Viimeinen mahdollisuus *3*

kirppu~90~ kirjoitti:

Loputtoman pitkän bussimatkan jälkeen olin Vihdoinkin kotona. Huomasin ilokseni olevani yksin sillä isäni oli mennyt Savonlinnaan johonkin kiireiseen kokoukseen. Hyvä niin, sillä tein kaikkea muuta kuin olisin isän kanssa. Itkin raivoissani, ja otin luokkakuvani. Siinä hymyili Kimin söpöt kasvot. Ei, ei musta olis repimään sitä. Mutta mun on pakko, en mä enää ikinä astisi jalallanikaan siihen kouluun. Ei. Kyllä. Joo. Ei. EI. Ei, mä en repisi kuvaa.
Jätin asian sikseen ja menin kylpyyn. Otin radioni mukaan, ja Eminemin CD:n. En vain voinut olla rauhassa. Ajattelin sitä kun kaikki olivat nauraneet. Mutta yksi olikin kaivanut repustaan jotain. Kim. Oliko se ollut teeskentelyä? Ajatukset pyörivät päässäni. Kännykkäni pirisi.
'Tuntematon numero' villkui näytöllä.
-No? vastasin.
-Haloo? Ööh.. täällä Kim.
-No? vastasin uudestaan.
-Tota... mulla olis asiaa.
-No? vastasin jo kolmannen kerran.
-Älä jaksa...
-NO? huusin. Miten sä kehtaat soittaa vielä? HÄH? Ensin sä nolaat mut, ja sitten sä vielä kehtaat soitella!!! Mikä on?
-Anteeks kauheesti ei mun ollut tarkotus. Ensin kyllä oli mutta sitten kun sä sanoit miten pahoillasi oot niin mulle tuli kauhee olo.
-Älä viiti kusettaa. Tää on taas joku vitun vitsi. Ja tänään oli vika vitsi. Sori mut mä vaihan kouluu ja alan elää omaa elämään. Mä en enää ikinä tuu Soukkaan. Että mukavaa elämää vaan sullekin!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä