Esitutkintalain mukaan asianomistajan ja rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiestänsä kuulusteltaessa. Ajatellaan vaikka kuvitteellista tilannetta, että olisi liikennevahinkotapahtuma, jossa on epäselvyyttä syyllisestä ja asiassa suoritetaan esitutkinta. Mitä hyötyä kuulusteltavalle on avustajan läsnäolosta? Onko avustaja läsnä vain kuuntelemassa vai osallistuuko jotenkin? Kuka saa toimia kuulusteluavustajana? Mistä kuulusteluavustajan saa? Jos asia menee oikeuteen, onko kuulusteluavustaja jatkossa ko. henkilön asianajaja, oikeusavustaja tai miksi sitä kutsutaankaan? Onko asianajajan käyttö oikeudessa vapaaehtoista vai määrätäänkö aina joku puolustamaan/avustamaan, jos ei itse osaa sellaista hommata?
Kuulusteluavustaja ym.
kyseilijä
4854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pykälissähän luetellaan, kuka avustajana saa toimia.
Avustajalla ei yleensä ole muuta virkaa, kuin seurata sivusta, että kuulustelu tapahtuu esitutkintalain pykälien mukaisesti.
Avustajan hoitaa paikalle kuulusteltava, ei poliisi. Puhelinluetteloissa on kyllä sivukaupalla asianajajajien nimiä. Konnat taas vaativat heti kiinnioton jälkeen saada soittaa asianajajalleen, ja muistavat kyllä hänen puhelinnumeronsa ulkoa.
Periaatteessa asianajajaa ei oikeudessa tarvita, jos myöntää syyllisyytensä. Jos taas kiistää, niin juridinen apu ei ole pahasta.
Mutta avustajan täytyy rikosasioissa olla juristi, poikkeuksena lähisukulaiset ilman juristin tutkintoakin.
Oikeudenkäymiskaari
15 Luku
2 § (10.1.1969/5)
Jollei muussa laissa toisin säädetä, oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja tai muu oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut, rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. (5.4.2002/259)
Esiutkintalaki
45 §
Asianosaisen avustajana esitutkinnassa saa toimia asianajaja tai julkinen oikeusavustaja taikka muu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamieheksi kelpoinen henkilö. (5.4.2002/261)
poliisilla velvollisuutta luetella mitään plaa,plaa oikeuksia sinulle.Toinen sinulla ei todellakaan ole oikeutta heti alkaa soitella mihinkään sori vaan.saat naurut vain et muuta.jos esim rikos vaatii jottei rikollinen pääse keskustelemaan kavereiden kanssa voidaan kaikki kirjeet ja muutkin kieltää kunnes tutkinta valmis eli vaikka vuodeksi.oukeuden käyntiä varten sitten saa hankkia asianajajan tietenkin.
Tämä kysymys lähti oikeastaan siitä, että olin kolarissa. Se oli ihan selvä tapaus eikä siinä sen enempää. Aloin vaan sen seurauksena miettiä, että mitä kaikkea pitäisikään tietää ja osata, jos oikeasti olisi tullut/joskus tulee tilanne, että joutuu vastaavassa tilanteessa kuulusteltavaksi tai menee oikeuteen.
Autokoulussa ollessani oli jollekin sattunut ajotunnilla kolari. Opettaja siitä kertoi ja tilanne oli sellainen, ettei kumpikaan myöntänyt syyllisyyttä ja oikeuteen oli menossa. Eikös tuollaisessa tilanteessa pidä vähän itsekin olla perillä asioista, että tietää milloin voi sanoa, ettei tässä tilanteessa ole syyllinen koska… Eli voi seistä sen takana, ettei tosiaan mene myöntymään syylliseksi, vaikka toinenkin kiistää tai niin väittää.
Miten poliisit sitten tutkii asian? Johdatteleeko ne niin taitavasti, että jos ei itse osaa olla varuillaan, huomaakin tunnustaneensa, vaikka ei oikeastaan tarkoittanut? Jos molemmat ovatkin osasyyllisiä ja toinen myöntää omalta osaltaan, mutta toinen ei, niin pääseekö kiistänyt kuin koira veräjästä ja vain myöntänyt saa sakot?
Voiko avustaja olla sellaisessa tilanteessa jotenkin avuksi jo kuulustelutilanteessa esim. neuvomalla ja perustelemalla (etukäteen) miksi avustettava ei oikeastaan tässä tapauksessa ole syyllinen. Vai riittääkö, että on ihan perusrehellinen ihminen, joka kertoo kuulustelussa asiat niin kuin ne on ja toiset saa päättää kuka on oikeasti syyllinen. Jos poliisikin on sitämieltä, että epäselvä tapaus, niin oikeus päättää. Meinaan, että joku kiltti ihminen voi helpommin mennä myöntymään vaikka olisi vain osittain syyllinen ja eikös syyllisyyden tunnustaminen kuitenkin tarvita, että poliisi voi sakottaa.
Kun perusrehellinen ihminen menee poliisikuulusteluun, niin hän tietysti kertoo niin kuin asia on, eikä tarvitse siihen asianajajaa.
Luihu ja ei-perusrehellinen taas ottaa lakimiehensä mukaan ja yrittää kiemurrella kaikenlaisilla selityksillä itsensä syyttömäksi.
Joskus se ehkä todistajien puutteen vuoksi saattaa onnistua.
Kyllä poliisi voi sakottaa vaikka sakotettava on syyllisyytensä kiistänytkin.
Jos esim. kolari on aiheutunut siitä, että toinen osapuoli ajoi risteykseen punaisilla, niin poliisi voi sakottaa, vaikka tällainen ajaja kuinka vakuuttaisi ajaneensa vihreällä, jos vaan on punaista vasten ajamisesta hyvät todisteet.
Sakotetun asiana on sitten, tyytyykö hän saamaansa sakkoon, vai vastustaako sitä, jolloin jatkot ovat käräjillä.