Olen kauhulla seurannut sitä miten nykyajan lapsia ei patisteta kotona kotitöihin. Tiedän monia perheitä joissa esim. 10-vuotiaan tytön ei tarvitse pedata sänkyään, ei siivota huonettaan tai kattaa edes ruokapöytää.
Mistä tulee oma-aloitteisuus ja sitä myötä vastuunkantaminen ja yleinen reipas asenne? Juuri siitä että pienestä pitäen SAA osallistua kotitöihin.
Mielstäni jo 5-vuotiaat voi pistää kattamaan pöydän, auttaa leipomisessa, siivota oma huoneensa. Tietenkin ne jutut täytyy opettaa niin, että ensin opetellaan vanhemman kanssa ne työt yhdessä ja sitten pikkuhiljaa lapset osaavat tehdä ne oma-aloitteisestikin. Toki pitää muistaa kiittää ja kehua, mutta ei liiaksi.
Lasten täytyy mielestäni oppia jotta kotityöt on osa arkea ja niihin pitää KAIKKIEN perheenjäsenten osallistua.
Ja tuollainen yhdessä tekeminen kasvattaa myös perheen sisäistä yhteishenkeä.
Mitä mieltä muut ovat?
Mistä tulee oma-aloitteisuus ja sitä myötä vastuunkantaminen ja yleinen reipas asenne? Juuri siitä että pienestä pitäen SAA osallistua kotitöihin.
Mielstäni jo 5-vuotiaat voi pistää kattamaan pöydän, auttaa leipomisessa, siivota oma huoneensa. Tietenkin ne jutut täytyy opettaa niin, että ensin opetellaan vanhemman kanssa ne työt yhdessä ja sitten pikkuhiljaa lapset osaavat tehdä ne oma-aloitteisestikin. Toki pitää muistaa kiittää ja kehua, mutta ei liiaksi.
Lasten täytyy mielestäni oppia jotta kotityöt on osa arkea ja niihin pitää KAIKKIEN perheenjäsenten osallistua.
Ja tuollainen yhdessä tekeminen kasvattaa myös perheen sisäistä yhteishenkeä.
Mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 12
Vanhimmat
No, meillä ei ole lapsia pahemmin patisteltu. Itse oli nuorempana vähän siivoushullu mutta nyt vanhemmiten olen löysännyt pipoa siinäKIN kohtaa. Taitaa olla oma sänkynikin petaamatta tuolla ja kello kohta kuusi illalla, enää ei kannatakkaan.
Olen tänään siivonnut keittiön kaappejä. Lähes kaikki matotkin on jo pesty. Mattopyykille kyllä otin lapset mukaan, kun tykkäsivät siitä. Leipomiseen en kovin mielellään, sattuneesta syystä.
Tekevät kyllä kun käsketään mutta aina en ole viitsinyt. Ja minusta koulu on lasten päätyö ja kun on vielä harrastuksiakin, olen hoitanut kyllä kotihommat itse.
Vanhempi poika asuu jo omillaan ja ihan siistiä hänellä on ja laittaa ruokaakin alusta asti itse vaikkei koskaan kotona tehnyt. Ei ole huolinut kotiinsa edes mikroaaltouunia.
johan nyt on aikuisten sukupolvi joille kotityöt on ihan hepreaa eli ne kuuluisat uusavuttomat joille kaikki on passattu nokan eteen.
Meillä esim mainitsemasi ruokailu on tapahtuma jossa jo ruuan valmistukseen monasti osallistuu lapset tai joku vaikka tekemällä salaattia tms hommaa tai jopa laittamalla ruokaa aikuisen opastuksella (halukkaita ja vapaaehtoisia oppimaan siis..). Pöydän kattaminen on aina lasten hommaa samoin sen siivoaminen. Ruuan ajan kaikki ovat pöydässä ja jos on nopea niin odottaa muita jne. Kummasti vaikuttaa muuten ruokahaluun kun tietää ettei "mulla ei oo nälkä"- lause vaikuta siihen kauanko pöydässä ollaan. Yhdessä katsotaan jämät talteen ja mitä niille tehdään jne. Paljon tulee sosiaalista kanssakäymistä tuossa tilanteessa ja ihan käytännön oppia. Ainakin iso ero siihen kun jokainen käy yksin mikrolla lämmittämässä ruuan...
Huoneen siivous on myös asia joka on opittava ei sitä kukaan noin vain opi yksin. Lapsen on meillä oltava aina mukana ja hän vie tavaroita paikoilleen jne. Esim kerää leegoja yhteen laatikkoon jne jolloin lajittelua oppii ja niiden romujen oikeita paikkoja tms. ja ainakin oppii sen, että huone ei vain yht'äkkiä ole siisti kuin taikaiskusta (meillä ei asu ketään joka olisi merlin edes lempinimeltään..).
Tietyt hommat kuuluu yksinkertaisesti kaikilel ja niistä kiittäminen ei tavallaan kuulu edes asiaan, mutta toki se on kaunis tapa. Kiitetäänhän ruuastakin vaikka sen joka päivä eteen saa..
Kaikki yhdessä tekeminen on aina paikallaan ja on sitä yhteistä tekemistä samalla eli ei tarvits emennä huvipuistoon viettämään lomaa ja perheen yhteistä aikaa... Meillä esim pihatalkoiden (joihin kyllä osa suorastaan pakotetaan osallistumaan) jälkeen on tapana herkutella ja juhlistaa savotan päättymistä ja kaikilla on lopulta aina hauskaa ja lopputulos on kaikkien mieleen. Vielä loppuiltakin ollaan klimpissä sohvalla..
Mistä löytyisi minullekkin laiska lapsi?
Meillä muksut JOKAPAIKASSA matkassa, mitään ei voi tehdä rauhassa. Ruuanlaitossa, maton pesussa, luutuamisessa,pöydän kattamisessa on kaveri. Parhaimmillaan kummatkin lapset. Yrittävät auttaa tietenkin, mutta oi jos joskus saisi yhden asian tehdä ilman kaveria niin olishan sekin vaihtelua?
:)
että sitä mukaa kun ikää tulee niin into laskee lähes poikkeuksetat ja sitten tehdään velvollisuudesta vaikka todelal se lopulta hauska aolisikin niin aloitu sei oikein toimi vaan siinä tulee jopa kinaa ja taistelua..
Samaa mieltä..
Näitä palstoja lukiessa, ei ihme ettei lapset innostu kotitöistä, kun äiditkin ottavat niistä niin hirveää stressiä = tekevät niistä stressattavia juttuja.. eiväthän kotityöt voi olla hauskoja :D Niistähän vaan kuuluu tapella miehen kanssa ;)
Minusta on kivaa, kun 10kk ikäinen tyttö katselee kiinnostuneena ruoanlaittoa. Kohta voi ottaa leipomisiinkin mukaan, kun on isompi eikä ehkä tule niin herkästi masuvaivoja, jos vähän pulla- tai sämpylätaikinaa menee maistiaisiksi :D
Niinhän se on että sen minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa.
Itseni ei ole tarvinnut kotona asuessani tehdä yhtikäs mitään ja sen valitettavasti on nyt oman perheen kanssa huomannut miten vaikeaa on ollut opetella tiettyä itsekuria.
Vanhemmat eivät kai uskaltaneet vaatia ja muistan yhdenkin kerran kun isän kanssa olisi kauppaan ollut mentävä, niin en suostunut keräämään barbejani ja sanoinkin isälle että "mitä tekin niitä ostatte minulle ja sitten ette edes kerää!!!" -Ja isähän keräsi =D äiti olisi tosin laittanut minut keräämään jos olisi ollut paikalla.
Omaa poikaani koskevat jo perheen askareet ja hänen vastuullaan onkin oman huoneen ylläpito (tavarat omille paikoille) ja omien vaatteiden viikkaus. Sekä yleinen siisteys eli kamoja ei jätetä kuin sattuu.
Kamalasti en hältä pienen iän vuoksi vaadi, hän on itse niin innoissani kun saa pyyhkiä pölyjä ja puuhailla tiskien kanssa joten puuhat menee leikin varjolla. Niin, paitsi se omien tavaroiden korjaus joskus, se on sääntö.
Ennen kuin alan nakittaa enempää hommia niin musta sekin on tärkeää opettaa, että sen vähänkin minkä tekee, niin sen tekee kunnolla ja loppuun, oli se mitä tahansa.
Tuossa kiittämisessä ja kehumisessa on sikäli eri mieltä että niin paljon vaan kun aihetta on niin saa kehua.
Turhaan minustakaan ei saa kehua, lapsi ei saa realistista kuvaa jos vanhemmat kehuu suotta tai hehkuttaa ihan pientä asiaa...
Nyt tuli taas puhetulva!
meidän kotona oikein nuo hommat hoidettiin kun muistan itse tehneeni suunnilleen niitä töitä, joista nimenomaan tykkäsin, mutta eipä pahemmin pakotettu tekemään semmoisia mistä en tykännyt (no ok, astioiden tiskaus, sängyn petaus). Olen katsonut vierestä siskonpojan kasvua (nyt jo 15v.) ja ainakin hänen suhteensa kotihommiin on aivan eri kuin minulla ja siskollani aikoinaan.
Me siskon kanssa tapeltiin kumpi SAA leikata ruohon tai kolata pihan. Leikkasin ruohon jo ekaluokkalaisena, oli semmonen kaurapuuroversio. Pieni kyllä oli pihakin. Tykkäsin aivan hirveästi myös pyyhkiä pölyjä, sitä tein heti ensimmäisenä mummolassakin kun mentiin. Silitin ihan mielissään vaatteita, katoin pöytää ja kastelin kukkia. Haravointikin oli jees ja ikkunoiden pesu.
Muistan kun joskus pienenä aika kävi vissiin pitkäksi kotona ja äitille sitten vinku että "Mitä mää tekisin?". Äitillä oli kyllä aina valmiina "hyviä" vinkkejä mitä vois tehdä :D Ne ei vaan yleensä tuntunut kelpaavan sillä hetkellä.
Siivoomaan ovat opetelleet parin vuoden iästä. ensin korjaamaan jälkensä ja pitämään tavarat siististi kaapissa ja siitä pikkuhiljaa imurointi ja petivaatteiden vaihto, omien vaatteiden viikkaus ja nykyään kummatkin ottavat ja tekevät kaikkia koti töitä ja ikää on kymmenen vuoden molemmin puolin.
Eilenkin likka väänsi herkullisen lihakastin ja perunoita.
Jokainen osallistuu ja tekee kodin töitä, sillä tämä on kaikkien koti ei vain joidenkin lepokoti.
Vastuu yleisestä hyvinvoinnista kuuluu kaikille.
En halua, että lapseni makaavat laiskoina minun vielä aikuisenakin heitä passatessani, mutta haluan että he olisivat ja asuisivat tätä taloa niin kauan kuin haluavat. Mitään kiirettä ei ole muuttaa pois ja onhan heistä ihanaa seuraakin.
näistä kirjoituksista loistava tilaisuus näyttää lapsille vastaus narinaan "kenekään muun ei tarvii"
Meillä lapset myös siivoavat omat huoneensa viikottain imuroimalla ja pöytien yms tyhjennyksellä ja vähän harvemmin luuttuamalla lisäksi...se viikko siinä väleissä on tytöllä yleensä pöytä niin täynnä kamaa ettei sekaan mahdu ja pojalla tiptop...pienin seilaa siinä välissä.
Pöydän kattamisissa ja roskisten viemisessä en yleensä itse malta odottaa ainakaan kesällä lapsia ulkoleikeistä auttamaan,helpommin ja nopeammin pääsee kun tekee jotkut asiat itse.
Ruokaillaan yhdessä kaikki,sikäli kun iskä on tullut töistä,mutta jos ei ole,en lapsiakaan nälässä pidä joten syömme kyllä ilman häntä sitten.
Ruokaa tekevät ja leipovat kausittain mielellään,isoin poika 14v yleensä luotsaa siskojen 10v ja 4v touhut ja suklaakakku on heidän bravuri.
Ja silloin ollaan iso tyttö/poika kun ollaan opittu rikkomaan kananmuna kulhoon ilman kuoria.Nyt 4v:ltä sujuu jo mainiosti.
Mutta en silti kiellä ettei tuota laiskuuttakin ilmene.Nimittäin kodin ulkopuolella olevat työt ei 14v poikaa kiinnostaisi millään.Mummoilta ja tädeiltä saisi ajaa ruohoa niin paljon kun kerkeäisi,mutta väkisin pitää sinne höykyttää.Paitsi nyt rupeaisi siinäkin asiassa valoa pilkottamaan että jospa sekin asia korjaantuu "iän myötä"
Lapsilla kai nämä jutut jaksottelee.Pienet auttais enemmän kuin olisi tarpeen ja kun tullaan murkuiksi,niin ei kirveelläkään.Mutta hyvä on antaa osallistua silloin kun lapsella on siihen innostus.Ala-asteella lapset menivät keskenään "kokkisotaa" kavereiden kanssa ja minä sain olla tuomarina.Mutta nyt pukkaa murrosikä päälle ja tehdään vaan pakon edessä.Tappelua ja kinaa kotitöistä on,se on myönnettävä.
Meillä on pitkä ja kapea keittiö, ruokapöytä olkkarissa. Keittiöön mahtuu korkeintaan kaksi pyörimään kerralla.
Meikäläinen kyllä naisen logiikalla tekee montaa asiaa yhtä aikaa...kun kastike ja perunat on saatu kiehumaan, on hyvää aikaa kattaa pöytä, tehdä salaatti, laittaa pyykkikone päälle, viedä roskis, siivota keittiö ym. Joskus kerkee imuroimaankin.
Mies on vapautettu kotitöistä kokonaan kun hänen työmatkansa vie päivittäin 3 tuntia. Ehdin tehdä kaikki ja sitten saadaan illat viettää lorvaillen ja ulkoillen. Viikonloppusin ei siivoilla vaan tehdään kaikkea kivaa yhdessä.
Lapset ei osallistu ollenkaan, pienempänä toki mutta nyt on koulu jo vaativaa lukiossa, harrastukset ja kaverit. Menkööt ja nauttikoot elämästään. Hyvä kun ovat pois jaloista, saa paremmin tehtyä.
Minäkin olen kyllä näin vanhemmiten luistanut kotihommista, en esimerkiksi silitä mitään. Jos joku haluaa vaattensa silitettynä, saa silittää itse.
Onhan se kivaa kun on siistiä ja puhdasta mutta tulee se vähemmälläkin puunaamisella, tärkeimmältä tuntuu viettää aikaa yhdessä, ei ne pölyt mihinkään karkaa.
mutta meillä häpeäkseni aivan kaikki lipsuvat kotitöistä sen kun kerkeävät... Ollaan laiskoja rötväkkeitä kaikki.
Meillä minä olen se, joka eniten siivoaa, mies taas on mestarikokki. Teinejä pitää uhkasakon nojalla pakottaa tekemään, ja kuopus tunkee mukaan joka askareeseen.
Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Kun vanhimmat lapset olivat pieniä, tein paljon töitä ja olin perheemme pääasiallinen elättäjä. Tein noin 60-70h viikkoa, ja kotiin tullessa olin ihan poikki.
Siitä seurasi huono omatunto, jota paikkailin "hemmottelemalla" lapsia, eli tekemällä heidän edestään asioita, jotka heidän itsensä olisi kuulunut tehdä. Tuntui raskaammalta opettaa ja pakottaa heitä tekemään kuin tehdä itse.
Väärin tehty, tiedän. Mutta niissä olosuhteissa se oli parasta, mihin kykenin.