Pieni tarina

Olen aina silloin tällöin käynyt täällä lukemassa kirjoituksianne, mutta minulla ei ole ollut aihetta liittyä keskusteluun, kun yleensä täällä ollaan napit vastakkain.

Jos yritän selitellä, sovitella asioita, vastaus on hiljaisuus.

Kerron kuitenkin omakohtaisen kokemukseni mummun, miniän ja pojantyttäreni kohdalla.

Jouduin kolmeksi päiväksi sairaalaan, tyttö 5-v. tuli pappan kanssa katsomaan toisena päivänä. Kaikki oli hyvin, ei ole ikävä ja hyvää kuuluu ja hei hei, nähdään.

Seuraavana päivänä miniä soitti, että tyttöä on jälkeen vallan itkuttanut ja yökin meni huonosti, koita pian tulla kotiin.
Pääsinkin sinä päivänä ja tyttö oli käskenyt heti poiketa. Poikettiinkin ja tytöltä tuli vieläkin itku, kun mummun näki.

Illalla sitten äiti kertoi, että lopun päivää oli kuin toinen tyttö, kun sai mummun naapuriin.

Tämä päivä menikin sitten melkein kokonaan mummun kanssa. Kyllä mummun osakkeet on korkealla sairaalareissun jälkeen!

Kerroin tämän siksi, että on näinkin.
Onko se vain sitten niin, että huonot asiat tuodaan julki ja kun on hyvin, niin ei ole aihetta siitä kirjoitella.