Minulle on käynyt sillä tavalla, mitä en olisi vielä jossakin vaiheessa millään uskonut todeksi. Erosin vl-liikkeestä useampia vuosia sitten ja olin varma, että Jumalaa ei ole olemassa.
Nyt olen tullut takaisin Jumalaan uskovaksi henkilöksi. En tosin ole vl, mutta minulle on tapahtunut juuri niin kuin en olisi uskonut käydä. Kuvittelin, että järkipohjaisella argumentoinnilla ja loogisella ajattelulla voidaan vähitellen kyseenalaistaa Jumalan olemassaolo.
Tällä hetkellä tilanne on se, että uskon Jumalaan. Me ihmiset olemme ihmisiä ja Jumalan edessä tasaveroisia. Tällä tavalla uskon.
Olisiko tätä voinut uskoa vielä muutamia kuukausia sitten?
Olen kirjoittanut tänne jossain vaiheessa aktiivisesti, mutta nyt on ollut hiljaista pidemmän aikaa. Jotkin ajattelutapani ovat muuttuneet perustavanlaatuisesti, joten aikaisempi kirjoittelu vastaa senhetkistä tilannetta.
Nyt olen tullut takaisin Jumalaan uskovaksi henkilöksi. En tosin ole vl, mutta minulle on tapahtunut juuri niin kuin en olisi uskonut käydä. Kuvittelin, että järkipohjaisella argumentoinnilla ja loogisella ajattelulla voidaan vähitellen kyseenalaistaa Jumalan olemassaolo.
Tällä hetkellä tilanne on se, että uskon Jumalaan. Me ihmiset olemme ihmisiä ja Jumalan edessä tasaveroisia. Tällä tavalla uskon.
Olisiko tätä voinut uskoa vielä muutamia kuukausia sitten?
Olen kirjoittanut tänne jossain vaiheessa aktiivisesti, mutta nyt on ollut hiljaista pidemmän aikaa. Jotkin ajattelutapani ovat muuttuneet perustavanlaatuisesti, joten aikaisempi kirjoittelu vastaa senhetkistä tilannetta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eihä usko saa missään vaiheessa olla kiinni siitä missä seuroissa käyt,vai käytkö missään.Itse olen uskova mutta käyn kotisoluissa ja satunnaisesti joissain surakunnissa.Uskoni ei ole jäänyt eikä vähentynyt missään vaiheessa.
Mielestäni Jumala olisi aivan hyvin perustein voinut antaa olla minun ateistina loppuelämäni. Yllättäen huomasin vain, että en voi järkisyin enää perustella sitä, että Jumalaa ei olisi olemassa. Olen ihmetellyt, että mikä Jumalaa oikein vaivaa, kun hän on tehnyt minusta uskovan ihmisen. Hän olisi voinut antaa olla epävarmassa Jumalakäsityksessä.
Onko kellään teistä tarjota selitystä, että millä periaatteella Jumala valitsee ihmisiä itseensä uskoviksi? Ehkä jotkut teistä muistavat, että mitä kirjoittelin? Tiedän, että olen pelannut kovilla panoksilla Jumalaa vastaan. Kappas, nyt uskon Jumalaan. Minun järkeni ei enää riitä, usko on tullut jatkeeksi.
Toivon, että kerrotte mieleenne tulevista ajatuksista tähän asiaan liittyen.
Raamatussa, että itse sielunvihollinenkin uskoo Jumalan olemassaoloon ja vapisee.
Amen.
Mikä sai sinut uskomaan taas Jumalaan?