Siellä minua odotti sähköposti,joka sotki senssini täysin...Mies johonka rakastuin, lähetyi minua välimme päättyi eroon ja tein todella kovan työn, että pääsin hänestä eroon.
Yksi viesti ja kaikki palasi tuoreena mieleeni, minä hölmö järjen menttäneenä vastasinkin siihen viestiin....Nyt tiedä mitä sydän todella tahtoo..ja tahtoisin hänen kanssaan niin paljon.
Hänen jälkeen olen tavannut monta mukavaa miestä jonka kanssa normaali nainen olisi asettunut mutta minä aivoton ääliö, odotan häntä joka on vastakappaleeni...haluan olla vain hänen.
Nooh, tämä taas ottaa sen puoli vuotta ja minä porskutan pinnalla ja naureskelen tällekkin viestille ja mietin miksi vietän illat yksin.
Yksi viesti ja kaikki palasi tuoreena mieleeni, minä hölmö järjen menttäneenä vastasinkin siihen viestiin....Nyt tiedä mitä sydän todella tahtoo..ja tahtoisin hänen kanssaan niin paljon.
Hänen jälkeen olen tavannut monta mukavaa miestä jonka kanssa normaali nainen olisi asettunut mutta minä aivoton ääliö, odotan häntä joka on vastakappaleeni...haluan olla vain hänen.
Nooh, tämä taas ottaa sen puoli vuotta ja minä porskutan pinnalla ja naureskelen tällekkin viestille ja mietin miksi vietän illat yksin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ja sanatkin. En tajunnut etenkään toisesta lauseesta mitään pisteiden jälkeen. Aivan sekoa.
makaa, kuin petaa.
ota itteäsi niskasta kiinni; muut eivät siihen pysty.
sekoiluilla on seurauksensa.
Pois silmistä jo vuosien ajan ja viimeinkin pois mielestä ja sitten oma alitajunta ottaa ja pettää. Tunteet eivät ole pelkkä tahdon asia toisin kuin ne kuvitellut tunteet. No, pahemmistakin alutajunnan painostuksista on selvitty järkeilemällä eli tämä ei johda mihinkään, mutta tunteille en voi mitään. Toivon taas kerran, että tunteet kuolisivat kokonaan. Kaikki tunteet, niin hyvät kuin pahat.
pitäisi miettiä, mikä on tärkeää ja ALKAA TOIMIA sen mukaan.
ajatteleppa tulevaisuutta;
vuosien jälkeen kylmä alepan käyttötapaus, joka muistelee menneisyyttä ja suljettuja ovia. tulevaisuutta ei näe enää edessä, vaan pitkän, synkän tunnelin.
tunnepuoli pitäisi kieltää lailla, mutta millaista elämä olisi ilman niitä?
oma maailmankuva olisi pelkkää raadollisuutta ja kylmää realismia;
maailma ON kova paikka. se onni pitää itse löytää ja taistella sen puolesta jatkossakin.
ei tunteita voi kuitenkaan padota. homma muuttuu vain katkeruudeksi.
ehkäpä tunteet ovat tavallaan rakentava voimakin? yrittävät kertoa jotakin? onhan omatuntokin yksi niistä. entä itsesuojeluvaisto?
mutta tosiaan; kaikkea ei voi saada, pitää tehdä valintoja.
kaikesta maksaa. tavalla, tai toisella.
edelleenkin;
potki itteäsi perseelle ja ala toimia niiden tunteittesi ja JÄRKESIKIN mukaan.
psykologilla voisi käydä. ja kaverit tukevat, kun vain puhut.
Jos kerran olet niin erinomainen ihminen, miksi itse riiput täällä?
Aforismeistasi ei puutu kuin lause "Jeesus kyllä pelastaa sinutkin".
Toimia tunteideni mukaan? Takana loistava tulevaisuus, nyt otan niin rennoin rantein kuin osaan ja tungen tunteille luun kurkkuun. Ja kaikesta tässä elämässä maksaa, tavalla tai toisella. Tunteet nyt vain ovat, ihan niinkuin minäkin, ilman omaa syytään.
Elämä on hieno juttu, ihmiselämä ei. Ei tässä mitään tunneleita tai pimeyttä nähdä, mutta tunteita en halua kokea enää. Millähän terapiahoidolla niistä pääsisi eroon? Tunteettomuuspilleriä poskeen?
mistään 'oikeassa olosta' nyt kysymys!
helvetti, jokainen terve ihminen tajuaa, että MOLEMPIEN täytyy yrittää ja joustaa, muuten ei onnistu.
olen ollut kärsivällinen ja nöyräkin.
sen toisen vuoro.
että painiottelutkin ovat perseestä, ennen kuin mikään on edes alkanut.
mutta ei tämä mikään 'toinen joustaa koko ajan' -kimppakivaa ole!
jos ei ymmärrä mokomaa, sitten kannattaa pysyä yksin ja jatkaa niitä omia touhujaan; kukin tavallaan.
Painiottelut on perseestä pitkällä aikavälillä. En oikeasti kaipaa jännitystä elämään ja sitä ei varmasti ymmärrä kukaan. Elämä on tarjonnut ja tajoaa tulevaisuudessakin painiotteluita noin kuvaannollisesti sanottuna. Kun on koko aikuisen ikänsä paininut itseään raskaammassa sarjassa tyyliin 50-kiloinen 100-kiloisten sarjassa, niin yksityiselämääni en sitä vuoristorataa kaipaa. Se vie kaiken ylimääräisen energian. Ja sekin vielä nauttii siitä ja hakee sitä ehdoin tahdoin. Siispä olen yksin omasta tahdosta.
halua alkaa painimaan kenenkään kanssa pitempää aikaa;
jotkut asiat vaan täytyy selvittää saman tien. muuten ei asioista tule paskaakaan.
onko tämä asia siis jo selvä?
kaipaisin sitä suorasanaisuutta tähän asiaan.
ettei huomenna ole taas uudet tuulet?
En voi tietää, kuka ajatuksissasi kirjoitat, joten en myöskään tiedä, mitä asia on siis jo selvä.
Olisi hieno asia, jos voisi mennä joka päivä nukkumaan niin, ettei ole mitään kiukkua, eripuraa, väärinkäsitystä hampaankolossa.
Huomenna elämä alkaa taas uudelleen, ainakin muutaman viikon ajan. Sitten taas pitää heittää olalle painava reppu, jota nimitetään oikeaksi elämäksi.