Mä olen nyt tässä jo useita vuosia seurannut mun miehen ja hänen exän taistelua heidän yhteisestä lapsesta. Ja mä en voi muuta kuin ihmetellä sitä, mitä äiti voi lapselleen tehdä.
Tyttö on nyt viistoista ja muutti meille, äidin vastusteluista huolimatta, eikä äiti anna nyt periksi vaan taistelee yksin meitä ja koko yhteiskuntaa vastaan.
Tytölle se valehtelee ja meitä se haukkuu ja mustamaalaa kaikille ketkä vähänki jaksaa kuunnella.
Kaikki nää vuodet se on pitäny lastaan pelinappulana, jotta saa aina vaan enemmän rahaa. Kaikki asiat on tehty aina vaikeimman kautta ja rukoillen ja toivoen, että saatais lapsi meille edes hetkeksi lomallaan.
Tyttö tykkää olla meillä ja mä tulen hänen kanssaan hyvin juttuun. Kaikki nää vuodet hän on minulle kertonu kaikki asiansa.
Mulla alkaa menemään vaan hermo pikkuhiljaa tähän ainaiseen tappeluun.
Heillä on yhteishuoltajuus ja sossusta on sanottu että lapsi voi periaatteessa muuttaa meille ja tehdään vaan muuttoilmoitus ja sillä selvä. Mutta äiti ei sitä ymmärrä.
Olenko mä ainoa voimaton ja surullinen äitipuoli, joka ei voi ymmärtää minkä helvetin takia lapsia ei ajatella erotilanteissa......
Tyttö on nyt viistoista ja muutti meille, äidin vastusteluista huolimatta, eikä äiti anna nyt periksi vaan taistelee yksin meitä ja koko yhteiskuntaa vastaan.
Tytölle se valehtelee ja meitä se haukkuu ja mustamaalaa kaikille ketkä vähänki jaksaa kuunnella.
Kaikki nää vuodet se on pitäny lastaan pelinappulana, jotta saa aina vaan enemmän rahaa. Kaikki asiat on tehty aina vaikeimman kautta ja rukoillen ja toivoen, että saatais lapsi meille edes hetkeksi lomallaan.
Tyttö tykkää olla meillä ja mä tulen hänen kanssaan hyvin juttuun. Kaikki nää vuodet hän on minulle kertonu kaikki asiansa.
Mulla alkaa menemään vaan hermo pikkuhiljaa tähän ainaiseen tappeluun.
Heillä on yhteishuoltajuus ja sossusta on sanottu että lapsi voi periaatteessa muuttaa meille ja tehdään vaan muuttoilmoitus ja sillä selvä. Mutta äiti ei sitä ymmärrä.
Olenko mä ainoa voimaton ja surullinen äitipuoli, joka ei voi ymmärtää minkä helvetin takia lapsia ei ajatella erotilanteissa......
Vastaukset 10
Vanhimmat
12 vuotta täyttänyt lapsi saa itse päättää kumman vanhemman luona asuu. Minulla on riitainen ero 8v takaa ja ex riitelee ja kiristää lapsilla edelleen. 13 ei uskalla sanoa äidille että haluaa meille asumaan. 7 vuotias poika sanoi ennen koulul loppua että hän haluaa muuttaa meille heti kun koulu loppuu ja oli asiassa ihan tosissaan. Lasten muutosta on puhuttu lastensuojelun kanssa. Kun se päivä koitti jolloin poika oli muuttamassa poika soitti itkukurkussa ettei äiti anna muuttaa ennenkä on 12 vuotias. Lasteni äiti on mielenterveysongelmainen alkoholisti. Eikä lastensuojelu kulemma voi vaikuttaa asioihin mitenkään.
taistelemaan huoltajuudesta,otat hyvän avustajan. Ei lapsia saa kiusata alkoholistin varjolla. Koeta edes! Yritä.Aloita nyt heti! Hanki oma lastenvalvoja,eri kuin se äidin. TAISTELE:
Mä aina toivoin pienenä, että joku olis puuttunut asioihin! Ketään ei kiinnostanut vaikka kaikki tiesivät.
Lue mitä lasinen lapsuus saa aikaan ihmisessä!
http://www.lasinenlapsuus.fi/
Alla 18-vuotias lapsi ei saa itse päättää kumman luona asuu, mutta 12 vuotta täyttänyttä (nykyään jo nuorempaakin), voidaan kuulla asiasta.
Jos oikeuteen mennään niin oikeus voi kyllä päättää ihan kummin vain sosiaalivirainomaisen olosuhdeselvityksen saatuaan.
Tiedän tapauksia, joisa lapsi on sijoitettu toisen vanhemman luokse, vaikka hän on kertonut haluavansa olla toisen vanhemman luona. Näissä tapauksissa lapsi on solidaarisuuttaan ilmaistakseen valinnut puolensa, ei objektiivisesti.
Lapselle on yleensä helpotus, että hänen ei tavitsisi tavallaan valita puoltaan.
Mulla on sellainen mielikuva, että vaikka tuomioistuin määräisi lapsen asumisen niin täytäntöönpanoon ei ryhdyttäisi mikäli yli 12v vastustaa asiaa. Voin olla tuossa(kin) väärässä mutta kiva jos joku tuota jaksaa kaivella ja valistaa ;)
Mutta ilman muuta samaa mieltä, että lapsen ei kovin helpolla tulisi antaa noista päättää. Monessa tapauksessa liian ahdistavia päätöksiä pitkälle elämää eteenpäin :(
Kyllä asia on näin. Jos lapsi on 12-vuotias ja haluaa toisen vanhempansa luokse, ei viranomaiset enää häntä käy hakemassa ja palauttamassa.
Tämä ei ole oma mutta työkaverin kokemus.
Aina ei riitä että miehen puolella on sossut ja että äidillä on mielenterveysongelmia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000027442775
En tiedä miten alkoholi sitten lisää voiton mahdollisuuksia...
jos he miehen kanssa heistä riitelevät, se ei kuulu sinulle! Jos olet syyllinen riitaan, mene ja pyydä anteeksi ja väisty sivulle!
Muutamaan kohtaan kaipaisin selvitystä:
-otsikko ja nimimerkki-
Missäköhän kohtaa ketjun aloittaja piti lasta (miehensä 15v tytärtä) omanaan?
"se ei kuulu sinulle"?
Mikäli riitely vaikuttaa tytön kuvaan isästään ja äitipuolestaan, lähinnä mustamaalaaminen ja valehtelu, pitäisin sitä riittävänä perusteena sille, että asia kuuluu myös ketjun aloittajalle.
Jos taas vanhemmat riitelee ns. puhtaasti, niin asia ei kuulu kenellekään muulle.
"Jos olet syyllinen riitaan"?
Suhteen päättyminen aiheuttaa joissakin ihmisissä (joukossa siis sekä miehiä että naisia) aivan järjetöntä katkeruutta ja vihaa. He eivät tarvitse pienintäkään syytä riitelyyn.
Kuvauksen perusteella olettaisin että kyseessä on tällainen tapaus. Tämä oletus perustuu siihen että ketjun aloittajan viesti on todenmukainen. Mikäli näin ei ole, tämä on ollut osaltani ajan haaskausta... :)
Lapsen etu tulisi kuitenkin olla etusijalla. Se, kuka päättää mikä on lapsen etu, onkin mielenkiintoisempi asia.
Jos alkoholisoitunut äiti on oman sosiaalihenkilön kanssa käydyssä keskustelussa ilmaissut itsetuhoisia aikeita lapsen poismuuton seurauksena. Saattaa ko. sosiaalihenkilö suositella lapsen pysymistä äitinsä luona. Riippumatta siitä onko se paras mahdollinen ratkaisu lapsen tulevaisuuden kannalta. Toisaalta lapsen kannalta on yleensä (ei aina) positiivista että on äiti ja isä. Kummankin tulisi vain olla riittävän täysijärkisiä jotta tällaista ei tapahtuisi.
-real-
Silloin tällöin olen väärässä, sanokaa ihan vapaasti mikäli siltä tuntuu...
Minä en ole missään vaiheessa väittänyt meneväni äidin paikalle. Minulla on toki omiakin lapsia, jotka pitävät minua äitinään, ja se riittää minulle. =)
Ja minun syytäni se riitely ei missään tapauksessa voi olla, koska kun minä astuin kuvioihin riidat olivat jo meneillään. Että siltäkin pohjalta.
Ja kolmanneksi, miksi on niin vaikea uskoa, että olen puhtaasti sen lapsen puolella??
Ja vielä palatakseni....lapset eivät ole äidin, eikä kenenkään omaisuutta. Ihmistähän ei varsinaisesti voi omistaa. Se kiintymys minkä lapsi aikuista kohtaan osoittaa, on ihan itse omilla toimillaan ansaittava. Ja toisaalta omilla toimillaan sen voi myös menettää.
Tämä äiti on vuosikaudet mustamaalannut meitä niin lapselle kuin sosiaalitoimellekin. Me emme ole missään vaiheessa haukkuneet äitiä lapselle, vaikka mieli tekisi.
Minun osani on ollut vain kuunnella ja lohduttaa itkevää lasta kun äiti tekee kiusaa.
Siis tajuatteko...oma äiti tekee lapsen elämän mahdollisimman vaikeaksi vain omaa etuaan ajatellen??????!!!!!!?????!!!!
MIHIN HELVETTIIN TÄMÄ MAAILMA ON MENOSSA??????
Aika oikea kuva tuli jo ensimmäisestä viestistä. Puolison lapsia voi tukea, opettaa, lohduttaa ja kasvattaa mutta isäksi tai äidiksi ei voi ryhtyä.
Tämä maailma on valitettavasti menossa helvettiin monesta muustakiin syystä kuin siitä että äiti hakee lapsen avulla kostoa ja toimeentuloa sekä pyrkii tekemään miehen uuden elämän mahdollisimman vaikeaksi. Siinä sivussa äiti tekee lapsenkin elämästä hyvin vaikeaa.
Vaikka tämä ei kenties ole tarkoitus...
Toivottavasti saatte asiat kääntymään parhain päin.
-real-