Joko Triple huomaat, että palsta kääntyy kohta tarkoituksiasi vastaan? Nimittäin sitten kun yli 50 % kansalaisista on ADHD-diagnoosi, ei voida puhua enää mistään sairaudesta, eikä oikeastaan edes oireistosta, vaan silloin se oireisto kuuluu normaaliin ihmisyyteen.
Aivan varmasti turhia ADHD-diagnooseja jaetaan enemmän kuin laki sallisi. Yhtäkään ADHD-diagnoosia ei saisi antaa ilman neropsykologista tutkimusta. Ne ketkä tästä taas kärsivät ovat juuri niitä, jotka TODELLA on muutenkin kärsineet ADHD:sta, eivätkä ole löytäneet sitä jostain nettipalstalta.
Itselläni on ikää yli 40 ja elämäni pisin työsuhde on puoli vuotta. Työkyvyttömyyseläke on nyt haussa, päädiagnoosina on ADHD, siihen liittyviä liitännäisoireiden diagnooseja on pitkä rivi, mutta arvaanpa etukäteen miten tuon hakemuksen käy.
Aivan varmasti turhia ADHD-diagnooseja jaetaan enemmän kuin laki sallisi. Yhtäkään ADHD-diagnoosia ei saisi antaa ilman neropsykologista tutkimusta. Ne ketkä tästä taas kärsivät ovat juuri niitä, jotka TODELLA on muutenkin kärsineet ADHD:sta, eivätkä ole löytäneet sitä jostain nettipalstalta.
Itselläni on ikää yli 40 ja elämäni pisin työsuhde on puoli vuotta. Työkyvyttömyyseläke on nyt haussa, päädiagnoosina on ADHD, siihen liittyviä liitännäisoireiden diagnooseja on pitkä rivi, mutta arvaanpa etukäteen miten tuon hakemuksen käy.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miten määrittelet TODELLA kärsineet?
Todellakin.
Onko henkinen kärsimys vähempiarvoista kuin fyysinen kärsimys?
Onko turpaan saaminen tuttua? Entä masennukset, ahdistukset, paniikkihäiriöt? Onko pahempi olla pari kuukautta sellissä kuin pari vuotta ajatustensa vankina?
Jotkut avautuvat nelikymmenvuotiainakin, miten vihdoin helpottaa, kun on löytänyt järkevältä kuulostavan selityksen elinaikana koituille henkisille kärsimyksille.
älkää nyt jaksako tapella jooko?
jokin ihmeen sota menos siitä et kumpi tietää paremmin
Eipä minua edes kiinnosta tuon erään kommentit/kysymykset.
Kössi vain katkerana kitisee kun ei ole saanut diagnoosia =))..
Kössi tajusi vasta jälkijunassa, että en ole mitään tälläistä edes väittänyt ja otti nokkiinsa :)
""Luuletko tosiaan että monikin lähtee 'yrittämään' diagnoosia, joka yksityisellä puolella kustantaa lähemmäks tuhat euroa ja julkisella puolella monia tunteja psykologin vastaanotolla. Jos asiasta ei ole ns. suht' varma, en usko että käytännössä kukaan lähtee hommaa eteenpäin ajamaan, ellei taustalla ole Aspergeria tai muuta diagnosoimatonta elämää mahdollisesti häiritsevää 'ongelmaa'""
Juuri näin haluaisin asian toimivan =))..
Tuolta löytyy vastaukseni herr *ADHD*, "Cough"-otsikolla. Tähän sinun "en ole mitään väittänyt"-kommenttiisi.
Aiheeseen palaten:
Valitettavasti homma toimii nykyään juuri noin ihanasti miten sen kuvailin.
Oliko sinulla tietoa asiasta aiemmin, vai tulitko vain Avautumaan uudelle palstalle?
"Valitettavasti homma toimii nykyään juuri noin ihanasti miten sen kuvailin"
Niin juuri ja siitä en halua lääkäreiden lipsuvan. Eiköhän se jotakuinkin niin mene, että jos ADHD todetaan vasta aikuisiällä, niin tilanne ei voi olla niin akuutti, että neuropsykologiset tutkimukset jätetään tekemättä.
"Oliko sinulla tietoa asiasta aiemmin, vai tulitko vain Avautumaan uudelle palstalle?"
Minulla ole mitään tarvetta avautua tai laittaa mitään mennyttä ADHD:n piikkiin. Olen ollut tietoinen ADHD:stani -70 luvulta lähtien vain
sairauden nimet ovat ajan saatossa muuttuneet.
Erilaisia lääkityksiä on kokeiltu Vuodesta -85 ja ADHD lääkitys on päällä kokoajan, mutta ei minulla ole tarve mainostaa sitäkään.
Oletko kokeillut mitään lääkitystä?
Tuntematta sen kummemmin henkilöhistoriaasi, ymmärrän kyllä jos joku painavista syistään päätyy hakemaan työkyvyttömyyseläkettä. Mutta voisiko siitä työelämästä vielä saada jotain irti, jos hoituisi keskittymis/impulsiivisuus-ongelmat jotensakin kuriin ?
En ole herjaamisasenteella muuten liikenteessä kuin vittuilumaisia viestejä kohtaan (tosiaan nyt huomasin, että sinulla on jo diagnoosi :) ), että jaksamisia sinne vain. Vaikutat hitusen katkeralta -jos saa sanoa- tuon myöhäisessä vaiheessa saadun diagnoosin vuoksi. Siis helpompaahan niillä on, ketkä sen aikasemmin saavat. Toivottavasti.
näytä olevan tietoa siitä mihin ADHD pahimmillaan johtaa...
Minulla on as/adhd-diagnoosit (olen 40v) mutta en käytä mitään lääkitystä. Minusta tuntuu, että tällä iällä jotenkin "tottuu" hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ehkä nuorempana tilanne olisi ollut toinen, mutta minä olen saanut vasta aikuisiällä diagnoosit.
Mutta itse tuohon asiaan. En ole IKINÄ kuullut, että kukaan olisi päässyt sairauseläkkeelle ADHD:n vuoksi tai olisi sen vuoksi täydellisesti työkyvytön. Aina löytyy hommia, joita voi tehdä, jos ei ole MUITA sairauksia ohella. PELKKÄ ADHD ei riitä eläkkeelle pääsyyn, koska ADHD ei ole sairaus vaan oireyhtymä.
Halusin vain valaista asiaa. Vaikeiden asioiden ja sairauksien kanssa oppii elämään. Minä esim. monivammaisena olen edelleen työelämässä ja elätän itseni - mitä muuten moni ihmettelee tietäen sairaushistoriani. En ole koskaan hakenut sairauseläkettä ja kohtahan siirrynkin jo vanhuuseläkkeelle...)
No se oli vain sinun mielipiteesi. Ihmisen henkilöhistoria vaikuttaa paljon siihen, kuinka ADHD häiritsee jokapäiväistä elämää.
Kirjainyhdistelmä ADHD on pahasti menettämässä merkityksensä. ADHD tarvitsisi pikaisesti jonkin luokitusmääritelmän / luokitusmääritelmiä.
Sanoohan myös asiantuntijat, että ADHD ei ole sairaus, mutta se voi myös olla sitä :)
Totta kirjoitat. Kieltämättä tulee joskus tehtyä "heittoja", joita ei tule ajateltua sen syvällisemmin. Jokainen tapaus on todellakin yksilöllinen ja kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten paljon kärsimystä mikäkin oire tai sairaus kenellekin aiheuttaa.
Tarkoitin sanoa, etten olen koskaan kuuullut, että joku olisi päässyt sairaseläkkeelle pelkän ADHD:n takia, mutta eihän se sitä tarkoita että jos minä en ole kuullut niin silloin asia on niin. Ja kuten mainitsit ADHD voi olla myös sairaus, vaikka se oireyhtymän nimellä kulkeekin.
Yksilön kannalta itsemurha on aika lopullinen ja elintoimintojen kannalta vakava päätös, mutta jos sitä ennen ADDi-puuskassasi teet vielä harmia muillekin, voipi se vankila olla hyvä paikka. Vähintään esimerkiksi muille.
Hieman provosoivasti, mutta ehkä ymmärrät mitä haen takaa..
Kuulostaa mukavalta. Ja miksipä sitä omaa persoonallista elämäntapaa muuttamaan, jos se pinnalla pitää.
Mutta tätä olen pohtinut: mitäs eläkepäivinä? Oletko kerennyt leikkiä ajatusleikkejä, josko silloin voisi olla lääkitys tai sen kokeilu paikallaan? Liikkuminenhan voi alkaa pidemmän ajan jälkeen vaikeutumaan, jolloin se idyllinen keinutuoli, piippu ja kirja -rooli voisi olla jotain otollista mihin alistua? :)
näitä samoja hommia kuin mitä olen nyt tehnyt muutaman viimeisen vuoden ajan (yksityisyrittäjä) ja kotoa minun ei tarvitse lähteä minnekään, koska teen etätyötä. Siinä on hyvä puoli, ettei tarvitse olla suorassa kontaktissa kehenkään ja voi tehdä oman aikataulunsa. Tulee vaan ahnehdittua liikaa töitä ja kun olen niin pikkutarkka ja perusteellinen kaikessa niin pistää stressaamaan... katotaan sitten myöhemmin mikä se tilanne on.
Tuli mieleeni tällainen näkökulma: diagnoosin teko voi olla eri mittainen ja -asteinen operaatio riippuen siitä, kuinka paljon on niitä liittännäis/seurannaisongelmia ehtinyt kertyä. Jos niitä on paljon, on luonnollisesti perattava asiaa aika syvältä, että selviää mikä on ns. alkuperäistä ja mikä seurausta, tai mitä erilaisia ongelmia on. Jos oireet viittaavat aika lailla "puhtaaseen" ADHD-tapaukseen ilman liitännäisiä, diagnoosin saanee tehtyä nopeammin ja helpommin. En tiedä, onko näin, mutta tuntuisi loogiselta.
ihmisen ongelmien auttamisessa.
Eräällä ystävälläni on ADHD jo varhaisessa lapsuudessa diagnosoitu.Nyt siis aikuinen jolla jo omia lapsiakin.Yllättävän hyvin pärjännyt elämässään,muutamat asiat kylläkin tuottavat vaikeuksia,niin kuin hyvin tiedetään.Auttelin häntä monissa juuri käytännön asioissa,meillä "pelasi" hyvin yhteen.Koska olen Terveyden alan ammattilainen oli helppoa todeta, että hän hyötyisi jonkinlaisesta
Tukihenkilöstä muutamien päivittäisten asioiden hoidossa.Vaan eipä ainakaan se Kunta tuntenut asiakseen maksaa pientä korvausta tällaisesta työstä.No minä auttelin kuitenkin niin paljon kuin ehdin.Jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle,ystäväni jäi ilman mitään apua,sinnitellen nyt omillaan.
Ei ole mitään syytä vähätellä ADHD ihmisiä jos liioin ei lisätä siihen liittyviä oireita.Eihän jotain allergista ihmistäkään altisteta väkisin heille vaarallisille asioille.Otetaan asiallisesti,ei säälillä,vaan ihminen ihmiselle.