman mitään kipua.
Ensimmäisessä hän oli yksin hoitajattarensa kanssa. Illalla hän tunsi
itsensä väsyneeksi ja pani levolle. Kahtakymmentä minuuttia ei ollut
kulunut, ennen kuin hän huusi: “Tuntuu niin omituiselta! Katso varmuuden
vuoksi mikä siellä on”! Molempain hämmästykseksi oli pienokainen
syntynyt. Kaksi vuotta myöhemmin kutsuttiin minut eräänä iltana k:lo 10
saman rouvan luo. Kelmu oli katkennut – muuten ei mitään
lapsensynnytystuskain merkkejä. Tutkittaessa huomattiin cervix
suurentuneeksi, ja vaikka hän kohta sen jälkeen vaipui levolliseen
uneen, huomasin kuitenkin säännöllistä ja selvää lihasten supistumista.
Lapsi syntyi k:lo 2 vaiheilla aamulla vähäisimmättäkään kivuitta. En
epäile samojen lihasliikuntojen tapahtuneen edellisessäkin
synnytyksessä, samoin kuin niitä muissa luonnollisissa toiminnoissa
tunnetaan. Tässä mainitut henkilöt ovat erittäin terveitä ja ruumiinsa
rakenteelta harvinaisen vahvoja ja kauniita. T:ri Holdrook sanoo
kirjassaan “Kivuton synnytys”: “Nämät raakalaiskansain naiset, jotka
synnyttävät lapsensa ilman kipua, elävät paljon ulko-ilmassa, ovat
ahkerassa liikkeessä, tekevät paljon enemmän ruumiillista työtä ja ovat
paljon terveempiä kuin heidän sivistyneet sisarensa. Semmoiset esimerkit
osoittavat selvästi, että synnytys käypi kivuttomaksi, sikäli kuin äiti on ruumiillisesti täydellinen ja terve. Ne todistavat kaikissa tapauksissa, ettei kipu välttämättä tarvitse olla synnytykseen yhdistynyt”. Uudempi tieteellinen tutkimus on muutoin edistynyt niin suuressa määrin, että on syytä olettaa ihmiskunnan vähitellen voivan miltei kokonaan vapautua tästä kauheasta rasituksesta ja näiden kipujen lakkaavan samoin kuin isorokon tuottaman vaara ja rumuus. Mutta moinen ääretön etu ihmiskunnalle on voitettavissa ainoastaan sopivia keinoja käyttämällä ja näiden keinojen jatkuvalla käyttämisellä. “Selväjärkisimmät ajattelijat opettavat, että äidin koko edellisestä elämästä voidaan päättää miten suuri hänen kipunsa, hänen vaivansa ja vaaransa lapsensynnytyksessä tulevat olemaan. Hänestä itsestään riippuu onko synnytys oleva vaikea vai helppo. Hänen menettelyllänsä raskauden aikana on kumminkin vielä suurempi vaikutus kuin hänen edellisellä elämällänsä, ja sillä on vielä suurempi vaikutus hänen jälkeläistensä tulevaan elämään kuin häneen itseensä”. T:ri Oliver Wendell Holmes sanoi kerran, että hänen luullensa jokainen tauti, olipa se sitten miten salakavala, pahaluontoinen ja itsepintainen hyvänsä, niin kuin kolera, syöpä taikka hivutustauti olisi parannettavissa, jos vain ajoissa käännyttäisiin lääkärin puoleen. Mutta tavallisella huumorillaan hän lisäsi: “On kumminkin tapauksia, joissa lääkäri olisi ollut noudettava ainakin kaksisataa vuotta aikaisemmin”. Olen samaa mieltä kuin t: Holmes, että nykyisen sukupolven perimän kivulloisuuden hävittäminen kysyy vuosien työtä. Vasta sitten saamme nähdä ruumiillisesti täysin kehittyneitä miehiä ja naisia. Tiede on kumminkin todistanut, että jokainen nainen, jolla on kylliksi elinvoimaa synnyttääkseen lapsen, voipi tehdä paljon raskautensa aikana kärsimystensä helpottaakseen ja huojentaakseen synnytyksen kipuja. Vaiva ja kärsimys ovat jo niin kauvan olleet äidillisen toiminnan tavallisia seuralaisia, että monen on vaikea uskoa niitä koskaan voitavan huojentaa. Tuskatonta synnytystä pidetään mahdottomana. Lukijatarta pyydetään heittämään kaikki vanhat ennakkoluulot sikseen, ja minä olen vakuutettu siitä, että hän perinpohjin luettuaan tämän tekstin on pääsevä siihen vakaumukseen, ettei raskaana oleva jo synnyttävä vaimo poikkea luonnonlaesta, ja että raskaudentila voipi ja pitää tulla kivuttomaksi.
“En tunne ainoataan maata, kansaa enkä kansaluokkaa, jossa synnytys
tuottaisi niin paljon kipua ja tuskaa kuin tässä maassa”. – Näin vastasi
muuan vuosikausia vierailla mailla liikkunut matkustaja kysyttäessä
oliko kulttuuri- vai luonnontilassa elävän lapsensynnyttäjän kipuja
kovempana pidettävä. Hänen toimiensa ja myötätuntoisuutensa saattoivat
hänet mitä erilaisinten kansankerrosten pariin, jonka vuoksi hän oli
täysin pätevä puheenalaista kysymystä asiantuntevuudella ja
luotettavasti arvostelemaan. Tuskinpa missään maassa naiset raskautensa
aikana ja synnyttäessään kärsivät niin paljon kuin Amerikassa. Euroopan
säätynaiset ovat kenties tässä poikkeuksena. Talonpoikaissääty on
kaikkialla tässä suhteessa verrattain parempiosasta. Lähetyssaarnaajat
ja matkustavaiset tavallisesti väittävät indiaaninisten miltei
vähintäkään tuskaa tuntematta synnyttävän lapsensa ja ettei
synnyttäminen pitemmäksi aikaa estä äitejä jokapäiväisiä askareitansa ja
huvejansa hoitaman. Olen itse nähnyt erään Ottawa-heimoon kuuluvan
matkalla olevan indiaaninaisen neljäkolmatta tuntia synnytyksen jälkeen
jatkavan kävelyänsä melkoinen kantamus selässään. Mrs. Armstrong, eräs
Sandwich-saarten ensimmäisistä lähetyssaarnaajista, sanoo: “Täällä
syntyneet naiset eivät tarvitse kärsiä paljon eivätkä kauvan
synnyttäessään: äiti ei jää vuoteelleen, vaan nousee ylös, kylpee
kylmässä vedessä, ja liikkuu niin kuin tavallisesti”. Tohtori Store
sanoo: “Tuskin lienee mitään lapsivuoteen kipuihin ja tuskiin
verrattavaa kärsimystä, jos otetaan huomioon aika, jonka ne kestävät”.
Tohtori Meigs sanoo: “Naiset eivät kestä semmoisia tuskia kuin miehet.
Kuka voisi kuvata synnytyskipuja? Niillä ei ole muuta nimeä kuin
kuolemantuskat”! Valitettavasti siinä on perää, että naiset ovat
kuoleman kielissä synnyttäessään lapsensa. Tuhannet naiset pitävät
synnytyksen aiheuttamia kipuja luonnollisina ja aivan välttämättöminä.
“Tuskalla sinä olet lapsesi synnyttävä”, sitä pidetään kirouksena, joka
kerran kaikkiaan on naista kohdannut. Jos nyt nämä tuskalliset
kärsimykset ovat ruumiillisen toiminnan luonnollisia seurauksia, jos ne
todella ovat pidettävät naista kohdanneena kirouksena, miksi nuo
kohtalon suosimat onnenmyyrät, rikkaat ja sivistyneet naiset, kärsivät
siitä enemmän kuin yhteisen kansan naiset, villit, raakalaiset, pakanat,
joiksi heitä sanomme. Amerikan naiset ovat sivistyksessä ja
valistuksessa, vapaudessa ja edistyksessä sukupuolensa parasten ja
jalointen vertaisia. Persoonallisesta, yhteiskunnallisesta,
kansallisesta harrastuksesta tulisi heidän olla perehtyneitä kaikkeen,
joka koskee tätä koko sukupuolelle tärkeätä asiaa. Usein tapaamme
erinomaisen kasvatuksen saaneissa ja etevillä hengen lahjoilla
varustetuissa naisissa ruumiinvoimain kustannuksella luonnottomasti
kehittyneen tunne-elämän. Heikkous, voimattomuus ja kärsiminen näkyy
tulleen useimpien osaksi. Tuskin yhdellä sadasta on riittävästi voimia
ja terveyttä päättääkseen alkamansa opinnot, järkiperäisesti
harjoittaakseen voittoa tuottavaa liikettä ja, mikä on vielä paljon
pahempi, he eivät yleensä ole hyvin varustetut äitiyden velvollisuuksiin
ja vaaroihin. Tohtori Gaillard Thomas sanoo: “Sivistyneet naisemme
pitävät ruumiillista täydellisyyttä liian vähässä arvossa eivätkä pyri
sitä saavuttamaan; he ovat mielellään hentoja, heikkoja ja
kykenemättömiä kaikkiin ponnistuksiin. Nuoret naisemme milteivät pelkää
terveyden helottavaa punaa, upeita ruumiinmuotoja, sitä viehättävää
pyöreyttä niissä, joka esiintyy muinaisajan mestariteoksissa semmoisissa
kuin medisealaisessä tai milesiläisessä Venuksessa. Semmoisia
ominaisuuksia pidetään törkeinä ja naiselle sopimattomina, ja ne heistä
ovat enin kadehtittavia, joiden lihaksisto on surkastunein, jotka
vyötäisyksiltään ovat mahdollisimman hoikat ja joiden hipiään
kivulloisuus on leimansa painanut. Tästä seuraa, että naidut naisemme
ylipäätänsä pitävät siunattua tilaa vastenluontoisena ja vahingollisena;
he väsyvät lyhyvimmästäkin kävelyistä, tavallisista kotiaskareista;
pelkäävät nousta rappusia ja ovat tavallisesti haluttomia ja
kykenemättömiä nauttimaan lapsensa imettämisen korkeasta etuoikeudesta.
Semmoiset naiset antavat naislääkäreillemme alituisesti työtä ja
käyttävät kotiamme sairaudella ja kärsimyksellä.
Tohtori Dewees sanoo: ”Jos synnytys tuottaa kipua, niin se on taudin
oire; se on vastenluontoinen, luonnottoman elantotavan aiheuttama ilmiö.
Jos elettäisiin luonnollisesti, terveyden vaatimuksia noudattaen,
päästäisiin näistä kivuista. Etevä englantilainen tiedemies, professori
Huxley, lausuu: Voimme hyvillä perusteilla otaksua, että kulttuurimaissa
elävä nainen synnyttäissään voisi ja pitäisi olla yhtä vapaa vaarasta ja
yhtämittaisesta heikkoudesta kuin metsäläiset“. Seuraavat tri
Montgomeryn klassillista raskautta käsittelevistä teoksesta lainatut
lausunnot antavat olonperäisiä yksityiskohtia, jotka osaltaan todistavat
kivuttoman synnytyksen mahdolliseksi”:
“T:ri Douglas kertoo minulle eräässä kirjeessä, että hänet 26 p. syyskuuta.
2006 k:lo 8 a. P., kutsuttiin muutaman Eccles Street¨in varrella asuvan
rouva D:n luo. Saapuessaan paikalle oli koko talon väki jaloillaan ja
hän sai tietää lapsen syntyneen jo ennen kuin häntä oli lähetetty
noutamaan. Rouvalta itseltään hän kuuli, että tämän viisivuotias tytär,
joka nukkui äitinsä vieressä, levottomuudellaan oli herättänyt hänet.
Tyttö näet oli säikähtänyt sitä, että vastasyntynyt pienokainen huusi ja
liikkui sängyssä. Suurimmaksi hämmästyneekseen oli äiti synnyttänyt
lapsen itse sitä tietämättä”. Erään englantilaisen ylimyksen vaimo
synnytti niinikään lapsen; hän herätti miehensä; itse hän oli
melkoisesti hämmästynyt tavatessaan pienen tulokkaan vieressään. Olen jo
ennen puhunut eräästä hoitamastani naisesta, joka oli synnyttänyt
kahdeksan lasta koskaan tuntematta synnytyskipuja. Hänen synnytyksensä
olivat niin äkillisiä ja niin kivuttomia hänelle itselleen, että ne
useimmiten tapahtuivat mitä omituisimmissa oloissa. T:ri J. King kertoo
lapsenpäästöoppia käsittelevässä teoksessaan, joissa ei mitään kipuja
ollut. Laskiessaan kätensä vatsanalukselle tunsi hän selvästi lihasten
supistumista, sillä välin kun sairas paitsi vaikeutunutta hengitystä
pysyi säännöllisessä tilassa. Olen itse nähnyt muutamia kivuttomia
synnytyksiä, jotka todistavat sen mahdolliseksi. Minut kutsuttiin erään
naapurin rouvan luo neljään eri synnytykseen. En kertaakaan ehtinyt
paikalle, ennen kuin synnytyksen tapahduttua, vaikka asuin häntä
vastapäätä kadun poikki ja hänen pyynnöstään olin varuillani. Hän
haetutti minut heti kun ensimmäinen oire ilmaantui. Tämän jälkeen oli
ainoastaan yksi ponnistus vielä ja lapsi oli syntynyt. Lasten päät
olivat alussa vähän väännyksissä, osoittaen luunrakennuksen noreutta.
Toisella sairaallani oli kaksi synnytystä ilman mitään kipua.
Ensimmäisessä hän oli yksin hoitajattarensa kanssa. Illalla hän tunsi
itsensä väsyneeksi ja pani levolle. Kahtakymmentä minuuttia ei ollut
kulunut, ennen kuin hän huusi: “Tuntuu niin omituiselta! Katso varmuuden
vuoksi mikä siellä on”! Molempain hämmästykseksi oli pienokainen
syntynyt. Kaksi vuotta myöhemmin kutsuttiin minut eräänä iltana k:lo 10
saman rouvan luo. Kelmu oli katkennut – muuten ei mitään
lapsensynnytystuskain merkkejä. Tutkittaessa huomattiin cervix
suurentuneeksi, ja vaikka hän kohta sen jälkeen vaipui levolliseen
uneen, huomasin kuitenkin säännöllistä ja selvää lihasten supistumista.
Lapsi syntyi k:lo 2 vaiheilla aamulla vähäisimmättäkään kivuitta. En
epäile samojen lihasliikuntojen tapahtuneen edellisessäkin
synnytyksessä, samoin kuin niitä muissa luonnollisissa toiminnoissa
tunnetaan. Tässä mainitut henkilöt ovat erittäin terveitä ja ruumiinsa
rakenteelta harvinaisen vahvoja ja kauniita. T:ri Holdrook sanoo
kirjassaan “Kivuton synnytys”: “Nämät raakalaiskansain naiset, jotka
synnyttävät lapsensa ilman kipua, elävät paljon ulko-ilmassa, ovat
ahkerassa liikkeessä, tekevät paljon enemmän ruumiillista työtä ja ovat
paljon terveempiä kuin heidän sivistyneet sisarensa. Semmoiset esimerkit
osoittavat selvästi, että synnytys käypi kivuttomaksi, sikäli kuin äiti on ruumiillisesti täydellinen ja terve. Ne todistavat kaikissa tapauksissa, ettei kipu välttämättä tarvitse olla synnytykseen yhdistynyt”. Uudempi tieteellinen tutkimus on muutoin edistynyt niin suuressa määrin, että on syytä olettaa ihmiskunnan vähitellen voivan miltei kokonaan vapautua tästä kauheasta rasituksesta ja näiden kipujen lakkaavan samoin kuin isorokon tuottaman vaara ja rumuus. Mutta moinen ääretön etu ihmiskunnalle on voitettavissa ainoastaan sopivia keinoja käyttämällä ja näiden keinojen jatkuvalla käyttämisellä. “Selväjärkisimmät ajattelijat opettavat, että äidin koko edellisestä elämästä voidaan päättää miten suuri hänen kipunsa, hänen vaivansa ja vaaransa lapsensynnytyksessä tulevat olemaan. Hänestä itsestään riippuu onko synnytys oleva vaikea vai helppo. Hänen menettelyllänsä raskauden aikana on kumminkin vielä suurempi vaikutus kuin hänen edellisellä elämällänsä, ja sillä on vielä suurempi vaikutus hänen jälkeläistensä tulevaan elämään kuin häneen itseensä”. T:ri Oliver Wendell Holmes sanoi kerran, että hänen luullensa jokainen tauti, olipa se sitten miten salakavala, pahaluontoinen ja itsepintainen hyvänsä, niin kuin kolera, syöpä taikka hivutustauti olisi parannettavissa, jos vain ajoissa käännyttäisiin lääkärin puoleen. Mutta tavallisella huumorillaan hän lisäsi: “On kumminkin tapauksia, joissa lääkäri olisi ollut noudettava ainakin kaksisataa vuotta aikaisemmin”. Olen samaa mieltä kuin t: Holmes, että nykyisen sukupolven perimän kivulloisuuden hävittäminen kysyy vuosien työtä. Vasta sitten saamme nähdä ruumiillisesti täysin kehittyneitä miehiä ja naisia. Tiede on kumminkin todistanut, että jokainen nainen, jolla on kylliksi elinvoimaa synnyttääkseen lapsen, voipi tehdä paljon raskautensa aikana kärsimystensä helpottaakseen ja huojentaakseen synnytyksen kipuja. Vaiva ja kärsimys ovat jo niin kauvan olleet äidillisen toiminnan tavallisia seuralaisia, että monen on vaikea uskoa niitä koskaan voitavan huojentaa. Tuskatonta synnytystä pidetään mahdottomana. Lukijatarta pyydetään heittämään kaikki vanhat ennakkoluulot sikseen, ja minä olen vakuutettu siitä, että hän perinpohjin luettuaan tämän tekstin on pääsevä siihen vakaumukseen, ettei raskaana oleva jo synnyttävä vaimo poikkea luonnonlaesta, ja että raskaudentila voipi ja pitää tulla kivuttomaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.