Tämä merkillinen tapahtumasarja sai alkunsa vain muutama viikko sitten, kun päätimme kavereiden (sekä mies- että naispuolisia) kanssa lähteä mökille ottamaan kevättä vastaan. Jäät olivat jo lähteneet, ja järvivesi oli mukavan raikasta.
Saavuimme mökille kaikki yhdessä ylikuormatulla Corollalla. Takapenkillä meitä istuskeli toistemme sylissä kuusi henkeä, kun taas edessä oli vaatimattomasti vain kaksi. Matkalla oli käyty kotikaupungin Alkossa, ja kuormaa oli vielä täydennetty muutamalla mäyräkoiralla mökkipaikkakunnan K-kaupassa.
Kaikkien eväiden hakemiseen oli mennyt jo niin paljon aikaa, että päätimme ryhtyä perille saavuttuamme samantien saunanlämmityspuuhiin. Sillä välin, kun sauna lämpeni, otimme yksissä tuumin miestä (tai miksei naistakin) väkevämpää. Kun riittävän pitkään oli otettu, muistettiin yhtäkkiä, että saunakin saattaisi jo olla lämmin. Olihan se, ja kyllä normaalin saunan pitäisi parissa tunnissa lämmetä. Lisäsimme pökköä pesään ja palasimme tupaan ottamaan lisää. Vahingosta viisastuneina kävimme jokainen vuorollamme välillä vilkaisemassa tilannetta.
Vihdoin koitti se hetki, mitä olimme koko päivän odottaneet; Sauna oli kylpyvalmis! Heitimme äkkiä vaatteet pois ja singahdimme lauteille, kaikki luonnollisesti alasti. Löylyä heitettiin, olutta otettiin ja mukavia juteltiin. Sitten päätimme mennä uimaan, ja näin jälkeenpäin ajateltuna vesi oli ihan helvetillisen kylmää, vaikka sitä ei sillä hetkellä huomannutkaan. Palasimme sitten lämpimään saunaan, otimme vähän lisää viinaa, ja eikös kohta jo joku saanut nerokkaan idean lähteä uudestaan uimaan. Siinä sitä sitten kirmattiin toistakymmentä metriä rantaan jumalattoman kylmään veteen ja pienen pulahduksen jälkeen takaisin mökkiä kohti. Ovella selvisi, että muuan seurueemme jäsenistä oli huolellisena työntänyt oven perässään kiinni, jottei vaivalla aikaansaamamme lämpö karkaisi harakoille.
Siinä vaiheessa teki tosiaan mieli kirota, ja taisi siinä muutama ärräpää ilmoille livahtaakin, kun ovi oli lukossa, niin mökin kuin autonkin avaimet turvallisesti sisällä, kaikkien vaatteet niin ikään turvallisesti sisällä, samoin kännykät ja ylipäänsä kaikki, millä olisimme voineet päästä sisätiloihin tai edes saada yhteyden ulkomaailmaan, jotta joku saapuisi pelastamaan meidät paleltumiskuolemalta.
Mökkiä kiertäessämme paikan emäntä muisti jotakin; Naapurin puuliiterissä oli piilossa heidän vara-avaimensa, samoin kuin naapurin avain heidän liiterissään. Ainoa huono puoli tässä vara-avainjärjestelyssä oli se, että kyseiseen naapuriin oli matkaa vaatimattomasti puoli kilometriä, mikä on muutaman asteen lämpötilassa, juuri jääkylmästä järvestä tulleena alasti melkoinen taival. Ei auttanut itku markkinoilla, ja matkaan oli lähdettävä. Päätimme kaikki lämpimiksemme hölkätä naapuriin ja takaisin, jottei kenenkään olisi tarvinnut tehdä moista retkeä yksin ja omin päin.
Veneellä matka olisi taittunut suhteellisen helposti, mutta vene oli talven jäljiltä kumossa ja lukittuna rantakoivuun, ja avain... No, arvaatte kyllä. Tietä pitkin sen sijaan piti kävellä ensin jonkin matkaa pihatietä, sitten yleistä maantietä, jonka terävä sora olisi varmaankin pistellyt melkoisesti jalkapohjia, jos niissä olisi ollut vielä tuntoa jäljellä. Sitten oli vielä naapurin pihatie, ja pian olimmekin puuliiterin luona. Emäntä kävi noutamassa avaimen, ja paluumatka saattoi alkaa. Maantielle pääsimme kommelluksitta, mutta tienlaitaa hiippaillessamme näimme lähestyvän auton valot. Jähmetyimme paikoillemme ja osasimme vain tuijottaa lähestyviä valoja. Saatuaan meidät näköpiiriinsä kuski hidasti, hidasti vielä lisää ja meitä ohittaessaan kulki lähes kävelyvauhtia. Sisälle autoon emme nähneet, mutta voin kuvitella kuskin mielenliikkeitä. Ei nimittäin ole kovinkaan tavallista huhtikuussa keskellä yötä autoillessa nähdä laumaa alastomia ihmisiä keskellä ei mitään.
Vihdoin ja viimein tuskien taival oli ohitse, avasimme mökin oven kylmin, tärisevin käsin ja sukelsimme saunan lämpöön. Siellä sitten istuttiin pitkään ja hartaasti, niin kauan kuin lämpöä riitti. Tolkuton palelu tosin jatkui useamman päivän, eikä siihen saunominen auttanut. Saunasta päästyämme katsoimme tarpeelliseksi helpottaa tapauksesta aiheutunutta traumaa vetämällä kunnon kaatokännit, eli viina virtasi aamuseitsemään, jolloin se loppui.
Seuraavana iltapäivänä heräsimme sikinsokin lattialta, yllämme epämääräinen kasa makuupusseja, vilttejä, tyynyjä, takkeja ym. Jalkoihin oli palannut tunto, vaikka kiputilan huomioon ottaen se olisi saanut jäädä palaamattakin. Matkamuistoina oli lukuisia naarmuja, haavoja ja ruhjeita. Päivä kului tavanomaisesti krapulaa parannellen. Illalla lukitsimme mökin, palautimme vara-avaimen naapuriin ja lähdimme kotiin.
Paria viikkoa myöhemmin seurueemme emäntä sai mökkipaikkakunnalla piipahtaneelta perheeltään mielenkiintoista luettavaa. Paikallislehdessä luki kissankokoisin kirjaimin: "Nudistit yökävelyllä *****perällä! Autoilija kohtasi liki kymmenen alastonta mies- ja naishenkilöä maantiellä."
Sitä ollaan siis julkkiksia.
Saavuimme mökille kaikki yhdessä ylikuormatulla Corollalla. Takapenkillä meitä istuskeli toistemme sylissä kuusi henkeä, kun taas edessä oli vaatimattomasti vain kaksi. Matkalla oli käyty kotikaupungin Alkossa, ja kuormaa oli vielä täydennetty muutamalla mäyräkoiralla mökkipaikkakunnan K-kaupassa.
Kaikkien eväiden hakemiseen oli mennyt jo niin paljon aikaa, että päätimme ryhtyä perille saavuttuamme samantien saunanlämmityspuuhiin. Sillä välin, kun sauna lämpeni, otimme yksissä tuumin miestä (tai miksei naistakin) väkevämpää. Kun riittävän pitkään oli otettu, muistettiin yhtäkkiä, että saunakin saattaisi jo olla lämmin. Olihan se, ja kyllä normaalin saunan pitäisi parissa tunnissa lämmetä. Lisäsimme pökköä pesään ja palasimme tupaan ottamaan lisää. Vahingosta viisastuneina kävimme jokainen vuorollamme välillä vilkaisemassa tilannetta.
Vihdoin koitti se hetki, mitä olimme koko päivän odottaneet; Sauna oli kylpyvalmis! Heitimme äkkiä vaatteet pois ja singahdimme lauteille, kaikki luonnollisesti alasti. Löylyä heitettiin, olutta otettiin ja mukavia juteltiin. Sitten päätimme mennä uimaan, ja näin jälkeenpäin ajateltuna vesi oli ihan helvetillisen kylmää, vaikka sitä ei sillä hetkellä huomannutkaan. Palasimme sitten lämpimään saunaan, otimme vähän lisää viinaa, ja eikös kohta jo joku saanut nerokkaan idean lähteä uudestaan uimaan. Siinä sitä sitten kirmattiin toistakymmentä metriä rantaan jumalattoman kylmään veteen ja pienen pulahduksen jälkeen takaisin mökkiä kohti. Ovella selvisi, että muuan seurueemme jäsenistä oli huolellisena työntänyt oven perässään kiinni, jottei vaivalla aikaansaamamme lämpö karkaisi harakoille.
Siinä vaiheessa teki tosiaan mieli kirota, ja taisi siinä muutama ärräpää ilmoille livahtaakin, kun ovi oli lukossa, niin mökin kuin autonkin avaimet turvallisesti sisällä, kaikkien vaatteet niin ikään turvallisesti sisällä, samoin kännykät ja ylipäänsä kaikki, millä olisimme voineet päästä sisätiloihin tai edes saada yhteyden ulkomaailmaan, jotta joku saapuisi pelastamaan meidät paleltumiskuolemalta.
Mökkiä kiertäessämme paikan emäntä muisti jotakin; Naapurin puuliiterissä oli piilossa heidän vara-avaimensa, samoin kuin naapurin avain heidän liiterissään. Ainoa huono puoli tässä vara-avainjärjestelyssä oli se, että kyseiseen naapuriin oli matkaa vaatimattomasti puoli kilometriä, mikä on muutaman asteen lämpötilassa, juuri jääkylmästä järvestä tulleena alasti melkoinen taival. Ei auttanut itku markkinoilla, ja matkaan oli lähdettävä. Päätimme kaikki lämpimiksemme hölkätä naapuriin ja takaisin, jottei kenenkään olisi tarvinnut tehdä moista retkeä yksin ja omin päin.
Veneellä matka olisi taittunut suhteellisen helposti, mutta vene oli talven jäljiltä kumossa ja lukittuna rantakoivuun, ja avain... No, arvaatte kyllä. Tietä pitkin sen sijaan piti kävellä ensin jonkin matkaa pihatietä, sitten yleistä maantietä, jonka terävä sora olisi varmaankin pistellyt melkoisesti jalkapohjia, jos niissä olisi ollut vielä tuntoa jäljellä. Sitten oli vielä naapurin pihatie, ja pian olimmekin puuliiterin luona. Emäntä kävi noutamassa avaimen, ja paluumatka saattoi alkaa. Maantielle pääsimme kommelluksitta, mutta tienlaitaa hiippaillessamme näimme lähestyvän auton valot. Jähmetyimme paikoillemme ja osasimme vain tuijottaa lähestyviä valoja. Saatuaan meidät näköpiiriinsä kuski hidasti, hidasti vielä lisää ja meitä ohittaessaan kulki lähes kävelyvauhtia. Sisälle autoon emme nähneet, mutta voin kuvitella kuskin mielenliikkeitä. Ei nimittäin ole kovinkaan tavallista huhtikuussa keskellä yötä autoillessa nähdä laumaa alastomia ihmisiä keskellä ei mitään.
Vihdoin ja viimein tuskien taival oli ohitse, avasimme mökin oven kylmin, tärisevin käsin ja sukelsimme saunan lämpöön. Siellä sitten istuttiin pitkään ja hartaasti, niin kauan kuin lämpöä riitti. Tolkuton palelu tosin jatkui useamman päivän, eikä siihen saunominen auttanut. Saunasta päästyämme katsoimme tarpeelliseksi helpottaa tapauksesta aiheutunutta traumaa vetämällä kunnon kaatokännit, eli viina virtasi aamuseitsemään, jolloin se loppui.
Seuraavana iltapäivänä heräsimme sikinsokin lattialta, yllämme epämääräinen kasa makuupusseja, vilttejä, tyynyjä, takkeja ym. Jalkoihin oli palannut tunto, vaikka kiputilan huomioon ottaen se olisi saanut jäädä palaamattakin. Matkamuistoina oli lukuisia naarmuja, haavoja ja ruhjeita. Päivä kului tavanomaisesti krapulaa parannellen. Illalla lukitsimme mökin, palautimme vara-avaimen naapuriin ja lähdimme kotiin.
Paria viikkoa myöhemmin seurueemme emäntä sai mökkipaikkakunnalla piipahtaneelta perheeltään mielenkiintoista luettavaa. Paikallislehdessä luki kissankokoisin kirjaimin: "Nudistit yökävelyllä *****perällä! Autoilija kohtasi liki kymmenen alastonta mies- ja naishenkilöä maantiellä."
Sitä ollaan siis julkkiksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noin on käynyt minullekin, paitsi lehtijuttuja... Sehän on elämää parhaimmillaan, aina sattuu ja taphtuu!
on kalasteltu aika epätoivoisina!Se ovien tunnollinen lukitseminen pitäisi jättää kaupunkioloihin...Vaan kyllä se muisteltavaa tuottaa,ei o´tasasta meinaan..Hyviä mökkilomia porukat!!
Kylläpä viitti ukko kirjotella pitkän tarinan;;Niin? mitäs siinä oikeesti tapahtui ??
lukee h-i-t-a-a-s-t-i u-u-d-e-l-l-e-e-n.