Mitä tyttöystävä voi tehdä inttipojalleen?

Silloin kun olin vuoden intissä mun tyttökaveri lähetteli lähes päivittäin koomisia postikortteja ja tekstareita ja joskus kirjottelikin ja oli upeeta saada niitä - kaikki posti tulee vielä sillai näyttävästi et laita titteliksi vaikka majuri tai kenraali tai kontra-amiraali!

antoi mulle pimpsaa kasarmin viereisessä metsäs

Anna lomilla p...a.


(Siis: palautetta)

Mä mietin ihan samaa. Olo oli eilen tosi haikea ja surullinen, mutta kun oon nyt ollu töissä niin ei oo ehtinyt viel ajatella niin paljon poikaystävää.. Harmittaa kyllä kaikkein eniten, kun se lähetti viestin et "täällä on ihan kauheeta"... Miten tässä nyt oikein voisi yrittää piristää...

Kirja oli kiva....samoin kuva sillon joskus vuonna 1998 ja puhelu kerran viikkoon riitti..ja kerro ehdottomasti tunteista j kaipuusta ja mitä toivot lomilla saavasi...Ja ihan hyvä heitto on tosiaan jos laittaa esim omalle kullalle t.reijo tai vastavaa kontra-amiraali

soittele, tekstaa, lähetä kirje.
Kirjeestä ilahtuu varmasti. Kerro mitä oot tehny ja kerro tunteista ja kerro tulevaisuudesta, mitä ootat siltä ja suhteelta. Kerro ihan mitä tahansa mitä mieleen tulee.
Hommatkaa molemmat semmoset liittymät että tekstailu ja puhelut tulee mahd. halvaks. Esim dna:lla on yks liittymä minkä kk maksu on 8.99e tai jotain sinnepäin ja se sisältää 1500min dna-dna puheluita ja 1000 dna-dna tekstarii.

Kiva kun ajattelet armeijan aloittanutta poikaystävääsi! Kun mun jätkä meni inttiin muutamia vuosia sitten halusin kanssa jotenkin "auttaa" sitä.. Muutamia ideoita ja vinkkejä tässä sulle:

Lähettelin aika paljon postia, hauskoja juttuja ja seksikkäitä valokuvia, kerroin kaipaavani ja odottavani häntä jne. Mahdollisimman usein kävin iltaisin katsomassa häntä, vein kirjoja ja lehtiä joita pyysi ja annoin suuseksiä jossain pusikossa:) Tietysti kävin myös vierailupäivillä ja sotilasvalatilaisuudessa ja olin kaikin tavoin kiinnostunut armeijan tapahtumista. Vaikka välillä inttijutut meni ihan yli hilseen, en ikinä kieltänyt häntä niistä puhumasta vaan yritin pysyä kärryillä..

Yksi asia, mikä kannattaa myös muistaa on se, että kun poikaystäväsi tulee lomille, älä loukkaannu vaikka hän on väsynyt tai haluaa tehdä myös muuta kuin olla kanssasi. Hänellä on myös perhe ja muita ystäviä, joita hän haluaa nähdä, anna siihen aikaa!!! Ja ne illanistujaiset myös niiden inttikavereiden kanssa ovat hänelle tosi tärkeitä, älä ole turhaan mustasukkainen.

Kun vietättä pitkästä aikaa taas aikaa yhdessä, anna hänelle hyviä muistoja ja rentouttavia lomapäiviä, älä tuhlaa aikaa riitelyyn, huolehtimiseen tms.

Kun poikaystäväsi soittaa illalla vaikka leiriltä vartiosta salaa ja on ihan hajalla tms, järjestä aikaa puheluun...älä sano, että sulla on kiire esim bilettämään. Älä muutenkaan "kiusaa" häntä jutuilla tyttöjen juhlintareissuista tms, vaikka hän ei olisikaan yleensä mustasukkainen, perjantai-illat jossain metsässä 20 asteen pakkasessa tuntuu vielä kurjemmilta kun tyttöystävä on juuri kertonut lähtevänsä tallinnanristeilylle sinkkuystävänsä kanssa. En tarkoita, etteikö omaa elämää saisi olla, mutta muista ajatella asiaa hänenkin näkökulmastaan!

Kun jaksat tämän armeija-ajan olla huolehtiva ja rakastava tyttöystävä, saat sen ihan varmasti takaisin joskus tulevaisuudessa!! Ja hei, muista myös nauttia..mun mies ainakin oli komeimmillaan täydellisessä rusketuksessa, kroppa timminä ja baretti päässä alokaskesän jälkeen;) ah..

Tsemppiä teille molemmille!

...Laitat paketin. Itteeni piristi tosi paljon parin viikon kineksen aikana kun sai paketin. Maksaahan se vähän lähettää tuommosta painavampaa,mutta sisältö ei tarvii olla kummonen, vähän karkkia, joku lehti, kirje mukana tietenkin... Mistä nyt vaan tiedät toisen pitävän.
Kirjeet ja kortit on sama pienemmässä mittakaavassa, kun kirje odottaa punkalla päivän päätteeksi, pelastaa se päivän kuin päivän :)
Ylipäänsä yhteydenpito on tärkeintä, ja se että ei turhaan jaksais riidellä, mies elää kuitenkin sen intin ajan jossai määrin eri maailmassa kuin sinä, muista se kun tuntuu että kontaktin saaminen on vaikeeta, kyllä se sieltä viel takasin palaa samanlaisena, ellei jopa parempana :)

miehen mielestä tosi kiva ylläri ja varsinkin kun sen pysty lukemaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kuvat tietysti plussaa, mutta muista että joku muu voi myös nähdä ne :) tupakaverit voi olla melko jekkuilijoita!

Tekstarit oli myös mieheni mielestä parempi kuin soittaminen sillä puhelun tahto kuulla aina useampi henkilö, eli ei niin yksityistä kuin kirje tai tekstari. Tehtiin yleensä niin että mies soitti mulle päin kun oli hyvä hetki puhua.

Toi mitä joku jo sanoki siitä että kuuntele avoimesti armeija juttuja äläkä hermostu niistä, on ihan totta. Ja varoituksena voin kertoa että nuo armeijajutut jatkuu vielä vuosia armeijan jälkeenkin. Mun mies tosin kyllä halus kuulla myös mitä minä olen tehnyt ja miten mun aika kuluu siviilissä. Hän ei aina jaksanut selostaa vaan armeijajuttuja, varsinkaan loppuajasta kun alko oleen jo väsynyt koko touhuun.