Ristiriitaisia tunteita

Minä olen ihastunut itseäni yli kaksi vuotta vanhempaan poikaan, joka lähtee lukiosta juuri kun itse olen sinne menossa.
Tuntuu, että jos päästän hänet menemään, päästän irti syvällisimmästä, fiksuimmasta ja hauskimmasta pojasta jonka ikinä olen tuntenut tai tulen tuntemaan.
En ole valmis parisuhteeseen enkä ole valmis rakastumaan. En itsekään tiedä mitä tunnen häntä kohtaan. Haluaisin olla hänen seurassaan ja katsoa hänen sinisiä silmiään ja nauraa hänen jutuilleen. Hetken aikaa olin niin lähellä häntä, mutta nyt tuntuu että vieraannun. En vain uskalla pitää kiinni.
Meidän välillämme on paljon, ikä, koulu, järkyttävä pituusero, kaverit, perheet...ja vaikka mitä muuta. Kaikkein pahin este on tietenkin se, etten lainkaan tiedä mitä hän ajattelee minusta. Tuskin hän vihaakaan minua, sillä monesti juttelee kanssani, mutta kun paikalla on usempi ihminen ei puhumisestakaan tule mitään.
Miten löytää rohkeutta ja vaivihkaisesti ottaa selvää siitä, mitä hän tuntee minua kohtaan? Olenko hänelle ystävä vai vain tuttu, vaiko kenties jotain paljon enemmän? Tämä on yhtä tuskaa, sillä tuntuu etten koskaan löydä sitä oikeaa, sillä en ole kaunis siinä kuin se käsite yleensä tunnetaan, mutta olen kuulemma persoonallinen ihminen. Mitä tehdä? Osaako kukaan auttaa neitoa pulassa?
0809
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


neito nuori kirjoitti:

Minä olen ihastunut itseäni yli kaksi vuotta vanhempaan poikaan, joka lähtee lukiosta juuri kun itse olen sinne menossa.
Tuntuu, että jos päästän hänet menemään, päästän irti syvällisimmästä, fiksuimmasta ja hauskimmasta pojasta jonka ikinä olen tuntenut tai tulen tuntemaan.
En ole valmis parisuhteeseen enkä ole valmis rakastumaan. En itsekään tiedä mitä tunnen häntä kohtaan. Haluaisin olla hänen seurassaan ja katsoa hänen sinisiä silmiään ja nauraa hänen jutuilleen. Hetken aikaa olin niin lähellä häntä, mutta nyt tuntuu että vieraannun. En vain uskalla pitää kiinni.
Meidän välillämme on paljon, ikä, koulu, järkyttävä pituusero, kaverit, perheet...ja vaikka mitä muuta. Kaikkein pahin este on tietenkin se, etten lainkaan tiedä mitä hän ajattelee minusta. Tuskin hän vihaakaan minua, sillä monesti juttelee kanssani, mutta kun paikalla on usempi ihminen ei puhumisestakaan tule mitään.
Miten löytää rohkeutta ja vaivihkaisesti ottaa selvää siitä, mitä hän tuntee minua kohtaan? Olenko hänelle ystävä vai vain tuttu, vaiko kenties jotain paljon enemmän? Tämä on yhtä tuskaa, sillä tuntuu etten koskaan löydä sitä oikeaa, sillä en ole kaunis siinä kuin se käsite yleensä tunnetaan, mutta olen kuulemma persoonallinen ihminen. Mitä tehdä? Osaako kukaan auttaa neitoa pulassa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu